Jääkiekko naisen silmin..
Jääkiekko on kamppailu-urheilua. Lajissa kamppaillaan perimmiltään
istumapaikoista. Pelissä on kaksi joukkuetta ja paljon numeroituja
pelaajia.
Heille ei kuitenkaan ole varattu numeroituja paikkoja. Paikkoja on
vähemmän kuin pelaajia. Osa pelaajista joutuukin istuimen
vapautumista odotellessaan säntäilemään aidatulla kentällä. Aitauksessa
olo on tehty mahdollisimman vaikeaksi: kenttä on jäädytetty vaarallisen
liukkaaksi ja pelaajien jalkoihin on sidottu metalliterillä varustetut
kengät. Lisäksi toisen joukkueen pelaajat tönivät koko ajan.
Istumapaikkoja vartioi kunkin joukkueen Capo di tutti capi. Hän on se
huonosti istuvaan ja räikeään pikkutakkiin sonnustautunut yrmy mies,
joka jauhaa koko ajan purukumia. Hän häätää muutaman pelaajan kerrallaan
aitaukseen tuupittavaksi. Penkeille jääneet eivät haluaisi päästää
ketään lähtijöiden tilalle, vaan he hakkaavat aitauksesta
tulijoita isoilla hanskoillaan ja käyräpäisillä kepeillä.
Pelaajan on mahdollista saada istumapaikka yksityisaitiostakin, mutta
siitä joutuu tappelemaan. Yksityisen istumapaikan myöntää yleensä
näkövammainen, mustavalko-paitaan sonnustautunut mies,
kutsumanimeltään Mulkku. Jos Mulkku ei ole päässyt aitaukseen, häntä
saattaa tuurata myös Dorka tai Pelle. Pelaaja saa istua
privaattiaitiossa kuitenkin vain pari minuuttia kerrallaan. Sitten hänen
on taas lähdettävä takaisin aitaukseen tönittäväksi ja kampitettavaksi.
Pelissä on kaksi pelaajaa, joita ei päästetä ollenkaan istumaan. He
seisoskelevat aitauksen eri päissä verkosta rakennettujen laatikoiden
edessä. Heitä kutsutaan maalivahdeiksi. Aitauksessa
vuorollaan olevat pelaajat koettavat osua näihin raukkoihin mustalla
kumikiekolla.
Jäähallissa soitetaan usein kivaa jumppamusiikkia. Katsojilla on kaksi
tärkeää tehtävää. Ensinnäkin katsojien on tarkasti seurattava em. mustaa
kiekkoa. Jos aitauksessa oleva pelaaja ei osu kiekolla maalivahtiin,
vaan kiekko livahtaa maaliin, on katsomon reagoitava salamannopeasti.
Mikäli katsoja kannattaa sitä joukkuetta, jonka maaliin kiekko osuu,
hänen on huudettava mahdollisimman kuuluvasti "paitsio". Mikäli
katsoja kannattaa toista joukkuetta, hän voi huutaa mitä tahansa, kunhan
huutaa kovalla äänellä. Esimerkiksi "Öööh-haa-möää-haa" on suositeltava
huuto. Katsojien toinen tehtävä on tunnistaa pelissä mukana olevia
vähemmistöjen edustajia. Lajin fanaattisimmat kannattajat ovat tosi
päteviä tunnistamaan esimerkiksi joukkueisiin kuuluvia
homoseksuaaleja. Pelin edetessä useaa pelaajaa tervehditäänkin
katsomosta iloisilla ja reippailla "homoo-o- o" -huudoilla.
Nyt vain seuraamaan Jääkiekkoa! Se on todella mielenkiintoista, kun
ymmärtää pelin juonen.
Jääkiekko on kamppailu-urheilua. Lajissa kamppaillaan perimmiltään
istumapaikoista. Pelissä on kaksi joukkuetta ja paljon numeroituja
pelaajia.
Heille ei kuitenkaan ole varattu numeroituja paikkoja. Paikkoja on
vähemmän kuin pelaajia. Osa pelaajista joutuukin istuimen
vapautumista odotellessaan säntäilemään aidatulla kentällä. Aitauksessa
olo on tehty mahdollisimman vaikeaksi: kenttä on jäädytetty vaarallisen
liukkaaksi ja pelaajien jalkoihin on sidottu metalliterillä varustetut
kengät. Lisäksi toisen joukkueen pelaajat tönivät koko ajan.
Istumapaikkoja vartioi kunkin joukkueen Capo di tutti capi. Hän on se
huonosti istuvaan ja räikeään pikkutakkiin sonnustautunut yrmy mies,
joka jauhaa koko ajan purukumia. Hän häätää muutaman pelaajan kerrallaan
aitaukseen tuupittavaksi. Penkeille jääneet eivät haluaisi päästää
ketään lähtijöiden tilalle, vaan he hakkaavat aitauksesta
tulijoita isoilla hanskoillaan ja käyräpäisillä kepeillä.
Pelaajan on mahdollista saada istumapaikka yksityisaitiostakin, mutta
siitä joutuu tappelemaan. Yksityisen istumapaikan myöntää yleensä
näkövammainen, mustavalko-paitaan sonnustautunut mies,
kutsumanimeltään Mulkku. Jos Mulkku ei ole päässyt aitaukseen, häntä
saattaa tuurata myös Dorka tai Pelle. Pelaaja saa istua
privaattiaitiossa kuitenkin vain pari minuuttia kerrallaan. Sitten hänen
on taas lähdettävä takaisin aitaukseen tönittäväksi ja kampitettavaksi.
Pelissä on kaksi pelaajaa, joita ei päästetä ollenkaan istumaan. He
seisoskelevat aitauksen eri päissä verkosta rakennettujen laatikoiden
edessä. Heitä kutsutaan maalivahdeiksi. Aitauksessa
vuorollaan olevat pelaajat koettavat osua näihin raukkoihin mustalla
kumikiekolla.
Jäähallissa soitetaan usein kivaa jumppamusiikkia. Katsojilla on kaksi
tärkeää tehtävää. Ensinnäkin katsojien on tarkasti seurattava em. mustaa
kiekkoa. Jos aitauksessa oleva pelaaja ei osu kiekolla maalivahtiin,
vaan kiekko livahtaa maaliin, on katsomon reagoitava salamannopeasti.
Mikäli katsoja kannattaa sitä joukkuetta, jonka maaliin kiekko osuu,
hänen on huudettava mahdollisimman kuuluvasti "paitsio". Mikäli
katsoja kannattaa toista joukkuetta, hän voi huutaa mitä tahansa, kunhan
huutaa kovalla äänellä. Esimerkiksi "Öööh-haa-möää-haa" on suositeltava
huuto. Katsojien toinen tehtävä on tunnistaa pelissä mukana olevia
vähemmistöjen edustajia. Lajin fanaattisimmat kannattajat ovat tosi
päteviä tunnistamaan esimerkiksi joukkueisiin kuuluvia
homoseksuaaleja. Pelin edetessä useaa pelaajaa tervehditäänkin
katsomosta iloisilla ja reippailla "homoo-o- o" -huudoilla.
Nyt vain seuraamaan Jääkiekkoa! Se on todella mielenkiintoista, kun
ymmärtää pelin juonen.
