IVF hoidon fyysiset kivut? Millaisia?

Tässä kun ollaan ajauduttu siihen tilanteeseen että IVF alkaa olla ajankohtainen ja pitäis päättää että suostutaanko.
Oikeestaan ainoa syy miksi en uskaltaisi ja haluisi suostua on kipupelko.
Paljon olen lukenut netistä ja suurimmalla osalla tuntuu olevan kovia kipuja. Mun hoitopaikassa punktio voidaan tehdä nukutuksessa.
Olis kiva kuulla millaisia kokemuksia teillä on hoidosta ollut?
Millaisia kipuja? Kauan yksi hoito kokonaisuuddessa kestänyt? Kuinka kauan pitää olla sairaslomalla vai pitääkö?
Kaikenlaiset kokemukset on tervetulleita

 

Kivut eivät jääneet kyllä ensimmäisenä mieleen meidän ivf:stä. Tosin olen heikohko munija, joten munasarjat eivät olleet kovilla.
Kestiköhän hoito n. 4 viikkoa... sumutteluineen..
Sumut olivat rankimpia kestää hoidossa, kiristivät hermoja ja iho kuivui ja aknea oli yms.
Sairaslomaa tuli punktiosta 3 päivää ja se meni varmaan hermoillessa.
Mieti sitä nukutusta, jos sulla on esim. tulossa heikko saalis, punktio on tuskin rankka kipujen kannalta ( Silloinhan on vahva kipulääkitys, joten ei se tunnu edes).

 

On varmasti kovin yksilöllistä, minkälaisia kipuja saa osakseen. Mulla sujui helposti koko homma. Kasvatteluvaiheessa oli turvonnut olo, eikä kireitä housuja voinut pitää ennen jä jälkeen punktion. Itse punktiokin sujui kipulääkkeiden voimalla tosi hyvin. Voin ihan rehellisesti sanoa, että hammaslääkärissä oli punktiota edeltävällä viikolla tuskaisempaa. Koko toimitus kesti varmaan alle vartin. Toimenpidettä voisi kuvailla ehkä epämiellyttäväksi, mutta ainakin itselläni se oli hyvin kestettävissä. Pidin saikkua vaan punkitiopäivän ja seuraavana päivänä menin jo töihin. Tietysti riippuu, minkälaista työtä tekee. Otin rauhallisesti muutaman päivän. Ei kyllä kannata mun mielestä jättää hoitoja väliin kipupelkojen takia. Joku toinen voikin sitten olla ihan eri mieltä... Mulla tehtiin hoidot luonnolliseen kiertoon lyhyellä kaavalla, joten sumuja en ole kokenut.

 

Punktiossa kivuliainta mulla oli iv kanyylin laitto. Mitään muuta kipua en tuntenut.
Punktio oli nopeasti ohi (alle 10 minuutissa), ja höpöttelin siinä vaan iloisena lääkepölllyssä. Jälkeenpäin oli vatsa turvoksissa, mutta mitään kipua en muista kokeneeni tuolloinkaan. Eli omalta kohdaltani voin sanoa, että punktio oli täysin kivuton.

Siirrot mulla on erilaiset kuin suuimmalla osasta, koska mun kohdunkaula tekee mutkan, ja siten siis on mulla aika kivuliasta ja kestää lääkäristä (ja onnesta?) riippuen 15 min - 60 min. Mutta näin ei todellakaan ole kun harvoilla.

Kivun takia ei kannata jättää ivf:ää tekemättä. Punktiossa sain lääkettä niin paljon kuin jaksoin pyytää, ja iv-ruiskuun jäi vielä antamattakin paljon kun toimenpide oli ohi. Siirrot on useimmilla kivuttomia, ja jos olet aukiolotutkimuksen tai inseminaation käynyt läpi, niin samanlainen on tuo ivf-siirtokin.

Mukavaa ivf:ssä on vielä se, että munasoluja saa usein kerättyä pakkaseen, eikä siis niitä samanlaisia näytteen (vai miksi sitä nyt sanotaankaan) viemis rumbia tarvitse käydä läpi joka siirron yhteydessä kun inseminaatiossa.

