Kirjoittelin tänne palstalle viime keväänä ja ajattelin tulla päivittämään kuulumiseni.
2. ICSI hoidon ensimmäinen tuoresiirto toi meille vihdoin kovin kaivatun plussan. Nyt mennään viikolla 13. J 1 hoidostahan meillä oli yhteensä neljä siirtoa, kaikista nega.
Koska itse kaipasin kovasti myös plussa kokemuksia, tässä meidän onnistumisen resepti, tai vähintäänkin kaikki mahdollinen, jota tehtiin hoidon onnistumiseksi. en väitä, että näillä olisi välttämättä ollut vaikutusta, mutta itsellä oli tarve tehdä kaikki mahdollinen, minkä vaan pystyin tekemään. Lääkäri varmaan sanoisi, että nyt sattui vaan elinvoimainen alkio kohdalle. Syynähän meillä oli siis male-factor.
Ennen hoitoa
- Jätin kahvin pois ja teenkin melko vähiin
- Aloitin vehnänalkioöljyn käytin jo noin pari kiertoa siirtoa aiemmin, samoin greippimehun juomisen (lasi päivässä).
- Foolihapon lisäksi käytössä sinkki, seleeni, rauta, omegat ja maitohappobakteeri. Itseasiassa pitkälle pääsee jo kun ottaa raskaus multitabsin nyt jälestäpäin olen huomannut, että se sisältää lähes kaikkea edm.
- Lisäsin ruokavaliooni kunnolla proteiinia. Huolehdin, että joka ruualla on annos kanaa, kananmunaa, kalaa tai lihaa. Aamulla söin rahkaa. Aiempaan ruokavalioni ei ole ollut näin proteinipitoinen.
- Opettelin nukkumaan kyljelläni pois vatsalla nukkumisesta siis.
Hoidosta
- Lääkkeenä Menopur, vaihdettiin Gonal F:stä, alkioita saatiin melkein puolet vähemmän kuin gonalilla, joten hieman jo mietin, oliko vaihdos järkevä. Olihan se. J
- Lisäksi käytössä kortisooni Prednison
- Tehtiin alkion kuoren avaus, jonka vuoksi piti syödä pieni antibioottikuuri, en enää muista minkä niminen.
- Embroy glue käyttöön, gonapeptyl
- Luget käytössä, 2 aamulla ja 2 illalla
- Siirrettävä yksilö oli 8 soluinen kaveri, jolla oli siirtovaiheessa ikää kolme päivää. J
- Siirron jälkeen relasin ihan kotosalla pari päivää ja jätin kaiken rankan liikunnan kävelylenkkejä lukuun ottamatta pois.
- En nostellut mitään raskaita esineitä.
Muuta
- Minua helpotti ylipäätään hoidon aikana se, että päätettiin tehdä piikitykset yms. aamulla, jotta asiaa ei jäänyt ruotimaan sen syvemmin työpäivän alkaessa.
- Vaikka tämä palsta toi minulle kaivattua vertaistukea, kun sitä tarvitsin, huomasin, että addiktoiduin palstan seuraamisesta siinä määrin, että elämä alkoi pyöriä vaan tämän asian ympärillä. Minulle teki hyvää pitää tauko täältä, koska en selvästi osannut rajata lukemista pariin kertaan viikossa tms. Nämähän ovat yksilöllisiä kokemuksia, mutta tämä auttoi minua ainakin välillä muistamaan myös muut asiat ympärilläni.
- Kirja, jota haluan suositella kaikille kriiseissä painiville, on Echart Tollen Läsnäolon voima. Kirjan opit ovat helposti sovellettavissa ja ainakin minulle aukaisi silmät oman tilanteen hyväksymiseen. Joku voi ihmetellä, miten lapsettomuutta voi koskaan hyväksyä. Tavallaan sitä ei voikaan, mutta toisaalta on turha päivästä toiseen käyttää energiaa oman tilanteen epäoikeudenmukaisuuden pohtimiseen, koska tilannettahan se ei auta miksikään. Sen sijaan tuon energian voi suunnata muihin asioihin ja siihen mitä voi tehdä. Toivottavasti en sohi ampiaispesiä tällä, mutta minua nämä ajatukset auttoivat. En silti väitä, että hyväksyminen toisi sitä plussaa, koska en usko, että niin paljon ajatuksilla voi siihen vaikuttaa. Omaan oloon kyllä.
Hoidon jälkeen
- Ei kummempia oireita, ei kiinnittymisvuotoa, ei lämmönnousua tosin en tarkoituksella mitannutkaan.
- Jos jotakin oiretta pitää miettiä, mikä oli eritavalla, oli tosi runsas valkovuoto, joka kasteli ihan kunnolla alkkarit. :/ Lisäksi rinnat olivat arat aivan testipäivään asti aiemmin rintojen arkuus lakkasi hieman ennen.
- En tehnyt kotitestejä, vaan kuulimme onnenuutiset puhelimitse vasta veritestistä. J
Plussa
- Plussan jälkeenkään oireita ei oikein kuulunut ja välillä huolin siitä tosi paljon. Onneksi rv 6 näytti, että sisällä sykki pieni sydän ihan oikeassa paikassa.
- Pahoinvointi alkoi vasta viikolta 9, mutta on onneksi lähtenyt jo melkein kokonaan pois. Itseasiassa edelleen oireita on tosi vähän.
- Onkohan tyypillistä hoitojen jälkeen plussanneelle, että olen huolehtinut raskauden etenemisestä tosi paljon ja ollut esim. syömisten kanssa hysteerinen.. Ehkä? Nyt kun ensimmäinen kolmannes on takana ja uutisia on alettu varovaisesti kertoa, tuntuu kuitenkin jo luottavaisemmalle.
Iso halaus teille kaikille ja hirveästi uskoa ja toivoa tulevaan! Niin kovasti olen miettinyt teitä, ketkä keväällä kirjoittelivat tänne, Nannukka, Keijukainen, Helge, Mohair, Haikala yms.
Muistan itsekin miten kevättalvesta tunsin, että vajoan synkkään mustaan kuiluun suruni ja pahan oloni kanssa. Siihen auttoi keskustelut psykologin kanssa ja se irtipäästäminen katkeruudesta omaa kohtaloa kohtaan. Kun kakkoshoito alkoi, mietin uskallanko olla toiveikas onnistumisesta vai onko pettymys liian kova, jos uskallan toivoa.
Paras neuvo omalla kohdalla, mitä sain oli, että pettymys on jokatapauksessa käsiteltävä ja on harhaluulo, että se olisi pienempi silloin, jos jo etukäteen valmistautuu pettymykseen. Silloin jo matka testipäivään on itsessään raskas. Toki minullakin loppua kohti tuli kaikenlaisia epätoivon tunteita, mutta tällä kertaa olin jostain syystä rauhallisempi. Yritin ajatella, että hoidot jatkuvat, jos nega tulee ja jossakin vaiheessa se plussa sieltä tulee.
Toivottavasti tästä oli jollekkin teistä apua ja ennen kaikkea viestiä siitä, että kyllä nämä hoidotkin tuovat positiivisia tuloksia, vaikka välillä tuntuisi miltä.
Haleja,
Rachel79
