Ja niin minustakin tuli yh.

[Nyt yh.]

Nyt se on ohi; se huono ja helvetillinen parisuhde.
Minulla ja meidän 10kk ikäisellä lapsella on uusi koti ja iskä jäi vanhaa asustamaan yksin.
Lapsi kävi ekaa kertaa isänsä luona tänään ja ollaan alettu jo pikkuhiljaa kotiutumaan uuteen asuntoon.

Mutta silti mua v*tuttaa. Niin paljon.
Mä oon niin katkera exälle(hassua muuten kutsua häntä siksi..) kaikesta tästä, mun raskausajasta ja lapsemme vauva-ajasta. Siitä huomiosta jota en tai emme saaneet. Siitä, että mun vaan on täytynyt ja täytyy selvitä yksin, siitä ettei hän pärjännytkään perheen isänä ja jätti meidät oman onnemme nojaan. Miten tästä pääsee eroon?
Kaikesta huolimatta, me lähdimme hänen luotaan niissä tunnelmissa että me jätämme hänet ja hänen puolen lähipiiri luulee minun kyllästyneen ja riistäneen hänen lapsensa.
Mä oon niin väsynyt kaikkeen vastuunkantoon, josta palkaksi saan selän takana puhumista, kyräilyä ja arvostelua.
Tänään mä en tiennyt itkeäkö vai nauraa kun hain lapseni sieltä; sinne oli ilmestynyt koko arsenaali uusia kalusteita sohvasta pyykinpesukoneeseen. Ja lapsellemme ei ole ostanut kertakaikkiaan mitään, vedoten omaan rahattomuuteensa. Voi vitsit mua niin ottaa päähän.

Millon tästä pääsee yli? En ole niin naiivi, että luulin sen olevan helppoa kuin heinän teko, mutten oikeasti kuvitellut olevani näin katkera ja kateellinen exälleni.

 

[yön utu]

tervetuloa kerhoon, meitä riittää :hug: sun kysymykseen en osaa vastata, vain aika auttaa, ja se on yksilöllistä..

 

[kata]

ääh, vittumainen tilanne!!
meil sama mut... viel samas asunns ollaa

 

[-]

mutta onhan exä velvollinen maksaan sinulle elatusmaksuja lapsesta.

 

[herkkukurkku]

:hug:

 

[mä]

Jaksuja, aika auttaa. Älä ala katkeraksi, anna itsellesi ja toiselle anteeksi. Sinulla on nyt ihana lapsi, rakasta häntä ja itseäsi. Älä ala kiukkuiseksi eksäski.

Rakastu rakastamaan elämää!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

 

[g]

Mie kyllä ihan onnittelen, että uskalsit lähteä. Mieki lähdin 6 vuotta sitten 2v. Pojan kanssa, mie olin se paha ja huono äiti! Isäänsä ei oo nähny moneen vuoteen. Mulla on uusi mies joka tiesi tilanteeni ja pojan tilanteen otti omakseen Päiväkään en ole lähtöäni katunut!

 

[joopa]

Vitunjoo. Jos eksäs on saanut vaikka vanhemmiltaan noita kotitaloustarvikkeita, niin turha siitä on mussuttaa. huhhuh!

 

[resta]

Vitunjoo. Jos eksäs on saanut vaikka vanhemmiltaan noita kotitaloustarvikkeita, niin turha siitä on mussuttaa. huhhuh!

niinpä pitääskö sun miehes elää ilman mattoja ja astioita vai?!?!"4

 

[g]

Mie kyllä ihan onnittelen, että uskalsit lähteä. Mieki lähdin 6 vuotta sitten 2v. Pojan kanssa, mie olin se paha ja huono äiti! Isäänsä ei oo nähny moneen vuoteen. Mulla on uusi mies joka tiesi tilanteeni ja pojan tilanteen otti omakseen Päiväkään en ole lähtöäni katunut!

Lisään vielä, että mielelläni olisin pojan isälleen antanut nii paljon kuin tahtoi. Ei vaan halunnut!!!!

 

[vieras]

Minä olen myös juuri eronnut lapseni isästä ja koen päässeeni ulos ihan hemmetin pienestä henkisestälaatikosta, johon ex minua pikkuhiljaa sulloi. Mutta nyt kun sain sanaisen arkkuni auki ja tein omasta elämästäni helpompaa, niin eikö kaikki muut ole sitä mieltä, että olen täys kuspää. Eli koen niiden minulle kaikkeista lähimpienkin koittavan saada minua takaisin siihen laatikkoon jossa aiemmin elin. Ja siis en ole, toisin kuin sinä, katkera exälleni. Eli en osaa sanoa muuta kuin että koita katsoa tulevaan.

 

[sandy85]

Kyllä se elämä lähtee rullaamaan, aluksi sitä on niin katkera ja vihainen kunnes tulee aika jolloin voit jo nauttia uudesta elämästäsi.
Aloituksesi oli kuin minun kirjoittamani, minä tosin lähdin VASTA kun lapset olivat 5- ja 6-vuotiaat.
:hug:

 

[onnittelut]

Nyt se on ohi; se huono ja helvetillinen parisuhde.
Minulla ja meidän 10kk ikäisellä lapsella on uusi koti ja iskä jäi vanhaa asustamaan yksin.
Lapsi kävi ekaa kertaa isänsä luona tänään ja ollaan alettu jo pikkuhiljaa kotiutumaan uuteen asuntoon.