Niin, ja mulla sattui olemaan lomaviikko tuo punktioviikko. Sairaslomalla en näiden hoitojen aikana (3 inssiä ja 2 ivf:ää) ole päivääkään ollut. Punktiossa olisin halunnut ainakin pari päivää sairaslomaa jos tuota lomaa ei olisi ollut, koska housut auki, ja vähän kyyryssä joudin kulkemaan sen turvotuksen vuoksi. En kivun.

 

Komppaan muita siinä, että kivun takia ei tosiaan kannata IVF:ää jättää tekemättä. Eiköhän se synnytys ole vielä kivuliaampaa, näin luulisin, vaikkei viimeksi mainitusta kokemusta ole. Minä sanon rehellisesti, että punktiossa oli kipuja, mutta odotin paljon pahempaa. Hyvät lääkitykset oli ja toimenpide nopeasti ohi, tosin minulla oli saaliina vain 6 munarakkulaa (joissa 3 munasolua). Turvotusta oli minullakin ennen ja jälkeen melkoisesti. Siirto ei yleensä ole kivulias, mutta minulla on samankaltainen tilanne kuin Susirouvalla, ja siksi se siis oli melko hankala ja teki myös kipeää. Mutta kuten sanottu, se on aika harvinaista.

Me emme harmikseni saaneet kuin yhden alkion (ja negan) ja nyt joudumme vuodenvaihteen jälkeen käymään koko rumban alusta (pitkällä kaavalla). Mutta olen todellakin valmis siihen enkä jättäisi mistään hinnasta tekemättä uudelleen. Kyllä se on kaiken sen epämukavuuden ja kivunkin arvoista, jos joskus sen kaivatun nyytin syliini saan...

 

Heippa,

komppaan edellisiä, kivun takia en jättäisi lähtemättä IVF:ään. Kipupelosta kannattaa mainita sekä hoitavalle/hoitaville lääkäreille että hoitajille. Se huomioidaan kyllä. Punktiossa sinun on mahdollista saada rauhoittavaa (taitaa olla yleinen käytäntö) ennen toimenpidettä, jonka jälkeen sinulle laitetaan vielä suonensisäistä kipulääkitystä. Toimenpide kestää 10-15 minuuttia ja voi toki tuntua, jos follikkeli (jossa munasolu kasvaa) on jotenkin hankalassa paikassa. Kerran on minulta sellaista kaiveltu, kun oli suht pieni saalis luvassa, mutta ei kipu mitään ylitsepääsemätöntä ollut. Kipulääkettä saa toimenpiteessä lisää, jos tuntuu ilkeältä. Itselleni munasarjojen aukiolotutkimus on ollut kaikkein kivuliain kokemus koko hoitoprosessissa, mikä johtui siitä, että ne olivat täysin tukossa. Punktiota ennen ja jälkeen turvottaa ja voi olla arka alavatsa. Sairaslomapäivät (3-5 kpl) olen aina ottanut vastaan ja huilinut. Vettä pitää myös muistaa juoda.

Minulle on tehty 5. IVF:ää ja 6. hoito on juuri alkanut Synarelan kanssa (sumute). Kaikki hoidot on aina aloitettu alusta eli meillä ei pakkasta ole paljoa täytelty... ja silti jatketaan ihan positiivisin mielin. Ja pikku kipu on varmasti vauvan väärtti. Tsemppiä!

