Toggle sidebar

Ja nyt on vuorossa Aku Louhimies...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Taneli Heikan kolumni: Käynnistettäisiinkö #mentoo-kampanja?
Pojat ja nuoret miehet oppivat väkivallan hakkaamalla toisiaan. Nyt on aika tuoda päivänvaloon mieheksi kasvamisen vahingolliset ihanteet, kirjoittaa Taneli Heikka.

Väkivalta
14.3.2018 klo 07:30

Taneli HeikkaPetteri Sopanen / Yle

> Kaikki kolumnit löydät täältä
> Ykkösaamussa kuullut kolumnit Areenassa ja podcasteina

Pari tuntematonta poikaa istui luistinradan pukukopissa viereisellä penkillä. Päähänpistosta he hyökkäsivät kimppuuni ja hakkasivat. Suojasin kasvojani, yritin lyödä takaisin. Selvisin onneksi parilla mustelmalla. Pahimmalta tuntui, kun viisi vuotta nuorempi pikkuveljeni itki avuttomana vieressä. Se oli hänen tulikasteensa isojen poikien maailmaan.

#Metoo-kampanja on aikamme suurimpia kulttuurisia muutoksia ja kenties parasta, mitä internet on ihmiskunnalle antanut. Vuosituhansia jatkunut, miesten harjoittama puolen ihmiskunnan alistaminen saattaa päättyä. Ei kaikkialla eikä heti, mutta ainakin länsimaissa muutoksen mahdollisuus juuri nyt on todellinen. Onneksi olkoon, naiset!

Tätä upeutta ihaillessani olen miettinyt, voisimmeko mennä ongelman juurille asti. Olisiko viimein aika kyseenalaistaa myös poikien ja nuorten miesten keskinäinen väkivalta?

Suuri osa lapsista, noin ikävuosina 13-20, elää jatkuvan fyysisen väkivallan tai sen uhan alla. Väkivaltaa tai sen uhkaa on kokenut jopa 40 prosenttia yhdeksäsluokkalaisista. Vuoden 2013 lapsiuhritutkimuksessa(siirryt toiseen palveluun)väkivaltakokemuksien määrä oli laskenut edellisestä tutkimusvuodesta 2008, mutta luku on edelleen surullinen. Lasten maailma on väkivaltaisempi kuin aikuisten.

Poikien keskinäinen hierarkia muodostuu väkivallan tai sen uhan kautta.

Tutkimusten mukaan tytöt kokevat väkivaltaa enemmän kotona, pojat kodin ulkopuolella. Puhun nyt tästä tuntemastani poikien maailmasta.

Poikien keskinäinen hierarkia muodostuu väkivallan tai sen uhan kautta. Näin ei ole aina ja kaikkialla, mutta säännönmukaisesti. Fyysinen alistaminen on niin normaali osa mieheksi kasvamista, että siitä ei puhuta eikä sitä koeta ongelmaksi.

Aloin #metoo-kampanjan innoittamana pohtia, millaista väkivaltaa ja uhkailua olen itse kokenut nuorena. Ensin ajattelin, että en minkäänlaista. Eihän minua ole ahdisteltu!

Sitten, pikkuhiljaa, muistojen hämärään tulvi valoa. Mieleen tuli tuo pahoinpitely pukukopissa. Muistin myös ne pari puolituttua saman asuinalueen kaveria, jotka bussissa istuivat taakseni, repivät tukasta ja löivät. Ja tietysti ne luokkakaverit, jotka lukemattomia kertoja uhkasivat hakata minut.

Lapsuuteni 1980-luvulla oli siis hyvin samantapainen kuin vuoden 2013 Lapsiuhritutkimuksen ja vuoden 2014 Nuorisobarometrin (siirryt toiseen palveluun)piirtämä kuva, jossa väkivalta tai sen uhka on osa poikien kodin ulkopuolista arkea. Oli hätkähdyttävää huomata, että en ollut aiemmin pitänyt kokemuksiani väkivaltana. En myöskään kertonut pahoinpitelyistä vanhemmille tai opettajille.

Olin siis omaksunut väkivaltaisten poikientoivoman tulkinnan: lyöminen ja lyödyksi tuleminen kuuluu normaaliin nuoren miehen kasvamiseen. Tuon tulkinnan seurauksena väkivallan käyttäjän valta ja elämänpiiri kasvoivat, uhrin supistuivat. Samalla tavalla kuin naisten kokemassa ahdistelussa, syyllisyys ja seuraukset jäivät väkivallan uhrin kannettavaksi.

Emme ole ymmärtäneet, kuinka monen ihmisen elämää ovat leimanneet systemaattinen nöyryyttäminen ja fyysinen alistaminen.

Tällaista tapahtuu joka päivä pojille ja nuorille miehille. Kouluissa, harrastuksissa, takapihoilla ja leikkipaikoilla. Puhumme kiertoilmauksin läpsimisestä, nahistelusta ja voimainmittelöstä. Jos samaa tapahtuisi aikuisten miesten kesken, kyse olisi rikoksesta, vähintään lievästä pahoinpitelystä, jonka voisi viedä poliisitutkintaan.