Mutta silti mua v*tuttaa. Niin paljon.
Mä oon niin katkera exälle(hassua muuten kutsua häntä siksi..) kaikesta tästä, mun raskausajasta ja lapsemme vauva-ajasta. Siitä huomiosta jota en tai emme saaneet. Siitä, että mun vaan on täytynyt ja täytyy selvitä yksin, siitä ettei hän pärjännytkään perheen isänä ja jätti meidät oman onnemme nojaan. Miten tästä pääsee eroon?
Kaikesta huolimatta, me lähdimme hänen luotaan niissä tunnelmissa että me jätämme hänet ja hänen puolen lähipiiri luulee minun kyllästyneen ja riistäneen hänen lapsensa.
Mä oon niin väsynyt kaikkeen vastuunkantoon, josta palkaksi saan selän takana puhumista, kyräilyä ja arvostelua.
Tänään mä en tiennyt itkeäkö vai nauraa kun hain lapseni sieltä; sinne oli ilmestynyt koko arsenaali uusia kalusteita sohvasta pyykinpesukoneeseen. Ja lapsellemme ei ole ostanut kertakaikkiaan mitään, vedoten omaan rahattomuuteensa. Voi vitsit mua niin ottaa päähän.

Millon tästä pääsee yli? En ole niin naiivi, että luulin sen olevan helppoa kuin heinän teko, mutten oikeasti kuvitellut olevani näin katkera ja kateellinen exälleni.

Miksi lähdit, eikös miehen olisi helpompi etsiä yksin kotia. Hyvä kuitenkin kun läksit ja lapsi saa tasapainoisen elämän.

 

[kake]

voimia ja jaksamista uuteen elämäntilanteeseen. ihan varmasti tulee aika kun nykyinen harmaus ja alakulo vaihtuu iloksi ja onneksi! ala rakentamaan uutta elämää sinulle ja ihanalle lapsellesi! te olette sen ansainneet, ihan niinkuin jokainen meistä on.
älä ole katkera, se on vaan sulta iteltäs pois. saat olla vihainen, mutta älä anna sen hallita! ala rakentamaan tosissaan sitä omaa tietäsi äläkä vilkuile eksäsi valitsemalle tielle, se on hänen etkä sinä voi sille mitään.

tänään tuli minullekki hetki, jona olin ihan varma ja kerrankin tyyni siitä asiasta, että ei minua ja lapseni isää ole luotu toisillemme. olemme täysin erilaisia, emmekä vain voi ymmärtää toisiamme.
tuntuu ettei rakkautta enää ole, ja silloin on parempi alkaa miettimään miten sitä saisi takaisin elämäänsä.
jokainen tekee rakkauden itselleen (ja lapsilleen).

voimia ja uskallusta katsoa huomiseen avoimin mielin! ikinä et voi tietää mitä uusi hetki tuo mukanaan, muista se!

 

[ap]

Vitunjoo. Jos eksäs on saanut vaikka vanhemmiltaan noita kotitaloustarvikkeita, niin turha siitä on mussuttaa. huhhuh!

niinpä pitääskö sun miehes elää ilman mattoja ja astioita vai?!?!"4

Ei teilläkään vissiin mene hissi aivan ylös asti?
On saanut tavarat mistä tahansa, niin en ymmärrä sitä miksei ole laittanut omalle lapselleen mitään? Jos kuitenkin hätätilanteessa rahaa löytyy... On kuitannut lapsen tarpeen vain sanomalla ettei ole rahaa, tietäen että minä hommaan lapselle hänen tarvitsemansa. Puhun kaikesta; vaatteista tavaroihin. Jos ei oltais muutettu niin mihin nämä rahat olisivat menneet? Kenties omaan huvitteluun tai muuhun, ei ainakaan lapseen.

Kiitos muille tsempeistä. Yritän taistella katkeroitumista vastaan, se on sitä pahinta myrkkyä jota viimeksi elämääni haluan.
Oloni on suunnattoman helpottunut, kun voin hengittää ja olla kotonani rauhassa, riitelemättä. Olen ylpeä itsestäni, että uskalsin lähteä vaikka pelkäsin sitä kuin kuolemaa. Mutta silti mieleen hiipii välillä ajatuksia siitä miten asiat olisivat voineet olla jne. Välillä tunnen jopa olevani kahlittu lapseen ja exän saavan taas kulkea kuin ennenkin (en tarkoita baareja vaan elämää yleensäkin). Mua niin ärsyttää, kun en todellakaan tehnyt lasta vain itselleni vaan perheeseen, josta näköjään joku voi halutessaan pestä kätensä...
Huh, täytyy keksiä lapselle ja itselleni piristävää tekemistä jotta tämä kaikki ei pyöri kokoajan mielessä. Mä haluaisin pystyä olemaan lapsen isän kanssa hyvä vanhempi, mutta tässä tilanteessa se vielä on toivotonta. Ehkä aika auttaa.

 

[eronnut]

Täälläki yks joka on hiljan eronnut henkisesti alistavasta miehestä. Joka kerta kun hänet tapaan, tiedän että tämä oli ainoa oikea ratkaisu. Ristiriidat ei silti lähde heti mielestä, anna ajan kulua...Me ollaan paremman elämän arvoisia!! Monissa asioissa samaa itsekeskeisyyttä oli myös mun exällä, ei osannu ajatella nenäänsä pidemmälle. Esim. kun vein lapset käymään sen luona, alkoi vasta silloin järjestää tilaa niille, ei vaan tajua asioita etukäteen...