 

Sumuttelusta ei tullut kummenpia oireita. Pistokset laittoi mies, koska en voi pistää itsenäni ja jos vain oikein saatiin laitettua, ei se tuntunut missään. Eikä ne vähän epävarmemmin menneet tilanteenkaan pahoja olleet. Irroituspiikin laitto oli pahin pistos, mutta siitäkin selvisi, koska tiesi, että se kesti vain pienen pienen hetken. Itsellänikin oli tuo kanyylin laitto kivulian ja tälle kertaa, kun se ei mennytkään ekalla kertaa oikeaan paikkaan, niin piti pistää uudestaan. Se toinen kerta ei sattunutkaan niin kipeää, koska se tuli lähemmäs rannetta, jossa oli enemmän löysää. Tämä hoitoja tiesikin, että en pidä siitä kanyylin laitosta, joten koitti laittaa sen mahdollisiman nopeasti. Itse punktio meni ihan lääkeiden vaikutuksen alaisena, että vasta, kun saimme lähteä kotia kävely oli vaikeaa ja alavatsaan sattui vähän. Tällä kertaa saimme 16 munasolua, joten sen takia olin sitten useamman päivän vähän kipeämpi ja alavatsa turvoksissa, mutta siihen kipuun olisi varmasti tavallinen kipulääke auttanut, jos olisin ottanut. Lepo ja veden juonti auttoi. Olin sairaslomalla vain sen kolme päivää, mutta varmasti olisin saanut lisää, jos olisin ottanut. En halunnut, koska oli enää pari työpäivää jäljellä. Mutta ei kannate jättää IVF-hoitoa käymättä, kipu kestää vain hetken, mutta tuloksena saattaa olla pieni nyytti.

 

Mä kuuluin niihin, joilla oli todella kivulias punktiokokemus, ja kivut jatkuivat kovina vielä punktion jälkeenkin. Lääkitys kuitenkin pisti pään sen verta sekaisin, ettei mulla ole kovin kummoisia muistikuvia toimenpiteestä ja ehkä ihan hyvä niin. Homma oli tosi nopeasti ohi, ja olisin kyllä ihan milloin tahansa valmis menemään uudestaankin punktioon jos raskauden alkuun saaminen sitä vielä vaatii.

Mä myös toivuin hirmuisen nopeasti. Klinikalla otin lepohuoneessa buranan, mutta sen jälkeen en tarvinnut mitään helpotusta särkyihin, koska olivat niin lieviä. Saikkua ois kuitenkin rapsahtanut pari päivää, mutta kun punktio osui perjantaille niin sain sopivasti lepäillä viikonlopun ajan.

En missään nimessä jättäisi tätä tietä kokeilematta vain sen takia että kipu pelottaa. Voi käydä niinkin hyvin, ettei punktio tunnu juuri missään. Kyllä ne todella tuskalliset kokemukset tuntuvat olevan melko harvassa, ainakin mitä useammalta keskustelupalstoilta olen lukenut

 

Ei kannata kivun takia jättää IVF:ää väliin. Pistämiseen tottuu, punktioon saa lääkettä..jne. Inhottavinta on odottaminen ja turvonnut olo.

 

Kipu on niin suhteellista... Jos pelkää kaikkea pientäkin kipua niinkuin minä pelkään pieniä puudutuspiikkejä, niin ymmärrän kyllä pelkosi ja sen tuoman ahdistuksen ja jopa paniikin. (joka ei perustu kutienkaan mihinkään järkevään vaan on vain pelko)

Eipä siinä paljoa auta muiden selittelyt siitä kuinka se ei satu, vaan se on saatava itselle selväksi se asia, ja se että sen kestää.

Pelkään jonkunverran kipuja itsekin. Tässä hoidossa ne kuitenkin tulevat vastaan hyvinkin pienissä määrin ja hetkittäisinä. Piikittely onnistui minulta piikkikammoiseltakin. Se ei satu, mutta vaatii kyllä mukavuusalueen ylittelyä alkuun. Itse follien kasvu tuntuu kyllä mahassa, mutta se on enemmän kiristystä ja pingottuneisuutta kuin kipua. Kivun voi välttää kun ei riuhdo viimeisen piikittelyviikon aikana niin paljoa (eikä pelaa sulkkista niinkun mä tein)

Punktio on hyvä hoitaa ns. humautuksessa tai nukutuksessa jos siihen on mahdollisuus. Se on ainakin 100 varmasti kivuton jos ei kanyylin laittoa lasketa. Monet kertovat myös saaneensa niin paljon rauhoittavaa että ei muista juuri mitään... Minä en saanut niin paljoa tai ne ei tehonneet niin hyvin joten olin melko selväpäpisenä koko toimenpiteen.

