Heippa pitkästä aikaa!
Koomaväsymys vaivaa edelleen ja tuntuu, ettei edes kirjoittaminen ota onnistuakseen. Olen kuitenkin lukenut teidän jutut säännöllisesti ja niitä on aina yhtä mukava lukea.
Fyi, lämpimät onnittelut pienen tyttösen syntymän johdosta! :heart: Aivan ihana juttu, että kaikki lähti sujumaan hyvin. Kuinkas arki sujuu? Kun jaksat ja ehdit, niin kirjoittele meille synnytyskertomusta. Niitä on tosi mukava lukea.
Wannawalli, joko äitiyspakkaus tuli? Tänä vuonna siellä onkin aika paljon poikamaisia värejä. Onko ne vaatteet kovin leveitä? Muistan viime kerrasta, että meillä jäi ne vaatteet vähän käyttämättä, kun pyörivät hoikan tytön ympärillä. Tokihan nyt ei tiedä, että millainen pullaposki tulokas on. Ajattelin, että otetaan äippäpakkaus jos vauva on poika, mutta tytölle meiltä löytyy ennestään aika paljon kaikkea. Huomasitko muuten, että Ylellä tuli ohjelma Apua, meille tulee vauva (tms)? Siinä oli mukana myös yksinodottaja. Tulit heti mieleeni, kun katsoin ohjelmaa. Se taitaa vielä pyöriä Yle-areenassa, jos et ole katsonut. Minusta se oli tehty hyvällä fiiliksellä, joskin sarjan synnytykset olivat aika hurjan näköisiä
. huh!
Skorppari, joko olet uskaltautunut hankkimaan vauvan vaatteita tms.? Siitä se asia varmaan alkaa konkretisoitumaan, kun ostat ensimmäiset yökkärit ja bodyt. Ne on niii-iiin suloisia.
Omanna, joko sulla alkoi äippäloma? Ootko jo saanut kaikki vauvaa varten paikoilleen? Ei enää mene montaa viikkoa, kun teilläkin on vauva kotona.
Hydrangea, hyvä, että säästyt piikittelyltä ja voit jatkaa ruokavaliolla. Ymmärrän, että on to-del-la vaikea vastustaa näitä raskauden tuomio ruokahimoja. Minulle ei alkuraskaudessa maistunut makea yhtään, mutta nyt voisin syödä pelkästään suklaata ja karkkia
uuuh, ei hyvä. Mietiskelit tuota tunnesideasiaa
En tietysti voi puhua kuin omasta puolestani, mutta ensimmäisen lapsen kohdalla tunsin hyvin samanlaisia tuntemuksia. Vielä siinäkin vaiheessa, kun vauva nostettiin ensimmäisen kerran syliini, niin päällimmäisenä tunteena oli ihmetys. Kiintymys kuitenkin heräsi nopeasti ja rakkaus vain kasvoi ja kasvoi ensimmäisten viikkojen aikana mutta minulla ensimmäinen herännyt tunne oli huolenpitovelvollisuus. Vaikea selittää.
ON. Meillä on maanantaina rakenneultra. Se alkaa vähän jännittää. Toivottavasti kaikki on hyvin. Olen kuitenkin ollut aika luottavaisella asenteella nyt viime aikoina. Saa nähdä pitikö np-ultran poikaveikkaus paikkaansa. Minulla on ehkä kuitenkin ollut enemmän tyttöolo.
Olen myös alkanut jo murehtimaan synnytystä, vaikka ollaan vasta puolessavälissä.. Sen sai aikaiseksi neuvolatäti, joka luki edellisen synnytyksen kulun papereistaan. Olen aktiivisesti unohtanut synnytyksen hankaluudet, mutta nyt ne alkavat palata mieleen. Joutuukohan tässä vielä käymään pelkopolillakin, että pääsee näistä ajatuksista eroon? :O Oikeasti mieluummin synnyttäisin normaalisti alakautta, mutta en esim. muistanut yhtään, että viimeksi vauva ei meinannut päästä häntäluun yli ja hänen sykkeensä nousivat aivan liian korkeiksi. Lapset on tosi ihania (ainakin omat
mutta tämä raskaana olo on kyllä tosi raskasta aina on joku asia mistä voi murehtia
Oletteko muuten jo hommanneet vauvalle vaunut? Millaiseen malliin päädyitte?
Mukavaa viikonloppua kaikille!
-Briitta, rv 20+2