Jään jumiin tunteisiin

[apua...]

Miten pääsee eteenpäin kun tuntuu, että jää jumiin tunteisiin? Erityisesti viha, katkeruus, pettymys miestä kohtaan. Mä jään siihen jumiin. Tunnen niin vahvasti että mua kohtaan on tehty vääryyttä enkä jotenkin voi päästä/ päästää irti siitä olosta.

Se ongelma on tässä Se, että mä synnytän hetkenä minä hyvänsä. Miten mä voin synnyttää kun mulla on näin paha olo? Miten pystyn keskittymään lapseen?

Syyt näihin tunteisiin liittyy raha-asioihin. Mies on aiemmin ne sössinyt ja nyt sit makselee velkojaan. Edellinen kiva yllätys oli ulosotto. Nyt sit järjesti vuokravelkaa näinkin hyvään kohtaan just ennen synnytystä.

Ja siis tuo velka saadaan järjestettyä. Se suurin ongelma on nää mun tunteet. Oon niin loukkaantunut että just ennen synnytystä tulee tämmöstä. Että joudun oikeesti miettimään meenkö mielummin yksin synnyttämään vai miehen kanssa. Ja että miten löydän mun päästä tilaa syntyvälle lapselle.

Mä haluaisin vaan odottaa ilolla synnytystä ja uutta vauvaa, ja siihen en pysty nyt.

Apua?

 

[astrolabe]

Haluatko jatkaa parisuhdettasi? Suosittelen antamaan anteeksi. Pääasiahan on, että kaikki järjestyy? Oletan, että mies on selittänyt miten näin pääsi käymään ja on kehitetty suunnitelma, ettei se voi toistua?

 

[syntymä on ihme]

Kokemuksen perusteella ajattelisin, että kaikesta huolimatta päästäsi löytyy tilaa syntyvälle lapselle

 

[-]

Ootko ikinä miettinyt, että sä olet jättänyt raha- asioiden hoidon, kuten vuokran maksun sellaisen ihmisen käsiin, joka ei todistettavasti ole luotettava hoitamaan maksuliikennettäkin. Mitä, jos sinä alkaisitkin ottaa vastuuksesi sen, että laskut maksetaan ajallaan. Miehen pankkitunnukset sinulle, niin tiedät tasan tarkkaan mitä tapahtuu?
Kyllähän sun nyt itsekkin täytyy ymmrätää, ettei tuollaisia asioita, jotka vaikuttavat sinunkin elämääsi jätetä sellaisen ihmisen käsiin, joka ei niitä osaa hoitaa.
Se, kannattaako teidän jatkaa yhdessä, onkin sitten ihan sinun oma asiasi.

 

["mella"]

Mulla tuli raskauden lopussa sellainen ahaa-elämys, että maailmaa en saa valmiiksi, koetin rentoutua kaikin voimin. Mutta sun täytyy tehdä itsesi kanssa sopimus miten suhtaudut häneen. Tai vaikka hänen kanssaan suunnitelma jatkosta. Että millä ehdoin voit häneen luottaa.

Sitten vauva syntyi ja kappas toinenkin, ja mietin et millos me erotaan sitten, ku ei tää toimi vieläkään. Mutta viat ei ole isoja. Mikä on se raja kun toimii ja ei toimi. En tiedä, mitä vaatia. Tai tarkemmin, vaatimukseni eivät mene perille. Ikävää..Suhteessa ei ole isoja ongelmia, ei juopottelua, ei väkivaltaa, ei vieraita naisia, mutta on vain olo, että ei ole hyvää yhteyttä ja että sellaista ei voisi saada koskaan.

 

["neppa"]

anna mä arvaan mies on tuhlannu rahat rahapeleihin tms todella "hienoon" riippuvuuteen. miksi sä halua tolla tollasen ihmisen kanssa? mikä tahansa se ukon ongelma onkin miksi jopa vuokra sössitään,niin ukko tarttee sitä ulkopuolsita apua..sulla on oikeus olla vihainen ja miehes saa luvan ratkaista aiheuttamasna sotkun,myös sen mitä stressiä se on sulle tuonut!

 

[Ap...]

Mä en tiedä haluanko jatkaa tätä suhdetta. Tai siis, sen mä tiedän että just nyt tällä hetkellä ei ihan käytännön syistäkään voi erota. Mutta pidemmällä tähtäimellä, en tiedä.

Oon miettinyt sitä, että ei olisi pitänyt luottaa taas senkään vertaa että maksaa vuokran. Mä yleensä ihan tietoisesti en luota raha-asioissa mieheen, mutta mulle ei tullut tässä kohtaa mieleen, että kehtaisi tehdä vuokravelkaa. Jatkossa mennäänkin sit niin, että mies laittaa vuokraosuutensa rahat aina mulla ja mä maksan vuokran.

Miehen velat johtuu vippikierteistä nuoruudesssa. Mukana kyllä myös pelaamista, masennusta.

Ongelma on että mä sain tietää liian myöhään tän tilanteen. Jos olis tullut tieto aikanaan hiukan yli vuoden aiemmin niin en varmaan olis tässä suhteessa.

Siitä vihasta ja loukkaantumisen, kiukun, pettymyksen tunteista en pääse eroon millään. Mä toivon, että tää vauva ei syntyisi.

Se mikä on hullua, että tähän asti toivoin että vauva tulisi ajoissa jkoska mulla on raskausdiabetes. Nyt toivon, että ei. Ja itse asiassa aivan kaikki ennakoivat merkit onkin poistuneet eli kai se stressihormoni todella estää synnytystä. Eli sitten mä ilmeisesti synnytän jonkun 5-kiloisen ja meen rikki tai sektiolla.

Mä olen vaan niin vihainen tolle miehelle.

 

[Ap...]

Selittänyt on kyllä, miksi teki velan. Mutta ne selitykset sinänsä ei auttaneet mua. Mä ajattelen niin, että vuokra maksetaan AINA. Siitä ei tingitä, ei koskaan. Jos jää joku muu velka tai laina maksamatta, niin sitten jää. Tää on ehkä suurin syy tähän mun vihaan. Ja sekin että jos asuisi yksin niin voisi hankkiutua asunnottomaks. Mutta hänellä on perhe (meillä on toinenkin lapsi), vauva tulossa ja avovaimo joka pelkää kuollakseen synnytystä ja olisi tarvinnut rauhaa ja tukea sihen.