Kipua, ja melko kovaakin kipua oli toisen munasarjan kanssa joka oli jo kasvatteluvaiheessa hiukan vihoitellut enemmän. Sen punktoiminen hoidettiin NIIIIIN nopeasti että voin vaan hattua lääkärille nostaa. Vaikka kipu oli henkeä lamaannuttava niin se kesti vain alle minuutin jonka jälkeen toimenpide oli ohi ja kaikki taas hyvin. Operaatiopäivä meni sängyssä makoillen ja kipulääkettä popsien (kipuilua ei ole kuin liikkuessa... eli jatkuvaa särkyä ei tunnu) Nyt on toinen päivä punktiosta ja olo on melkeinpä täysin normaali.. Vähän mahaa turvottaa mutta voinee johtua myös siitä eilisestä sipsipussista jolla itseni moisesta uroteosta palkitsin.

Ulkopuolisen silmin katsottuna tämä on ihan idiootin hommaa. Isäntäkin kauhulla katsoo vierestä mitä helkkaria se ämmä oikeen joutuu kestämään vaan, jotta se saa itsestään sotanorsun kokoisen ja saa pökätä jalkapallon toosansa läpi. Hän siis arvostaa kovasti vaivannäköä ja juteltiinkin punktiosta tullessa kestäisikö hän moista rääkkiä. Totesi vaan että ei hän varmaan ihan heti ensimmäiseksi olisi jonossa tähän hommaan lähtemään, mutta jos suvunjatkajan saaminen olisi tästä hoidosta kiinni niin kyllä hän saman rääkin läpi kävisi.

Eli lämpimästi tervetuloa kerhoon. Yhdyn edellisiin kirjoittajiin ja sanon että älä helkkarissa kipupelkojen takia tätä jätä tekemättä vaan kerro peloista lääkärille joka pystyy sitten parhaansa mukaan auttamaan. Myrkkyjä on katsos monenlaisia...

... Mainitaan nyt vielä että olin EILEN punktiossa...

 

Jos klinikka osaa asiansa, niin he osaavat kyllä lääkitä niin, että mitään kipuja ei ole. Vähän vatsaa särkee punktion jälkeen, mutta jos nyt kestää menkkakivut niin kestää nämäkin ihan helposti (burana auttaa).

Tää mulla kyllä nyt särähtää vähän korvaan. Ei klinikka voi etukäteen tietää kenen punktiosta tulee hankala ja ketä sattuu herkästi. Ja ilmeisesti joka punktio voi olla erilainen. Toisella kerralla yhtä tuskaa ja toisella kertaa ei tunnukaan miltään. Ei voi lähteä yleistämään tuollalailla jos oma kokemus on ollut helppo, imho. :$

Munkin kohdalla kaikki näytti ultrassa oikein hyvältä, ja toisesta munasarjasta keräys sujui ihan helposti eikä mulla ilmekään värähtänyt. Toinen munasarja olikin aivan toista maata. Mun menkkakivutkin ovat aina olleet kovat, enkä ilman lääkkeitä yleensä ole työkykyinen. Punktion jälkeiset kivut olivat kuitenkin toista maata ja hoitsutkin olivat jo lupailemassa kipupiikkiä kun burana ei millään alkanut toimimaan.

Vaikka omat kokemukseni ovat mitä ovat, en silti sanoisi että kipu olisi ollut mitenkään kestämätöntä. Uskon, että olisin sietänyt kovempaakin kipua, koska halu lapseen on niin kova.

Kukaan ei kuitenkaan voi luvata että punktio olisi kivuton ja sitä voisi jälkeenpäin kuvata vain hieman epämukavaksi kokemukseksi. Voi käydä miten vaan, eikä välttämättä todellakaan ole kyse lääkärin ammattitaidosta tai lääkityksestä.

