Jääkö naiset pettäjän kanssa tutusta tavasta yhteen?

[MillaMagia_]

Onko se niin, että jos ollaan naimisisssa oltu jo vuosia, on yhteinen talo ja ehkä lapsiakin. Sitten mies menee ja rupee suhteeseen toisen kanssa. Kuvitellaan että suhdetta kestää kuukausia, ehkä jopa vuosia. Vaimo saa tietää asiasta, mutta päättää kuitenkin jatkaa suhdetta vaikka ei kovin hyvin menisi ja pitkään on jo riidelty ja tapeltu ja ei ole ollut oikein yhteistä säveltä. Mies ehkä jopa jatkaa suhdetta, vaikka vaimo tietää.

Onko se suurin syy siihen, miksi miehen toinen suhde ei haittaa vaan jatketaan parisuhdetta, se että ollaan jo esim päälle 4kymppisiä ja ei jakseta/haluta enää etsiä uutta suhdetta. Mistä sen löytää, treffailut, tapailut jne ja kaiken aloittaminen alusta.
Onko siis pienempi paha, että pysytään valmiissa kodissa vaikka pettäjän kanssa kun että aloitetaan alusta. Eli onko osa syynä se, ettei haluta aloittaa parisuhteen etsintää alusta?

 

[ainokainen]

Olen ihmetellyt ihan samaa. Tuohon toiseen ketjuun jo kirjoitinkin ihmetykseni siitä, että miten sinnikkäästi nämä rouvat jaksavat niissä paskiaismiehissään roikkua!
Mies käy vieraissa ja ehkä huorissakin, tekee lapsia sinne ja tänne, ja tartuttaa vaimoon vielä sukupuolitaudinkin. (Näin siis kärjistettynä)
Mitä tekee rouva? Vonkuu sen miehensä takaisin ja sitten jatketaan iloista kotileikkiä ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut ja ollaan niin onnellisia että.

Mun kaaliin ei mahdu, mikä näitä naisia vaivaa. Voiko ihmisen omanarvontunto olla noin pohjissa. Näköjään voi.
Vai onko se yksinäisyyden pelkoa, vai mitä.
Onko rakennettu joku pilvilinna tai fantasia siitä, mitä elämän pitäisi olla. Ja sitten kun korttitalo sortuu, roikutaan niissä unelmien rippeissä, kieltäytyen uskomasta sitä minkä kaikki muut näkevät. Onko se jotain todellisuuspakoa? Onko se todellisuus niin pahaa, ettei sitä kestetä? Kun on vuosia uskottu harhaan, pidetään kiinni siitä kynsin hampain loppuun asti, kun ei muutakaan osata.

 

[Voi elämän kevät]

Vai onko sitten niin, että vain tietyntyyppiset tohvelisankarit harrastaa näitä sivusuhteita ja eivät sitten uskallakaan erota tutusta vaimosta ja kodista? Ja tietyntyyppiset äitihahmot ovat aikoinaan ottaneet nämä tohvelisankarit miehiksi?
Jos sitten tämä äitihahmo tuntee olevansa kovinkin hyvä, kun mies ei lähde kokonaan muiden naisten mukaan, vaikka syrjähyppyjä tekee. Ja jos tuo miesraukka ei löydä elämäänsä muuta sisältöä kuin vain noiden toisten naisten (ihailujen) kautta. Siis hieman saamattomia kumpainenkin, mies ja vaimo, ja tässä sillä saamattomuudella tarkoitan isompia tekoja elämässä, en seksin määrää.

 

[ainokainen]

Kuulostaa erittäin uskottavalta. Eli se vaimo saa jotain kieroa vallantunnetta siitä, että saa miehensä "takaisin" sen pahan toisen naisen sylistä. Ja ihan samalla logiikalla nämä "toiset naiset" saavat vallantunnetta siitä, kun onnistuvat hetkeksi sieppaamaan sen varatun miehen itselleen.
Jotain huonoa omanarvontunnetta siinä varmaan paikataan. Ja miehellä on hauskaa!

 

[MillaMagia_]

Tuntuu että useimmiten ainoa voittaja näissä tapauksissa on mies. Saa pitää vaimon ja kodin ja muut suhteet rinnalla. Ei tarvi luopua mistään!;-)

 

[been there, done that]

Onko se suurin syy siihen, miksi miehen toinen suhde ei haittaa vaan jatketaan parisuhdetta, se että ollaan jo esim päälle 4kymppisiä ja ei jakseta/haluta enää etsiä uutta suhdetta. Mistä sen löytää, treffailut, tapailut jne ja kaiken aloittaminen alusta.
Onko siis pienempi paha, että pysytään valmiissa kodissa vaikka pettäjän kanssa kun että aloitetaan alusta. Eli onko osa syynä se, ettei haluta aloittaa parisuhteen etsintää alusta?

Kyllä kai niitä syitä suhteen jatkamiseen on yhtä monia kuin syitä avioliiton ulkopuoliseenkin suhteeseen.
Yli 4-kymppisillä saattaa olla jo pitkä historia takanaan, johon verrattuna satunnainen suhde on aika mitätön tapaus kaiken muun yhdessä koetun rinnalla.

