Jaahas, taitaa meidän vauva syntyä tänään. (Terkut synnäriltä)
- Viestiketjun aloittaja chef
- Ensimmäinen viesti
Tuosta kalvojen puhkaisusta: mulla 2vko sitten puhkaistiin kalvot, 15min päästä alkoi supistukset ja 5h niin lapsi oli syntynyt. Olisi nopeamminkin mutta oli pari ponnistus kertaa ja vauvan asennonvaihto odotus- tauko välissä.
Chef:fille tsemppiä ja onnittelut jos vauva on jo maailmassa!
Chef:fille tsemppiä ja onnittelut jos vauva on jo maailmassa!
Mulla oli aamusta se tilanne, että oli auki 2 sormelle, eli noin kolmisen senttiä, kaulaa vielä jälellä 2 sentiiä ja vauva oli vielä ihan reippaasti siellä ylhäällä, eli ei ollut laskeutunut.
Cytotecit eivät siis olleet vaikuttaneet mitenkään.
Lähettivät sitten kuitenkin saliin, tarkoituksena laittaa tippa. Salissa päätyivät kuitenkin puhkomaan kalvot. Tämä tapahtui klo 11...eikä sen jälkeen sitten taas tapahtunutkaan yhtikäs mitään. Klo 13 tuli ensimmäinen suppari, oikeastaan juuri samaan aikaan, kun olivat ajatelleet laittaa tipan, jos ei suppareita ala kuulumaan.
Klo 14 mennessä suppareita oli alkanut jo tulemaan siinä määrin, että pyysin ilokaasun. Muuten hyvä, mutta paskat se toiminut lainkaan! Ei mennyt pää pätkääkään pyörälle, kuten on ensimmäisllä vedoilla ennen mennyt. Annostusta nostettiin, ei apua. Epäilivät, että kaasu loppu ja soittivat paikalle "kaasupullomiehen", jota eivät saaneet kiinni.
Great. Kerrassaan mahtavaa! Sisätutkimuksen mukaan olin klo 14 aikaan 4 cm auki, mutta kaulaa vielä jäljellä, eikä vauva laskeutunut vielä lainkaan. Pyysin epiduraalin. Se luvattiin, mutta klo 14:30 tehdyn sisätutkimuksen mukaan olinkin auki jo 6-7 cm jolloin totesivat, että spinalin saan, en epiduraalia. Vauva oli edelleen ylhäällä, joten päättivät tarkistaa tarjonnan ultraten. Se oli väärä. Vauva oli EDELLEEN viistossa, kuten on ollut koko raskauden. Pää oli alhaalla, mutta jotenkin väärin.
Mulle oli siinä kohtaa jo aivan sama, että mitä saan, KUNHAN SAAN JOTAIN! Olin nimittäin synnyttänyt "luomusti" jo sinne 7 cm asti, eikä se TODELLAKAAN ollut sitä, mitä olin ajatellut ja halunnut! Pyysin myös tässä kohtaa leikkausta, sillä vauva ei tosiaan näyttänyt pääsevän alas. Olivat kuitenkin sitä mieltä, että kokeillaan vielä hetki, sillä vauvalla olisi tilaa kääntää itsensä raivotarjontaan.
Sain spinaalin 14:45 ja kivut loppuivat, kuin seinään. Valitettavasti samalla loppui myös synnytyksen eteneminen. Kivut alkoivat taas klo 16 aikaan hyvin voimakkaina ja 16:20 päädyttiin laittamaan kohdunkaulan puudutus ja tippa, koska kohdunsuun tilanne oli pysynyt samana, eikä edistystä ollutkaan tapahtunut. Huusin ja rukoilin epiduraalia, en saanut. Vauva oli edelleen väärässä tarjonnassa. Lääkärin mukaan kuitenkin oli edelleen mahdollista, että vauva korjaa asentonsa ponnistusvaiheessa.
Tästä supparit lähtivät räjähdysmäisesti kasvuun, eikä niissä ollut enää taukoja lainkaan. Itkin, huusin ja todennäköisesti myös uhkailin, lahjoin ja kiristin, jotta olisin saanut edes JOTAIN apua, koska kohdunkaulan puudute oli yhtä tyhjän kautta. Lopulta saivat ilokaasun kuntoon vähän ennen klo 17 ja sen voimin sitten taas mentiin huutaen eteenpäin. Ja sellainen sivuhuomautus tähän, etten ole koskaan ennen huutanut synnytyksessä...nyt vaan meni kivut kerrassaan niin yli, ettei tosikaan. Ulvoin räkä poskella, voi kandi raukkaa, mahtoi pelästyä!
Kätilön mielestä supparit olivat nyt sitä luokkaa, että synnytys lähenee loppuaan, joten sisätutkimus, jonka tulos oli 9 cm...sain luvan ponnistaa heti, kun ponnistuttaa. En pystynyt ponnistamaan, koska supparikivut olivat niin helvetilliset. Kuitenkin 2-3 supparin jälkeen kivut hellitti (kohdunsuu oli siis 10 cm auki) ja sain alkaa ähistämään. 17:06 poika syntyi. Vihdoinkin.