 

Kiitos vastauksista! Osa näyttää ymmärtävän pelkoani ja osa sitten taas ei ja vastaukset ja kommentit ovatkin sen mukaisia. Ei kyllä paranna oloa yhtään.
Mulla tosiaan on HELVETILLINEN kipupelko ja se ei todellakaan ole mikään pieni juttu jos sen takia pitää jättää lapsettomuushoito väliin.
Olin muutama vuosi sitten onnettomuudessa ja kipu oli niin sanoinkuvaamatonta ja leikkauksen jälkeen meni 2 vuorokautta niin kovassa kipusokissa ettei pysty edelleenkään asiaa läpi käymään. Kipulääkkeitä en saanut tarpeeksi vaikka sitä kuinka rukoilin. Mulla on todella korkea lääketoleranssi ja joudun lääkkeessä kuin lääkkeessä syömään vähintään tupla-annoksen!! Burana 400 on mulle pelkkä vitsi. Jos huumepohjaiset lääkkeetkään 2h välein otettuna (normaalisti kun otetaan 8-24h välein) ei auta niin pelko on ihan aiheellinen.
Sen jälkeen olen pelännyt ihan pieniäkin juttuja missä voi tulla kipua! Mulla on pelko ettei lääkärit käsitä sitä minkä määrän lääkettä mä tarvitsen ja eivät sitten suostu antamaan tarpeeksi.

Hormonien pistäminen mua ei pelota eikä jännitä yhtään. Olen diabeetikko ja pistänyt utseäni 23 vuotta päivittäin. Se on ihan leikkiä vaan. En todellakaan koe IVF hoitoa rankaksi tai raskaaksi. Pelkään vain kipua.
Minulla on yksi lapsi joka syntyi sektiolla koska en saa synnyttää alakautta. Mahdollinen toinen lapsikin tulee syntymään sektiolla. Ja joo, mietin ja pelkään sektiotakin hullunlailla, KIVUN takia!

Ihmisiä on moneen junaan ja ihmisillä on oikeus erilaisiin pelkoihin ilman muiden arvosteluja. Vielä koskaan en ole kuullut tai lukenut IVF hoidosta mikä olisi ollut KIVUTON!

 

RäsyNukke, suurin osa vastaajista ei hyökännyt sinua vastaan tai yrittänyt vähätellä sinua tai kipukokemuksiasi tai herkkää kipukynnystäsi, vaan kertoi vain omista kipukokemuksistaan kuten pyysit. Kerroit laajemmin taustastasi ja kipukokemuksistasi vasta edellisessä viestissä, jolloin vastaajilla ei ole ollut mahdollisuutta peilata asiaa ja vastauksiaan sinun kauttasi. Uskon vilpittömästi, että kaikki toivovat sinulle pelkkää hyvää ja halusivat rohkaista sinua omilla tyyleillään ja toivon, että löydät hoitopaikan, jossa kipusi huomioidaan - muista vain rohkeasti mainita siitä hoitaville tahoille ja jaa tarinasi heidän kanssaan. Tsemppiä IVF-hoitoihin, toivottavasti ne tuovat teille kaivatun avun.

P.S. Ainoa kipulääkkee IVF-hoidon aikana ainakin minulle on sanottu olevan Panadol. (Ei Buranaa!)

 

Täällä yksi joka on (vasta) kaksi kertaa käynyt IVF:n läpi. Itellä se punktio on se missä kipuja on jos on, ei muut vaiheet aiheuta suoranaista kipua, itellä ainakaan. Tukalaa oloa kyllä ja alavatsasärkyä, varsinkin ennen punktiota.

Punktioissa ensimmäisellä kerralla ei juurikaan kipuja eikä mitään erityistä jäänyt mieleen. Toisella kerralla, en nyt halua pelästyttää, mutta oli kovia kipuja. Siihen sain toki lääkettä joka auttoi mutta ei kokonaan kipua vienyt. Punktio onneksi kesti vain vähän aikaa ja kivutkin helpotti sitten heti. Mutta illalla ja seuraavana päivänä ainoastaan paikallaan ollessa ei sattunut.

