Ja m' olin tänään taas niin saamarin paska äiti.

[itkettää]

tuli ihan hirveä olo kun luin tuon lapsen kuolema-ketjun.

huusin tänään lapsilleni miten en jaksa niitä enää, pienemmälle etten jaksa kuunnella sitä enää kun on koko elämänsä vaan huutanut ja kiukutellut yötä päivää.

sanoin että tuun hulluksi niiden kanssa, pienille lapsille. =/

ei ollut eka kerta, eikä varmaan viimenenkään.
mä oon niin huono äiti, mä vaan aina romahdan kun pää on täynnä huutoa eikä hiljaista hetkeä näy.

saan kyllä joskus omaa aikaa mut ei se auta.

 

[aniska]

:hug: Käy pusu antamassa lapsille

 

[ap]

niin teen kun menen nukkumaan, mut siitä tulee vaan iyselle pahempi olo kun nään miten suloisia ovat.

 

[mie]

Hanki hyvä ihminen apua itsellesi! Autat samalla lapsiasi.

 

[Inuistic]

Kaikilla meillä on huonoja päiviä, ihan niin että ne tiedostaakin mutta ei vaan saa aikaiseksi muuttaa suuntaa.

Suurimmalle osalle (mullekin) tulee tosi p*skamainen olo jos tulee huudettua muksulle, niinkuin joskus tuleekin. Meidän tytöllä ikää vasta 6kk. Ei pitäisi, tiedän. Silti olen vain ihminen, ja jos hermot menee niin sitten ne menee. Lastani rakastan yli kaiken, mutta silti keittää niin pahasti joskus kitinä, varsinkin väsykitinä, että mikä siinä voi olla niin hemmetin hankalaa pysyä paikoillaan ja nukahtaa? Ollaan yhdessä huonoja vanhempia sitten.

 

[ap]

Hanki hyvä ihminen apua itsellesi! Autat samalla lapsiasi.

no mitä ihmeen apua?
saan yleensä lastenvahdin jos tarvitsen.
tää elämäntilanne väsyttää ja on väsyttänyt pitkään mut se on vaan kestettävä.

vaikka saisin olla koko päivän itsekseni, ei se olo mihinkään katoa.

ei kaikkeen ole aina ratkaisua joka ottaa kaiken negatiivisen pois.
eikä meillä joka päivä tällaista ole.

yksikin kerta ´vaan on liikaa, tiedän, mut ei siihen ole mitään apua.

 

[ap]

ollaan yhdessä huonoja, ja yritetään yhdessä olla parempia. =/

 

[miä]

Tunnustan myös olevani samallalailla huono äiti... Poika valittaakin et äiti huutaa, ollaan keskusteltu, et äiti ei saisi huutaa, mut yleensä äiti huutaa sen takia, et lapsi huutaa eikä kuuntele. Ollaan sovittu, et kovasti yritetään molemmat olla huutamatta ja jos toinen äityy huutamaan siitä saa huomauttaa...

 

[Annaliina73]

Sain aikoinani pojalta äitienpäiväkortin, jossa luki seuraavaa:" Äiti, sun on pakko ostaa mulle geimboi. Äitissä on se huono puoli kun se huutaa. " Nyt naurattaa, silloin ei naurattanut. Varsinkaan, kun en edes huutanut lapsille usein. Tarinan opetus: lapsetkin ovat älyttömän hyviä syyllistämään meitä aikuisia kaikesta mitä on tehty tai jätetty tekemättä, joten älkää enää itse syyllistäkö itseänne. Jokaisella on taatusti oikeus väsyä ja silloin myös ääni saattaa nousta ja mielessä käydä hyvinkin ikäviä asioita. Mutta kuuluu mielestäni vanhemmuuteen ja siitä on turha kokea riittämättömyyden tunteita.

 

[vieraampi]

Kaikilla meillä on huonoja päiviä, ihan niin että ne tiedostaakin mutta ei vaan saa aikaiseksi muuttaa suuntaa.