 

[MillaMagia_]

Onko se suurin syy siihen, miksi miehen toinen suhde ei haittaa vaan jatketaan parisuhdetta, se että ollaan jo esim päälle 4kymppisiä ja ei jakseta/haluta enää etsiä uutta suhdetta. Mistä sen löytää, treffailut, tapailut jne ja kaiken aloittaminen alusta.
Onko siis pienempi paha, että pysytään valmiissa kodissa vaikka pettäjän kanssa kun että aloitetaan alusta. Eli onko osa syynä se, ettei haluta aloittaa parisuhteen etsintää alusta?

Kyllä kai niitä syitä suhteen jatkamiseen on yhtä monia kuin syitä avioliiton ulkopuoliseenkin suhteeseen.
Yli 4-kymppisillä saattaa olla jo pitkä historia takanaan, johon verrattuna satunnainen suhde on aika mitätön tapaus kaiken muun yhdessä koetun rinnalla.

Vaikka se "satunnainen suhde" kestäisi vuosia ja mies olisi lomatkin tämän toisen naisen kanssa? Onko sekin mitätöntä?

 

[Western]

Kuulostaa erittäin uskottavalta. Eli se vaimo saa jotain kieroa vallantunnetta siitä, että saa miehensä "takaisin" sen pahan toisen naisen sylistä. Ja ihan samalla logiikalla nämä "toiset naiset" saavat vallantunnetta siitä, kun onnistuvat hetkeksi sieppaamaan sen varatun miehen itselleen.
Jotain huonoa omanarvontunnetta siinä varmaan paikataan. Ja miehellä on hauskaa!

Asetelma tuntuu uskottavalta koska joillain naisillahan, kuten myös miehillä, on kieroutunut halu hallita toista ihmistä, omistaa ja hallita.
Hyvällä itsetunnolla varustettu ihminen ei tarvitse mitään alaisia joita hallitsee, toteuttaa itseään.
Että mikäs sen mahtavampaa huonolle itsetunnolle kun Erkki uljas tulee ja edes kerran panee pläjäyttää minua, vierasta naista.

 

[been there, done that]

Vaikka se "satunnainen suhde" kestäisi vuosia ja mies olisi lomatkin tämän toisen naisen kanssa? Onko sekin mitätöntä?

Täysin mahdotonta sanoa tilanteesta ulkopuolisena. Se voi olla mitätöntä, se voi olla yhteinen sopimusjärjestely tai mitä tahansa muuta, sen tietävät vain asianosaiset.

 

[Kleitonia´]

Onko kyse niinkään sukupuoleen sidottu?

Tuossahan juuri pettänyt nainen kirjoittaa, ettei petetty mies halua erota. Hän haluaisi, tai ehkä haluaisi, ei hän tiedä. Syitä löytyi rahasta kaveripiiriin. Mies ei ainakaan haluaisi, vaan mistä senkään sitten varmuudella tietää, näin on ilmoittanut.

Pitkä parisuhde, omat yhteiset kuviot, olivat ne sitten mitä tahansa. Joskushan niitä tunteitakin on ollut, ehkä paljonkin, ja voi olla vieläkin.

Minusta lähinnä tuntuu, että nykyihminen liiankin helposti tekee isoja ratkaisuja. On helpompi ohittaa ongelmat "jättämällä ne taakse" kuin yrittää ratkaista ne. Ja todennäköisesti sama ongelma, sama asia, onkin sitten taas edessä.

 

[Kleitonia´]

Voihan myös olla, että juuri hyvällä itsetunnolla varustettu ihminen haluaa yrittää vielä. Sellainen ihminen ei ole niin riippuvainen siitä, että ne naapurin Matti ja Maija tietävät puolison pettäneen, joten on pakko erota, jottei ne pidä minua surkimuksena.

 

[been there, done that]

Voihan myös olla, että juuri hyvällä itsetunnolla varustettu ihminen haluaa yrittää vielä. Sellainen ihminen ei ole niin riippuvainen siitä, että ne naapurin Matti ja Maija tietävät puolison pettäneen, joten on pakko erota, jottei ne pidä minua surkimuksena.

Ihmisillä on suhteissaan muutoinkin erilaisia arvojärjestyksiä, kaikki eivät pidä suurimpana katastrofina ulkopuolista suhdetta.
Onpa naapureiden tieto tai luulo suhteesta mikä tahansa, se ei yleensä heilauta kenenkään elämistä mihinkään suuntaan. Paitsi juuri ehkä niiden surkimuksien, jotka hakevat olemassaololleen ja oman arvon tunnolleen jatkuvasti ulkoista hyväksyntää, kun sisäinen maailma on ihan tyhjä.