Niin ne joka kerta ovat erilaisia samallakin ihmisellä. Ja kokemukset erilaisia jokaisella. Ja vanhat kokemukset vaikuttavat tuleviin, varsinkin ne huonot ja kamalat! Nukutus on loistava vaihtoehto silloin, kannattaa ehdottomasti hyödyntää jos sellainen mahdollisuus on! Ja sen jälkeisiin kipuihin kunnon kipulääkkeet, kipuhistorian vuoksi luulisi saavan oikeanlaisen reseptin. Ja julkisella ainakin on kipupoliklinikat, hoitavaa lääkäriä voisi pyytää ottamaan sinne yhteyttä hyvän kivunhoitosuunnitelman saamiseksi =)

 

Minustakaan kipuja ei todellakaan pidä vähätellä! Peloista tulee kertoa lääkärille ja hoitajille. Niin minä ainakin tein. Jos pelko on todella paha, luulisi että siinä olisi tarpeeksi syytä tehdä punktio nukutuksessa. Ja tosiaan voi olla niin, että samalla ihmisellä kokemus on eri kerroilla erilainen. Ei se ole todellakaan mistään klinikasta ja/tai lääkäristä kiinni, onko kivulias vai ei. Me olemme yksilöitä emmekä samaa massaa, ja kipukynnyskin on toisilla korkeampi kuin toisilla. Minullakin toisen puolen punktoiminen sattui, mutta toisen puolen ei tuntunut juuri lainkaan.

Omasta kokemuksesta siis sanon, että olen todellakin valmis seuraavaan. Halu saada oma lapsi on paljon suurempi kuin kivun pelko, mutta tällä en todellakaan sitä pelkoa halua vähätellä. Ja minulle kävi niin, että kipu ei kuitenkaan ollut niin paha kuin pelkäsin etukäteen. Seuraavasta kerrasta ei toki voi taas tietää.

 

PUnktiokivut oli kyllä reilut. Sai siinä lääkettä, mutta silti viimeiset 3 rakkulaa, jotka oli munasarjan toisella puolella eli jouduttiin pistämään koko munasarjan lävitse, niin sattui ihan penteleesti. Sitten ne jälkikivut oli minusta melkein pahemmat, joten nukutuksella punktiossa ei selviä niistä eikä niihin saa riittävästi lääkettä, koska ei voi tulehduskipulääkettä ottaa ja parasetamoli ei kyllä mulla riittänyt. Mutta ei tuota hoitoa silti kannata jättää tekemättä kipujen pelossa.

 

Eipä se pelkoihmiselle paljoa auta arpominen onko se omalla kohdalla sitten kivuton tai ei. Ota selvyys onko nukutus tai paremminkin ns. humautus (tarkoittaa ihan suomeksi nukutusta joka vaan kestää paljon vähemmän aikaa mutta heräät vasta heräämöstä housut jalassa omasta pedistä)

Joillakin auttaa rauhoittavat lääkkeet todella paljon. Niitä tarjotaan... Vielä jos pelko on todella paha ja vie yöunet ja sekoittaa mahan niinkuin minun hammaslääkärikammoni tekee, niin voit pyytää lääkäriltä etukäteen rauhoittavia kotiin jolloin nappaat yhden puolikkaan nukkumaan mennessä ja aamulla sitten lisää. Näin pelko ei pääse nousemaan paniikiksi ennen operaatiota ja kaikki menee rauhallisemmin.

Kipu joka minulla oli punktiossa toisessa munasarjassa meni ohi heti kun neula vedettiin pois. Sen jälkeen "heräämössä" tuntui pientä aristusta... paljon pienempää kun mitä menkkakrampit on, mutta erilaista. Toisena päivänä munasarjoissa/alavatsassa tuntui jotain, mutta se ei ole kipua... Vähän niinkuin olisi mustelma joka asentoa vaihtaessa joutuu hetkittäin paineeseen... Eli ei siis missään nimessä ole kipu vaan tuntu että jotain on hiukka häikällä.