#Metoo-kampanjassa monia miehiä on järkyttänyt naisten kokeman väkivallan yleisyys. Emme ole ymmärtäneet, kuinka monen ihmisen elämää ovat leimanneet systemaattinen nöyryyttäminen ja fyysinen alistaminen.

Tämä käytös ei kasva tyhjästä. Pojat harjoittelevat sitä ensin toisiin poikiin. Pahoinpitelijät huomaavat, että toisten alistaminen parantaa heidän asemaansa kaveripiirissä. Väkivalta kannattaa. Hyväksi todettua mallia sovelletaan myöhemmin muissa ihmissuhteissa.

Lasten maailman väkivaltaisuus on tiedetty tutkimuksista jo kauan. Miten kääntää päälaelleen väkivaltaan liittyvä hyväksyvä, joskus jopa ihannoiva suhtautuminen? Luultavasti ainoa tie on #metoo-kampanjan viitoittama: julkinen puhuminen ja omien kokemuksien laittaminen peliin mediassa.

Kun kerroin omista kokemuksistani Facebookissa, muutama tuntemani mies kertoi tulleensa lapsena kavereidensa hakkaamaksi. Nämä nyt keski-ikäiset miehet ovat tasapainoisia perheenisiä, joiden ei arvaisi kantavan väkivaltakokemuksia mukanaan. Voisimmeko seurata heidän esimerkkiään ja antaa todellisuudelle äänen?

Lapset muodostavat käsityksen oikeasta ja väärästä vanhempien puolikkaasta sanasta. Jos täytämme maailman väkivallan tuomitsevalla puheella, omilla pojillamme on parempi mahdollisuus katkaista tuhansia vuosia jatkunut kierre.

Olkoon kampanjan nimi sosiaalisessa mediassa vaikkapa #mentoo. Se viestii, että miesten väkivaltaisesta ja alistavasta käytöksestä kärsivät myös toiset miehet. Ja että nyt sen on aika loppua.

Taneli Heikka
 
Kauko Röyhkä puolustaa Aku Louhimiestä - vertaa Akun kohtelua julkiseen ruoskimiseen

Keskiviikko 21.3.2018 klo 10.08

Muusikko ja kirjailija Kauko Röyhkän mielestä Aku Louhimiehen piinaaminen on verrattavissa keskiaikaiseen ruoskimiseen.

  • Kauko Röyhkä puolustaa Aku Louhimiestä.
  • Hän vertaa Louhimiehen piinaamista julkiseen ruoskintaan.
  • Röyhkä muistuttaa myös, että Louhimiehen elokuvien ansiosta näistä naisnäyttelijöistä on tullut tähtiä.

Muusikko ja kirjailija Kauko Röyhkä ihmettelee Facebookissa muun muassa sitä, täytyykö Aku Louhimiehen elokuvat kieltää.

Tilanne lähti käyntiin siitä, kun joukko lukuisia naisnäyttelijöitä syytti Louhimiestä kyseenalaisista, elokuvan tekemiseen liittyvistä keinoista.

Maanantaina näyttelijä Matleena Kuusniemi oli keskustelemassa aiheesta Ylen A-studiossa, jossa oli mukana myös ohjaaja Aku Louhimies. Matleena on ollut yksi Louhimiehen luottonäyttelijöistä, hän ollut Louhimiehen tuotannoissa mukana seitsemän kertaa.

- Mielenkiintoista nähdä mihin tämä #metoo-hässäkkä oikein johtaa. Nyt on vuorossa Aku Louhimies. Eilinen A-studio oli kiusallista katsottavaa, Röyhkä kirjoittaa.

- Kaverin piinaaminen alkoi muistuttaa julkista ruoskimista, jota harrastettiin keskiaikana, Röyhkä jatkaa.

- Täytyy huomauttaa, että muutamat noista Akun kaltoin kohtelemista naisnäyttelijöistä ovat lyöneet itsensä läpi nimenomaan hänen elokuvissaan. Nyt he ovat isoja tähtiä, joilla riittää töitä.

- Varmaan Louhimies on toiminut väärin, ja ohjaajien mielivaltaa pitää hillitä, mutta asiat eivät aina ole niin yksiselitteisiä. Täytyykö Louhimiehen elokuvat nyt kieltää? Ja samantien Kubrickin, Hitchcockin, Polanskin ja Woody Allenin, Röyhkä ihmettelee.

Kauko jatkaa pohdintaa myös seuraavassa päivityksessään.

Tuossa päivityksessä hän ihmettelee muun muassa sitä, miksi asia oli pakko tuoda julkisuuteen ja koko kansan retosteltavaksi.

