On tämä kyllä sellaista tunteiden vuoristorataa. Yksi päivä meni itkiessä hoitojen loppumista, ei siis kahden alkion siirto tuonut meille plussaa. Eilen kuitenkin sain tiedon, että suureksi yllätykseksi saatiin yksi pakkaseen. Voi kun tämä pieni sitkeä sissi yllättäisi vielä toisenkin kerran ja tarraisi kiinni. Nyt mietityttää, kannattaisiko kokeilla tätä viimeistä alkiota luonnon kiertoon. Tähän asti on tehty kolme tuoresiirtoa ja yksi lääkkeellinen PAS eikä niillä ole saatu aikaiseksi edes haamuviivaa. Jotenkin haluaisin kokeilla nyt jotain uutta, mutta onko luonnonkierto liian riskialtis? Mulla on aika pitkä kierto, mutta ovulaatio tulee joka kierrossa, alkukierto vaan vähän venyy n 3 viikkoon. Oletteko saaneet lääkäreiltä millaisia perusteluja sen suhteen, suosivatko lääkkeellistä tai luonnonkiertoa?
Sitäkin jäin miettimään, että onko toisilla siis käytössä lääkkeellisessä pas:ssa myös synarela, vai olenko ymmärtänyt oikein? Mulla Synarela oli vaan pitkän kaavan stimulaatiossa, ja lääkkeellisessä PAS:ssa pelkkä estradot. Mikä merkitys tuolla synarelalla on PAS:ssa?