Suurimmalle osalle (mullekin) tulee tosi p*skamainen olo jos tulee huudettua muksulle, niinkuin joskus tuleekin. Meidän tytöllä ikää vasta 6kk. Ei pitäisi, tiedän. Silti olen vain ihminen, ja jos hermot menee niin sitten ne menee. Lastani rakastan yli kaiken, mutta silti keittää niin pahasti joskus kitinä, varsinkin väsykitinä, että mikä siinä voi olla niin hemmetin hankalaa pysyä paikoillaan ja nukahtaa? Ollaan yhdessä huonoja vanhempia sitten.

Et kai tosissasi huuda puolivuotiaalle??? Ja oikeastiko pohdit, että miten on niin vaikea pysyä paikoillaan ja nukahtaa? Hyvä ihminen, lapsesi on vasta puolivuotias! Voimia ja koitahan hillitä itsesi, vaikka vain ihminen oletkin. Laske vaikka kymmenee, mene toiseen huoneeseen tms., mutta älä huuda vauvalle.

 

[mie]

Hanki hyvä ihminen apua itsellesi! Autat samalla lapsiasi.

no mitä ihmeen apua?

Mene ihmeessä lääkäriin kertomaan, ettet jaksa ja tarvitset apua. Et varmasti itsekään halua lastesi kasvavan noin käyttäytyvän äidin kanssa.

 

[Huutaja täälläkin]

Eihän huutamisesta mitään hyötyä ole, muttei minusta satunnaisesta karjumisesta tarvitse hirveitä omantunnontuskia itselleen kerätä.

On hyvä, että lapsi (ei tietysti vielä puolivuotias..) näkee, että vanhemmallakin on tunteet ja hänkin voi kohdata asioita, joiden edessä menee hermot ja tulee huudetuksi/itketyksi. Tärkeintä on keskustella asia jälkeenpäin kuntoon ja pyytää tarvittaessa aiheetonta huutamistaan anteeksi.

Tai, tämä on minun mielipide. Samaa mieltä ei tarvitse olla.

Jos taas jatkuvasti on ahdistava olo ja tuntuu, ettei jaksa selviytyä elämästään, niin sitten ehkä olisi paikallaan hakea keskusteluapua jostain. Se voisi avata uusia ajatuksia ja keinoja selviytyä ahdistuksesta. Löytyisi se oikea syy kaiken takana, sillä harvalla meistä se oikeasti on se lasten aiheuttama työtaakka ja jatkuva tekeminen. Usein taustalla on jotain muuta, joka kaipaisi selvittämistä.

 

[vieras]

Kaikilla meillä on huonoja päiviä, ihan niin että ne tiedostaakin mutta ei vaan saa aikaiseksi muuttaa suuntaa.

Suurimmalle osalle (mullekin) tulee tosi p*skamainen olo jos tulee huudettua muksulle, niinkuin joskus tuleekin. Meidän tytöllä ikää vasta 6kk. Ei pitäisi, tiedän. Silti olen vain ihminen, ja jos hermot menee niin sitten ne menee. Lastani rakastan yli kaiken, mutta silti keittää niin pahasti joskus kitinä, varsinkin väsykitinä, että mikä siinä voi olla niin hemmetin hankalaa pysyä paikoillaan ja nukahtaa? Ollaan yhdessä huonoja vanhempia sitten.

Et kai tosissasi huuda puolivuotiaalle??? Ja oikeastiko pohdit, että miten on niin vaikea pysyä paikoillaan ja nukahtaa? Hyvä ihminen, lapsesi on vasta puolivuotias! Voimia ja koitahan hillitä itsesi, vaikka vain ihminen oletkin. Laske vaikka kymmenee, mene toiseen huoneeseen tms., mutta älä huuda vauvalle.

Peesi, sehän on vasta vauva!Ei se voi vielä tajuta kaikkea.

 

[lunacy sioux]

Hanki hyvä ihminen apua itsellesi! Autat samalla lapsiasi.

Eli lähes jokaisen äidin täytyis hakea apua
Suurimmalla osalla aikuisista kun on niitä huonoja päiviä. Kuten on lapsillakin.
Kukapa (sinun lisäksesi) olisi täydellinen.

 

[lunacy sioux]

Kaikilla meillä on huonoja päiviä, ihan niin että ne tiedostaakin mutta ei vaan saa aikaiseksi muuttaa suuntaa.