Ollaan koitettu nukkua, mutta ei onnistuta. Tai vauva onnistuu, mutta mun pitää tarkistella vauvan hengitystä. Luulin, että neljännen kanssa osaisi jo ottaa rennosti...olin väärässä
3850g ja 52 cm, eli aika iso. En kuitenkaan huomannut eroa 3,3 kg tyttöihin synnytystä ajatellen. Pulleat posket ja pullea maha, aivan nuorimmaisen näköinen. Ihana :heart:
PS. Ei tartte koskaan enää! Jiihuuu!!!
Cytotecit eivät siis olleet vaikuttaneet mitenkään.
Lähettivät sitten kuitenkin saliin, tarkoituksena laittaa tippa. Salissa päätyivät kuitenkin puhkomaan kalvot. Tämä tapahtui klo 11...eikä sen jälkeen sitten taas tapahtunutkaan yhtikäs mitään. Klo 13 tuli ensimmäinen suppari, oikeastaan juuri samaan aikaan, kun olivat ajatelleet laittaa tipan, jos ei suppareita ala kuulumaan.
Klo 14 mennessä suppareita oli alkanut jo tulemaan siinä määrin, että pyysin ilokaasun. Muuten hyvä, mutta paskat se toiminut lainkaan! Ei mennyt pää pätkääkään pyörälle, kuten on ensimmäisllä vedoilla ennen mennyt. Annostusta nostettiin, ei apua. Epäilivät, että kaasu loppu ja soittivat paikalle "kaasupullomiehen", jota eivät saaneet kiinni.
Great. Kerrassaan mahtavaa! Sisätutkimuksen mukaan olin klo 14 aikaan 4 cm auki, mutta kaulaa vielä jäljellä, eikä vauva laskeutunut vielä lainkaan. Pyysin epiduraalin. Se luvattiin, mutta klo 14:30 tehdyn sisätutkimuksen mukaan olinkin auki jo 6-7 cm jolloin totesivat, että spinalin saan, en epiduraalia. Vauva oli edelleen ylhäällä, joten päättivät tarkistaa tarjonnan ultraten. Se oli väärä. Vauva oli EDELLEEN viistossa, kuten on ollut koko raskauden. Pää oli alhaalla, mutta jotenkin väärin.
Mulle oli siinä kohtaa jo aivan sama, että mitä saan, KUNHAN SAAN JOTAIN! Olin nimittäin synnyttänyt "luomusti" jo sinne 7 cm asti, eikä se TODELLAKAAN ollut sitä, mitä olin ajatellut ja halunnut! Pyysin myös tässä kohtaa leikkausta, sillä vauva ei tosiaan näyttänyt pääsevän alas. Olivat kuitenkin sitä mieltä, että kokeillaan vielä hetki, sillä vauvalla olisi tilaa kääntää itsensä raivotarjontaan.
Sain spinaalin 14:45 ja kivut loppuivat, kuin seinään. Valitettavasti samalla loppui myös synnytyksen eteneminen. Kivut alkoivat taas klo 16 aikaan hyvin voimakkaina ja 16:20 päädyttiin laittamaan kohdunkaulan puudutus ja tippa, koska kohdunsuun tilanne oli pysynyt samana, eikä edistystä ollutkaan tapahtunut. Huusin ja rukoilin epiduraalia, en saanut. Vauva oli edelleen väärässä tarjonnassa. Lääkärin mukaan kuitenkin oli edelleen mahdollista, että vauva korjaa asentonsa ponnistusvaiheessa.
Tästä supparit lähtivät räjähdysmäisesti kasvuun, eikä niissä ollut enää taukoja lainkaan. Itkin, huusin ja todennäköisesti myös uhkailin, lahjoin ja kiristin, jotta olisin saanut edes JOTAIN apua, koska kohdunkaulan puudute oli yhtä tyhjän kautta. Lopulta saivat ilokaasun kuntoon vähän ennen klo 17 ja sen voimin sitten taas mentiin huutaen eteenpäin. Ja sellainen sivuhuomautus tähän, etten ole koskaan ennen huutanut synnytyksessä...nyt vaan meni kivut kerrassaan niin yli, ettei tosikaan. Ulvoin räkä poskella, voi kandi raukkaa, mahtoi pelästyä!
Kätilön mielestä supparit olivat nyt sitä luokkaa, että synnytys lähenee loppuaan, joten sisätutkimus, jonka tulos oli 9 cm...sain luvan ponnistaa heti, kun ponnistuttaa. En pystynyt ponnistamaan, koska supparikivut olivat niin helvetilliset. Kuitenkin 2-3 supparin jälkeen kivut hellitti (kohdunsuu oli siis 10 cm auki) ja sain alkaa ähistämään. 17:06 poika syntyi. Vihdoinkin.
Ollaan koitettu nukkua, mutta ei onnistuta. Tai vauva onnistuu, mutta mun pitää tarkistella vauvan hengitystä. Luulin, että neljännen kanssa osaisi jo ottaa rennosti...olin väärässä
3850g ja 52 cm, eli aika iso. En kuitenkaan huomannut eroa 3,3 kg tyttöihin synnytystä ajatellen. Pulleat posket ja pullea maha, aivan nuorimmaisen näköinen. Ihana :heart:
PS. Ei tartte koskaan enää! Jiihuuu!!!
"Vaapula"
Jei! Onnea chef! Sä teit sen! Tais olla pahin synnytys tähän asti? Kuulostaa kyllä hurjalta.