Eli nämä kipukertomukset mitä tässäkin on tullut rajoittuu kivun osalta pääasiallisesti siihen punktion 5-10 min kestävään munarakkuloiden tyhjentämiseen... Se on suhteellisen lyhyt aika kestää vaikka päälläseisten. Toki jos joku sanoisi minulle että hammasta porataan vain kaksi minuuttia hermoon niin en todellakaan menisi sinne ilman nuijanukutusta hoidettavaksi... En myöskään mene mistään hinnasta revityttämään viisaudenhampaitani pois ilman vahvoja rauhoittavia...

Eli ymmärrän yskän mutta sinuna ottaisin riskin ja vieläpä hyvillä mielin.

 

Mulla ei ole kipukynnystä vaan kipukuoppa eli karkeistetusti sanottuna kaikki sattuu. Aina. (Paitsi ns. "omat kivut" = menkkakivut, päänsäryt tms. joita mulla on todella harvoin.) Menin ekaan punktiooni ajatuksella että alatiesynnytyksen kipua ei voita mikään. Ei voittanutkaan mutta kirkas kakkossija kyllä tuli. 27 rakkulan imuroiminen tuntui kestävän loputtomasti ja joku mitätön särkylääke ei auttanut yhtään. Toiseen IVF:ään sai todella kerätä rohkeutta, varsinkin kun NKL:n lääkäri sanoi että "kyllä ihmiset yleensä nämä kivut kestävät, et saa nukutusta". (Hänellä ei varmaan ole hlökohtaista kokemusta keräyksestä...) Puolivälissä 2. keräystä paikalle saatiin nukutuslääkäri, koska punktio olisi loppunut siihen kivun (ja mun hysteerisyyden ) takia. 3. kerralla sain alusta saakka humautuksen ja nyt 4.:eenkin keräykseen mulle on merkattu humautus. Jälkikivut on vaihdellu. Parilla kerralla on ollut vain alamahajomotusta mutta viimeisimmillä kerralla sai koko keräyspäivän ja -illan kävellä jalkoja laahaten, kun alamaha oli niin kauhean kipee.

Inseminaatioita ja istutuksia mulle on tehty kymmenkunta, ne ei oo tuntunu missään. Ultraukset on aina sattunu toisella (vasemmalla) puolella. Ainuttakaan Puregon-piikkiä en ole voinut itselleni laittaa, mieheni on hoitanut onneksi kaikki. Tämä on 14. piikityskerta eli melkein 200:aan mahapiikkiin pääsen tämän viimeisen hoidon loputtua. Suurin osa niistä on ollut hyttysenpistoja mutta välillä on osunut verisuoneen ja se on kirpaissut ikävästi.

Loppuyhteenvetona voin sanoa, että aloita vaan RäsyNukke rohkeasti hoito, selviät siitä kyllä mutta ota ihmeessä humautus keräykseen. Se on kuitenkin kivuliain osa hoidoista. Tsemppiä!

 

Minä varmaan pääsin aika helpolla munarakkuloiden kasvatuksesta. Olen hoikka ja tämän vuoksi lääkäri varoitteli paljon hyperistä. Rakkuloita kasvoi 15 ja en ollut ennen punktiotakaan mitenkään kipeänä. Hieman turvoksissa kyllä ja sitä olen edelleen pp4 menossa.

Punktiota pelkäsin ihan mielettömän paljon etukäteen juuri sen kivun takia. En halunnut kuulla toimenpiteestä juurikaan etukäteen pelon vuoksi. Toimenpiteestä ei kuitenkaan jäänyt mitään huonoa sanottavaa. Itkin kyllä pelosta melkeen koko toimenpiteen ajan, mutta täytyy sanoa että kipeää ei kyllä käynyt. Muutaman kerran hieman nipisti kun lääkäri meni naulalla munarakkulan sisälle. Toivottavasti siihen ei joudu uudelleen mutta jos niin käy niin menen uuteen toimenpiteeseen rauhallisin mielin.

Siirto sitten taas ei tuntunut oikein mitenkään, ainut hankaluutta tuottava oli täysi virtsarakko