Suurimmalle osalle (mullekin) tulee tosi p*skamainen olo jos tulee huudettua muksulle, niinkuin joskus tuleekin. Meidän tytöllä ikää vasta 6kk. Ei pitäisi, tiedän. Silti olen vain ihminen, ja jos hermot menee niin sitten ne menee. Lastani rakastan yli kaiken, mutta silti keittää niin pahasti joskus kitinä, varsinkin väsykitinä, että mikä siinä voi olla niin hemmetin hankalaa pysyä paikoillaan ja nukahtaa? Ollaan yhdessä huonoja vanhempia sitten.

Et kai tosissasi huuda puolivuotiaalle??? Ja oikeastiko pohdit, että miten on niin vaikea pysyä paikoillaan ja nukahtaa? Hyvä ihminen, lapsesi on vasta puolivuotias! Voimia ja koitahan hillitä itsesi, vaikka vain ihminen oletkin. Laske vaikka kymmenee, mene toiseen huoneeseen tms., mutta älä huuda vauvalle.

Peesi, sehän on vasta vauva!Ei se voi vielä tajuta kaikkea.

Tuskin nyt tossa ihan siitä olikaan kyse, että äiti oikeasti olettais vauvan ymmärtävän olla paikallaan.
Äitikin voi olla hetkittäin väsynyt, vaikea kai teidän täydellisten ihmisten on sitä tajuta.

 

[vinkki vinkki]

Kannattaa pitää mielessä se, että lapset oppivat ratkaisumallit kotona. Jos pahaa olo puretaan huutamalla, niin eipä kannata sitten ihmetellä lastenkaan huutamista. Kaikilla on tietysti huonoja päiviä, muttei se tarkoita sitä, että olisi pakko huutaa tai käyttäytyä muutenkaan uhkaavasti tai agressiivisesti.

 

[HeviäPRKLE]

Kaikilla meillä on huonoja päiviä, ihan niin että ne tiedostaakin mutta ei vaan saa aikaiseksi muuttaa suuntaa.

Suurimmalle osalle (mullekin) tulee tosi p*skamainen olo jos tulee huudettua muksulle, niinkuin joskus tuleekin. Meidän tytöllä ikää vasta 6kk. Ei pitäisi, tiedän. Silti olen vain ihminen, ja jos hermot menee niin sitten ne menee. Lastani rakastan yli kaiken, mutta silti keittää niin pahasti joskus kitinä, varsinkin väsykitinä, että mikä siinä voi olla niin hemmetin hankalaa pysyä paikoillaan ja nukahtaa? Ollaan yhdessä huonoja vanhempia sitten.

Et kai tosissasi huuda puolivuotiaalle??? Ja oikeastiko pohdit, että miten on niin vaikea pysyä paikoillaan ja nukahtaa? Hyvä ihminen, lapsesi on vasta puolivuotias! Voimia ja koitahan hillitä itsesi, vaikka vain ihminen oletkin. Laske vaikka kymmenee, mene toiseen huoneeseen tms., mutta älä huuda vauvalle.

No kai sitä tietää ettei vauvalle pitäis huutaa!Mutta tuskin sitä väsyneenä niin ajattelee,varsinkin jos toinen kirkuu tuntikausia. Kyllä miekin olen puolivuotiaalle tiuskinut kerran jos toisenkin..

 

[lunacy sioux]

Kannattaa pitää mielessä se, että lapset oppivat ratkaisumallit kotona. Jos pahaa olo puretaan huutamalla, niin eipä kannata sitten ihmetellä lastenkaan huutamista. Kaikilla on tietysti huonoja päiviä, muttei se tarkoita sitä, että olisi pakko huutaa tai käyttäytyä muutenkaan uhkaavasti tai agressiivisesti.

Jokainen varmaan tajuaa tuon, vaikka ei se onneksi aina niin mene.
Pienempänä pahana mä pidän lapsille huutamista kun sitä että lapset näkee kotona dokaamista. Ne pistetään vaippaikäsinä päivähoitoon. Tai kasvatetaan uskovaisiksi.