Sinnehän se viikonloppu taas hurahti! Nopeasti menee varsinkin kun toisen päivän siitä on töissä
. Huomaa kyllä että ihan erilailla väsyttää työpäivinä kuin vapaalla ollessa. Työpäivien jälkeen maistuu lähes poikkeuksetta 11h unet, kun taas vapaapäivän jälkeen pomppaa 8h unien jälkeen pirteänä ylös! Onneksi tuo meidän pikkumies on ihan samaa mieltä noista pitkistä yöunista, pötkötellään ihan porukalla pitkään! :heart:
Mila, olet kyllä niin oikeassa tuosta miten onnellisessa asemassa me jo äitinä olevat olemme :heart:. En oikeasti tiedä missä olisin jos minulla ei olisi tuota ihanaa päivänsädettä. Jotenkin tuntuu, että elämäni oikeastaan vasta alkoi (no, muuttui ainakin täysin radikaalisti) kun sain oman pienen tuhisevan nyytin syliini. Ja päivittäin kyllä kerron lapselleni miten rakas hän meille on, ja hän kyllä kertoo sen meillä myös takaisin. Se on aivan käsittämättömän tunne kun lapsi tulee, antaa suukon ja sanoo rakastavansa sinua :heart:.
Mutta ymmärrettävistä syistä tämä lapsi asia on semmoinen, ettei sitä oikein voi toisille vielä lapsettomille hehkuttaa, vaikka lapsi olisikin jo tuloillaan (joten pyydän anteeksi äsköistä
). Sekundäärinen lapsettomuus kun on semmoinen asia, jota ei saa palstoilla surea, vaikka ensimmäinen lapsi olisikin pitkän lapsettomuustarinan tulos. Mieluummin jättää edes mainitsematta, että on jo kerran voittanut lotossa, mutta on silti vielä niin ahne että haluaa toisenkin täysosuman
. Toisaalta olen tavallaan "iloinen", että elämä on minua tämmöisellä asialla kasvattanut. En tietenkään olisi toivonut ihan näin massiivisena tätä ongelmaa, mutta hyvinhän tässä on käynyt. 12 vuotta sitten aloiteltiin ensimmäisiä tutkimuksia ja nyt ollaan jo toisen kerran oikeasti raskaana
. Mutta onnellinen olen, oikeastaan mistään meidän ole tarvinnut luopua
. Toisaalta uskon, että lapsettomiksi jäävät parit kyllä löytävät elämälleen muuta sisältöä kuin lapsen ja elävät ihan yhtä onnellisena. Tai hankkivat lapsen elämäänsä muuta kautta. Meilläkin itseasiassa alkoi olla suunnitelmat toisenlaiseen elämään jo aika hyvällä mallilla, kunnes elämä jyräsi ne ja palautti alkuperäisen suunnitelman käytäntöön. Onneksi en saanut koskaan tietää mihin se toinen polku olisi meidät vienyt
Olipas siinä taas filosofointia kerrakseen sunnuntai-illan päätteeksi, voikin siirtyä kevyempiin aiheisiin
. Hieman on alkanut jännittää tiistainen lääkärineuvola. Sitten onkin piiiiiitkä tauko ennen seuraavaa neuvolaa! Rakenneultra vasta lokakuun alussa ja siitä neuvola 2 viikon päästä. Uskomattoman pitkä aika tässä välissä.... Tosin hieman olen alkanut aavistella, että tuntuisiko tuolla masussa jopa liikettä. Tuntuu niin erilaiselle kun suolen kuplat ja niin paljon hienovaraisemmalle. Ja ne alkaa tuntumaan kun menee iltaisin sänkyyn pötkölleen tai jos pysähtyy istumaan pitkäksi aikaa puoli-istuvaan asentoon. Mutta varmaksi en voi kyllä sanoa, ehkä vain haluan tuntea siellä jotain
.
Minni & Helmi 14+1