Ja taas alusta

[NallePuh25]

Moikka!

Ja niin siinä taas kävi! 35/32 ja kuukautiset alkoivat. Meillä yritystä takana 9 kuukautta, aikalailla syö ihmistä kun ei millään raskaaksi. Tänään sitten jo aamulla tein testin joka näytti negaa... ja kappas vain, tunti sitten alkoi menkat. On sitten niin paska fiilis, olin jo ihan varma. Alan jo pelkäämään, että on jotain vialla... Kuinka kauan te olette yrittäneet? Milloin olisi syytä kääntyä lääkärin puoleen? Meillä kyllä vielä jaksetaan yrittää... harmittaa vaan niin vietävästi. :'(

Ja nyt taas odottelua... ensin ovulaatio ja sitten menkkojen jännitystä... odottavan aika on vaan niin pitkä. |O

Niin, meillä ekaa yritetään ja kumpikin on täysillä mukana. Molemmilla kevätvauva 2008 mielessä. Mies kyllä tukee... tänään jo sanoi, että taysillä taas eteenpäin. :heart:

Kirjoitelkaahan jos teillä on samanlainen tilanne. Olis kiva vaihtaa ajatuksia. :flower:

 

[Orion-]

9 kuukautta on meilläki takana. Jos ois menny oman pään mukaan, meillä ois jo pieni vaavi :'( .

Huomena oon menossa lääkäriin, tosin sen takia ku viimeks menkat ollu 3kk sitten. :/ Kummiski passittaa raskaustestiin ja kotia menkkoja oottamaan. |O Vaikka kummastakaan ei ole mitään hyötyä, raskaana en ole ja en usko että menkat ois piitkään aikaan tulossakaan ellei niitä laiteta myrkyillä tulemaan. :kieh:

Ekaa kuumeillaan... Luulin, että parikymppisenä se onnistuis helposti...lapsellista.. |O

 

[NallePuh25]

Itse käytin pillereitä monta vuotta ja alussa kierto oli aivan sekaisin, ei nyt kylläkään ihan noin pitkää väliä, mut kuitenkin. Sit söin yhden Terolut-kuurin ja menkat palautu normaaliksi. Helmikuusta lähtien on ollut kierto lähes vakio, kp32-34.

Mut nyt ei auta muu kuin taas jatkaa yrittämistä. Ärsyttävintähän tänään oli se, että olin ihan varma et oon raskaana. Ennen ei siis oo ollut tällaista tunnetta, mut EI NIIN EI! En ole 9kk aikana tehnyt kun yhden testin tämänpäiväisen lisäksi.

Meillä mietittiin vauvaa jo muutama vuosi sitten, mut kuumeilu jäi kun oli koulu kesken. Jotenkin on vähän tyhmä olo kun joskus tuli liikaa laskelmoitua koko asiaa, lapsellista. :ashamed:

Mut pidetään peukut pystyssä, vielä on saumaa saada kevätvauva -08 :hug:

 

[Miikkis]

mutta 9 kk on onneksi vielä lyhyt aika :hug:
Meillä yritystä takana 2 vuotta, yksi kemiallinen, yksi tuulimuna ja yksi kohdunulkoinen, kaikki vasta 6 kk sisällä, joten 1,5 vuotta meni ilman onnea. Kannattaa heti kun 1 vuosi tulee täyteen mennä lääkäriin, niin saatte parit testit ja sitten ollaan viisaampia, että voisiko esim. tietyistä lääkkeistä olla apua. Usko mua, että ei kannata odottaa yhtään pidempää, jos kerta apua voisi olla olemassa.
Mutta siitä olen sata varma että pitkä odottaminen palkitaan ruhtinaallisesti, meilläkin tähtäimessä kevätnyytti 08, joten ei muuta kuin lakana pöllyämään.

 

[Annie76]

täälläkin,tosin meillä yritystä takana "vasta" noin puoli vuotta, yk 7 pyörähti just käyntiin.vaikka onkin muihin verrattuna minimaalisen vähän yritystä takana, nin kyllä se aina harmittaa niiin vietävästi kun huomaan taas tädin saapuneen ja testi näyttää negaa. :headwall:
Itsekin olen miettinyt tuota lääkärille menoa, missä vaiheessa se on sinne mentävä, kun kuitenkin ikä alkaa jo kolmosella?
Sen kuitenkin tiedän että itse en olisi aiemmin ollut valmis äidiksi, joten turha edes miettiä, että olisi pitänyt aloittaa tämä touhu jo nuorempana.ei käy tuo henkinen ja fyysinen puoli oikein yksiin... :/ Mutta kyllä me kaikki vielä se plussa saadaan, näin haluan uskoa!

 

[nalle85]

Jippu: itse en ole yrittämistä vielä alkanut, mutta kaverini oli yrittänyt vuoden vai jopa kaksi ennen kuin tärppäsi. mielestäni, jos liikaa ajattelee asiaa tai yrittää niin asiasta ei tulekaan mitään. se tapahtuu sitten kun sen aika on, joillain helpommin ja toisilla siihen menee aikaa. ei pidä lannistua vaan täysillä eteenpäin, kuten miehesikin oli sanonut! =) onnea!

 

[Alisa]

Vähän samoja fiiliksiä täälläkin välillä. Meillä nyt meneillään yk7 ja taitaapi taas kerran menkat tehdä tuloaan... Nyt ollaan tosin onnistuttu pari kuukautta menemään aika rennolla fiiliksellä, ei olla pahemmin koko kuumeilua mietitty vaan nautittu vaan hyvistä ulkoiluilmoista. Mutta väkisinkin se epätoivo iskee aina näihin aikoihin kun vuodon alku on vaan ajankysymys ja alkaa pohtia, että mitä jos me ei koskaan saadakaan omaa lasta? :ashamed: Toisaalta tietää, että ei tässä vaiheessa nyt kirvestä kannata kokonaan kaivoon heittää, mutta toisaalta taas pelottaa ja harmittaa... Kesä ollaan ajateltu, että mennään vielä näin leppoisalla linjalla ja aletaan sitten syksyllä miettiä missä mättää jos ei vieläkään pientä kuulu.

Oikein hyvää kesää kaikille, toivotaan, että ne plussat pian saataisiin =)