 

[Voi elämän kevät]

Tässä alkaa saada hyvä itsetunto uudenlaisen merkityksen. Olisiko se sitten LIIAN hyvä itsetunto silloin kyseessä? Välittääkö kukaan enää nykyään, mitä naapurit ajattelee? Minä en ainakaan, hyvä kun tunnistan niiden nykyiset autot, vaikka maalla asunkin.
Tuo toisen ihmisen hallitsemisen halu herätti kyllä minunkin epäilyni, että jotain sellaistakin siinä voi olla. Petetty saa pettäjän pihteihinsä ja voi sitten hyppyyttää toista halunsa mukaan.
Niin minunkin mielestä ei aina pettäjä ole mies, ei ole sukupuoleen sidottu.

 

[aresti-?]

Kuulostaa erittäin uskottavalta. Eli se vaimo saa jotain kieroa vallantunnetta siitä, että saa miehensä "takaisin" sen pahan toisen naisen sylistä. Ja ihan samalla logiikalla nämä "toiset naiset" saavat vallantunnetta siitä, kun onnistuvat hetkeksi sieppaamaan sen varatun miehen itselleen.
Jotain huonoa omanarvontunnetta siinä varmaan paikataan. Ja miehellä on hauskaa!

Laittavatko nämä vaimot miehilleen mitään "ulkonaliikkumiskieltoja" eli päästävätkö risteilyille ja pikkujouluihin ja "poikien kanssa veneelle"?

 

[tilanteessa ollut]

Onko se suurin syy siihen, miksi miehen toinen suhde ei haittaa vaan jatketaan parisuhdetta, se että ollaan jo esim päälle 4kymppisiä ja ei jakseta/haluta enää etsiä uutta suhdetta. Mistä sen löytää, treffailut, tapailut jne ja kaiken aloittaminen alusta.
Onko siis pienempi paha, että pysytään valmiissa kodissa vaikka pettäjän kanssa kun että aloitetaan alusta. Eli onko osa syynä se, ettei haluta aloittaa parisuhteen etsintää alusta?

Kyllä kai niitä syitä suhteen jatkamiseen on yhtä monia kuin syitä avioliiton ulkopuoliseenkin suhteeseen.
Yli 4-kymppisillä saattaa olla jo pitkä historia takanaan, johon verrattuna satunnainen suhde on aika mitätön tapaus kaiken muun yhdessä koetun rinnalla.

Vaikka se "satunnainen suhde" kestäisi vuosia ja mies olisi lomatkin tämän toisen naisen kanssa? Onko sekin mitätöntä?

Niin ja jos on rakastunut ja ihastunut tähän sivusuhteeseen vielä? Ei se ole mitään mitätöntä jos sellaisesta ei saa edes ajatuksiaan pois!

 

[sen toisen ketjun ap]

Onko kyse niinkään sukupuoleen sidottu?

Tuossahan juuri pettänyt nainen kirjoittaa, ettei petetty mies halua erota. Hän haluaisi, tai ehkä haluaisi, ei hän tiedä. Syitä löytyi rahasta kaveripiiriin. Mies ei ainakaan haluaisi, vaan mistä senkään sitten varmuudella tietää, näin on ilmoittanut.

Pitkä parisuhde, omat yhteiset kuviot, olivat ne sitten mitä tahansa. Joskushan niitä tunteitakin on ollut, ehkä paljonkin, ja voi olla vieläkin.

Minusta lähinnä tuntuu, että nykyihminen liiankin helposti tekee isoja ratkaisuja. On helpompi ohittaa ongelmat "jättämällä ne taakse" kuin yrittää ratkaista ne. Ja todennäköisesti sama ongelma, sama asia, onkin sitten taas edessä.

Olen se joka kirjoitti tuon mainitsemasi ketjun aloituksen. Ongelmiin on kyllä yritetty hakea apua, saatte uskoa! Iso raha siihen terapeuttiin meni ja mitään hyötyä ei ollut.

Ollaan aika monta vuotta ryvetty huonossa liitossamme, ei tosiaan ole heti laitettu omaisuuksia ja velkoja jakoon.

 

[Kleitonia´]

Tässä alkaa saada hyvä itsetunto uudenlaisen merkityksen. Olisiko se sitten LIIAN hyvä itsetunto silloin kyseessä? Välittääkö kukaan enää nykyään, mitä naapurit ajattelee? Minä en ainakaan, hyvä kun tunnistan niiden nykyiset autot, vaikka maalla asunkin.
Tuo toisen ihmisen hallitsemisen halu herätti kyllä minunkin epäilyni, että jotain sellaistakin siinä voi olla. Petetty saa pettäjän pihteihinsä ja voi sitten hyppyyttää toista halunsa mukaan.
Niin minunkin mielestä ei aina pettäjä ole mies, ei ole sukupuoleen sidottu.

Tiedän tapauksen, jossa vaimo erosi pikana miehestä joka oli häntä pettänyt, koska ei halunnut olla "yleinen naurun aihe". Sinäänsä hän ei halunnut erota, mutta häpesi muiden mahdollisia ajatuksia. Minusta tuo oli selkeä itsetuntokysymys.

Sinäänsä minusta on aika erikoista ajatella, että petetty saa pettäjän pihteisinsä ja voi sitten hypyttää toista halujensa mukaan. Ihan kun petetty haluaisi tulla petetyksi, koska sitten on etulyöntiasemassa. Masokistin hommaa.