- Louhimiehen tapauksesta vielä. Uskon, että kyseiset näyttelijättäret ovat joutuneet kokemaan kovia hänen ohjauksessaan. Mutta oliko aivan pakko tuoda asia julkisuuteen ja koko kansan retosteltavaksi? Eikö olisi riittänyt, jos näin monta merkittävää naisnäyttelijää olisi tehnyt ohjaajalle yhteisen kirjallisen valituksen? Fiksuna miehenä Aku olisi varmasti ottanut onkeensa ja muuttanut tyyliään. Elokuva-ala on hyvin herkkä, projekteille on erittäin vaikea saada rahoitusta, eikä kukaan halua huonoa julkisuutta. Oliko näyttelijättärien tarkoituksena vaikeuttaa Louhimiehen työskentelyä? Onneksi Tuntematon sotilas sai yli miljoona katsojaa.

http://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/201803212200826221_vd.shtml
 
” Louhimiehen tapauksesta vielä. Uskon, että kyseiset näyttelijättäret ovat joutuneet kokemaan kovia hänen ohjauksessaan. Mutta oliko aivan pakko tuoda asia julkisuuteen ja koko kansan retosteltavaksi? Eikö olisi riittänyt, jos näin monta merkittävää naisnäyttelijää olisitehnyt ohjaajalle yhteisen kirjallisen valituksen? Fiksuna miehenä Akuolisi varmasti ottanut onkeensa ja muuttanut tyyliään. Elokuva-ala onhyvin herkkä, projekteille on erittäin vaikea saada rahoitusta, eikäkukaan halua huonoa julkisuutta. Oliko näyttelijättärien tarkoituksenavaikeuttaa Louhimiehen työskentelyä?”

Ihan relevantteja kysymyksiä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
” Louhimiehen tapauksesta vielä. Uskon, että kyseiset näyttelijättäret ovat joutuneet kokemaan kovia hänen ohjauksessaan. Mutta oliko aivan pakko tuoda asia julkisuuteen ja koko kansan retosteltavaksi? Eikö olisi riittänyt, jos näin monta merkittävää naisnäyttelijää olisitehnyt ohjaajalle yhteisen kirjallisen valituksen? Fiksuna miehenä Akuolisi varmasti ottanut onkeensa ja muuttanut tyyliään. Elokuva-ala onhyvin herkkä, projekteille on erittäin vaikea saada rahoitusta, eikäkukaan halua huonoa julkisuutta. Oliko näyttelijättärien tarkoituksenavaikeuttaa Louhimiehen työskentelyä?”

Ihan relevantteja kysymyksiä.
Click to expand...

Niin ja mikseivät ne yhdessä silitelleet se päätä ja osoittaneet, että naista saa alistaa mielin määrin?
 
Mä en oikein ymmärrä mitä nämä naiset haluavat. Aku pyysi julkisesti anteeksi ja lupasi hakea hoitoa/apua ongelmiinsa. Silti jauhetaan ja todetaan, että anteeksipyyntö on epäuskottava. Onko siis ainoa asia mikä heille riittää se, että tämän ohjaajan koko ura tuhoutuu?

Mua lisäksi hämmentää se, että eihän hän ole suoranaisesti seksuaalisesti ahdistellut ketään. Ainakaan minun lukemissani artikkeleissa ei ole tällaisia syytöksiä ollut, vain arvostelua työtavoista. (Samalla tavalla hän on kohdellut myös miesnäyttelijöitään, mutta nämä eivät nähtävästi ole kokeneet kohtelua samanlailla ahdistavana).

Luin myös ärsyttävän naisohjaajan lausunnon, jossa todettiin, että elokuvissa kaikki alaston/seksikohtaukset pitää harkita tarkoin ja niitä saa olla vain jos juoni ehdottomasti niitä vaatii. Ja että Akun elokuvissa niitä kohtauksia on liikaa. En tiedä onko hän koskaan kuullut, että alastomuus ja seksi myyvät elokuvia. Ja Louhimiehen elokuvat taitavat olla kotimaisessa tuotannossa niitä kannattavimpia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Mä en oikein ymmärrä mitä nämä naiset haluavat. Aku pyysi julkisesti anteeksi ja lupasi hakea hoitoa/apua ongelmiinsa. Silti jauhetaan ja todetaan, että anteeksipyyntö on epäuskottava. Onko siis ainoa asia mikä heille riittää se, että tämän ohjaajan koko ura tuhoutuu?

Mua lisäksi hämmentää se, että eihän hän ole suoranaisesti seksuaalisesti ahdistellut ketään. Ainakaan minun lukemissani artikkeleissa ei ole tällaisia syytöksiä ollut, vain arvostelua työtavoista. (Samalla tavalla hän on kohdellut myös miesnäyttelijöitään, mutta nämä eivät nähtävästi ole kokeneet kohtelua samanlailla ahdistavana).

Luin myös ärsyttävän naisohjaajan lausunnon, jossa todettiin, että elokuvissa kaikki alaston/seksikohtaukset pitää harkita tarkoin ja niitä saa olla vain jos juoni ehdottomasti niitä vaatii. Ja että Akun elokuvissa niitä kohtauksia on liikaa. En tiedä onko hän koskaan kuullut, että alastomuus ja seksi myyvät elokuvia. Ja Louhimiehen elokuvat taitavat olla kotimaisessa tuotannossa niitä kannattavimpia.
Click to expand...

Kotimaisella elokuvalla menee liian hyvin. Taiteellista vapautta tulee rajoittaa :D Aku on niitä harvoja jotka myy ja jonka elokuvia katsotaan :D
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa