Ja niin alkaa taas mummo sekoamaan.

[The Maiden]

Voihan vee, en jaksaisi just nyt tätä, TAAS!!!

Olin neljätoista, asuin äidin kanssa kun äiti oli ensimmäistä kertaa psykoosissa. Olin pari kuukautta sen kanssa kahden, kunnes lopulta soitin sille ambulanssin. Siinä ajassa äiti oli täyttänyt uunin ja roskilla ja paistanut niitä, koittanut tehdä ruokaa kahvinkeittimellä ja meinannut sytyttää koko kämpän palamaan "tuikuilla" jotka oli siis säkillinen kuivia risuja ja heiniä.
Pitänyt mua nyrkkeilysäkkinä ja kuvitellut omaavansa yliluonnollisia kykyjä. Harrastanut "luonnonlääkintää" joka oli pappavainaan lääkkeitä sekoitettuna kupilliseen kahvia.

Vuoden parin välein tulee näitä oireita ilmaan, joista tiedän että kohta olen taas sen pohjattoman vihan kohde. Se kiduttaa mua puhelinsoitoilla ja hirvittävillä herjausviesteillä kymmeniä kertoja päivässä. Saan sen pakkohoitoon vasta sitten, kun sen puheesta ei saa enää selvää eikä pysy hetkeäkään paikallaan. Tän kylän lääkärit oikein pelkäävät tehdä lähetteitä, vaikka itse tulevat isoista sairaaloista tänne päivystämään.

Oireet on nyt tulleet, oon nähnyt sen niin monta kertaa ja nämä on johtaneet aina kuukausien sairaalareissuihin, mutta siinä välillä on tapahtunut kauheita.

Tää on tapahtunut jo kuusi kertaa, viimeksi noin puolitoista vuotta sitten. Oon väsynyt ja surullinen, kun juuri ehdin tottua siihen kivaan äitiin joka oli taas keskuudessamme melkein vuoden :'( Ja ahdeistaa se vahtiminen! Kohta se ei osaa sammuttaa edes uunia.

Ja mä en tiedä sekoonko itse, kun saan pelonväristyksiä jo tekstiviestien äänistä. En voi vaihtaa numeroa kun se on liian moneen paikkaan painettu. Mistä mä saan voimia ettei mulla päässä pimahda ja käy sen kimppuun? Mä en kestä sitä enää tuollaisena!

 

[Hankey]

Vertaistukea? esim omaiset mielenterveystyön tukena

 

[--]

Vaihda prepaid-liittymään niin sitten numeroasi ei saa selville mistään

 

[vieras]

Kuulostaa tosi rankalta. Onko isäsi vielä elossa? Onko sulla muita sukulaisia, vai onko kaikki tuo sun kontollasi?

 

[LisaMarie]

:hug:
Lue Irene Kristerin kirja Manian varjossa, kun perheenjäsenenä on psyykkinen sairaus. Vaikka siinä puhutaan kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, se sopii kaikkii perheisiin, jossa jollakin on psyykkinen ongelma. Koko perhe kärsii ja tosiaan tulee tuo tila, että puhelimen ääni pelottaa ja muuttuu aivan vainoharhaiseksi itsekkin kun odottaa koska pamahtaa! Ja tosiaan, itsellä voi pimahtaa ja voi tehdä uskomattomia oman moraalinsa vastaisia asioita, kun joutuu tuollaisen ilmiön lähellä elämään.

 

[The Maiden]

Kuulostaa tosi rankalta. Onko isäsi vielä elossa? Onko sulla muita sukulaisia, vai onko kaikki tuo sun kontollasi?

Hädintuskin, sillä on syöpä ruokatorvessa ja vatsassa. Isästä ei muutenkaan ole koskaan saanut tukea yhtään missään, sillä on ihan omituiset käsitykset itsestään ja elämästä. Ovat eronneet ajat sitten.

 

[The Maiden]

Vaihda prepaid-liittymään niin sitten numeroasi ei saa selville mistään

En voi, kun pitäis laittaa tietyt työhöni liittyvät materiaalit uusiksi, ja se maksaisi satoja euroja. Ei ole varaa.

 

[tsemppiä]

Miten hän pääsee sitten sairaalasta pois ?
Eikö sais jostain jotain tukiasuntoa ?
Kysy seurakunnalta apua !

http://www.mielenterveysseura.fi/

 

[pk]

Autaako, jos soitat hätänumeroon ja sitten hakevat ambulanssin kanssa, jos pääsisi osastolle? Vai onko vielä niin huonossa kunnossa? Itse tehnyt saman kerran läheiselleni..

 

[The Maiden]

Miten hän pääsee sitten sairaalasta pois ?
Eikö sais jostain jotain tukiasuntoa ?
Kysy seurakunnalta apua !

http://www.mielenterveysseura.fi/

Pääsee sairaalasta pois sitten, kun on taas kotikuntoinen, muutaman kuukauden päästä.

Normaalijärkinen se on, kunnes alkaa sekoaminen. Uudestaan ja uudestaan.

 

[omaishoitajako ?]

mun anopilla samoja ongelmia, onneks ite olen ottanut sen että heti kun alkaa mennä liian lujaa, yhteys arvauskeskukseen, kyllä sieltä aikoja saa, pakkohoitoon anopin olen toimittanu jo liian monta kertaa viimesen viiden vuoden aikana, mies ei oikein tiedä miten toimia, appiukko on jo lyöny hanskat tiskiin koko asian kans, apua ei kuulemma saa kun sitä tarvittis, saa kun vaan osaa sitä hakea, ite käyn duunissa joten en todellakaan jaksa unettomia öitä paljon, appiukko ja mies sellasessa duunissa molemmat että ovat paljon reissussa ja silloin mä olen se joka anopin hoitoon järkkää, viimeks sekotin sen kahviin tenoxia ennen kuin soitin ambulanssin, eihän sitä muuten olis ambulanssiin saanu, kokemusta on nimittäin, lekurin kans olen paljon yhteydessä, arvauskeskuksessa ei apua saa, erikoissairaan hoidossa on ymmärtäväisempää porukkaa, ja kun ajoissa huomaa oireet ja lääkitystä muutetaan niin sitte pääsen itekin vähemmällä..

 

[The Maiden]

Autaako, jos soitat hätänumeroon ja sitten hakevat ambulanssin kanssa, jos pääsisi osastolle? Vai onko vielä niin huonossa kunnossa? Itse tehnyt saman kerran läheiselleni..

Ei ole vielä siinä kunnossa, että lääkärit huomaisivat mitään. Mä tunnen sen ja näen mitä on taas tapahtumassa. Mutta se itse ei sitä näe. Missään vaiheessa. Se tässä onkin niin pelottavaa. Kun mä en jaksa kuunnella kuinka se haukkuu mulle mun rakasta isosikoani (on äitini lapsi myös), se ottaa itteensä ja alkaa haukkuun sekä mua ja isosiskoa kuinka ollaan sitä vastaan. Sitten kun sanoo sille suorat sanat, alkaa itsemurhauhkailut. Oon sanonut sille että en ala sen pillin mukaan siitäkään huolimatta tanssimaan, tappaa jos haluaa.

 

[The Maiden]

mun anopilla samoja ongelmia, onneks ite olen ottanut sen että heti kun alkaa mennä liian lujaa, yhteys arvauskeskukseen, kyllä sieltä aikoja saa, pakkohoitoon anopin olen toimittanu jo liian monta kertaa viimesen viiden vuoden aikana, mies ei oikein tiedä miten toimia, appiukko on jo lyöny hanskat tiskiin koko asian kans, apua ei kuulemma saa kun sitä tarvittis, saa kun vaan osaa sitä hakea, ite käyn duunissa joten en todellakaan jaksa unettomia öitä paljon, appiukko ja mies sellasessa duunissa molemmat että ovat paljon reissussa ja silloin mä olen se joka anopin hoitoon järkkää, viimeks sekotin sen kahviin tenoxia ennen kuin soitin ambulanssin, eihän sitä muuten olis ambulanssiin saanu, kokemusta on nimittäin, lekurin kans olen paljon yhteydessä, arvauskeskuksessa ei apua saa, erikoissairaan hoidossa on ymmärtäväisempää porukkaa, ja kun ajoissa huomaa oireet ja lääkitystä muutetaan niin sitte pääsen itekin vähemmällä..

No siinä on kyllä kohtalotoveri, tsemppiä sullekkin. Jos olis mun anoppi äitini sijaan, hoidattaisin varmasti muilla, oot kyllä hyvä ihminen.

 

[voi]

ex-anoppi oli samammoinen. :/ ja tosiaan lääkäriin usein ambulanssilla ja lataamoon kuukausiksi. Mutta sit lääkäri käski ottaa heti yhteyttä ettei mee liian syvälle psykoosiin, että heti ottaa yhteys kun ensimerkit huomaa. en tiedä mitä hälle tänä päivänä kuuluu.

voimia!!

 

[aitisaurus]

Voimia sinulle! Tiedän kuin raskasta tuollainen on. Ja se ainainen pettymyksen tunne joka tulee,kun jälleen kerran huomaa läheisessä samat oireet.
Siskollani on ollut useita psykoottisia kausia.

Jättääkö äitisi lääkkeet syömättä vai onko annostus riittämätön?
Oma kokemus on ollut,että on todella vaikea saada ketään hoitoon ennen kuin kaikki sekoilut on käyty läpi.

 

[.....]

Voimia sinulle! Tiedän kuin raskasta tuollainen on. Ja se ainainen pettymyksen tunne joka tulee,kun jälleen kerran huomaa läheisessä samat oireet.
Siskollani on ollut useita psykoottisia kausia.

Jättääkö äitisi lääkkeet syömättä vai onko annostus riittämätön?
Oma kokemus on ollut,että on todella vaikea saada ketään hoitoon ennen kuin kaikki sekoilut on käyty läpi.

usein psykoosiin menee siitä syystä että syö lääkkeitä miten sattuu.. ei siis muista välttämättä et on tunti sitten jo ottanut. kevät useinmiten tekee kans sen.

 

[LisaMarie]

usein psykoosiin menee siitä syystä että syö lääkkeitä miten sattuu.. ei siis muista välttämättä et on tunti sitten jo ottanut. kevät useinmiten tekee kans sen.

Tai sitten ei syö lääkkeitä ollenkaan, vaikka pitäs.

 

[The Maiden]

usein psykoosiin menee siitä syystä että syö lääkkeitä miten sattuu.. ei siis muista välttämättä et on tunti sitten jo ottanut. kevät useinmiten tekee kans sen.

Tai sitten ei syö lääkkeitä ollenkaan, vaikka pitäs.

Kyllä äiti lääkkeitä syö, ei pystyisi olemaan enää ilman. Ne lajitellaan viikoksi kerrallaan kotisairaanhoidossa, joten lääkkeet syödään kyllä oikein. Mutta ei se estä sekoamista vähintään kahden vuoden välein Kaksisuuntainen mielialahäiriö siis kyseessä.

 

[suski]

Tosta kännykkäongelmasta sen verran, että ainakin Nokian puhelimissa pystyy asetuksista panemaan jonkinlaisen eston (en muista nimeä) jolloin tietyn henkiön soitot ja viestit eivät hälytä.