Mandala: Ehkä se sitten kuuluu tähän, kun näitä IVF-hoitoja aloittelee, että pettymykset on ihan kamalia. Mä en ole oikeesti saanut edes syötyä kunnolla. Oon henkisesti jotenkin niin loppu ja siksi tekee jopa pahaa vähän. Teillä on onneksi hyvin alkioita vielä pakkasessa, niin ei tarvitse heti lähteä uuteen IVF:ään :hug:
viiva84: Sähän oot jaksanut hyvin olla testailematta
Ihailen sinua kyllä siinä asiassa. Mä tein eilen taas testin ja ihan nega oli.
Nenna: Onko siinä sun testissä väriä? Kunpa se nyt olisi plussa :heart: Ehkä on hyvä tehdä se digi, niin saa varmuuden asiaan.
Eukko: Tuollainenkin on varmasti tosi raskasta. Kun sinähän ne hoitojen fyysiset puolet käyt läpi, niin pitäisi sinullakin olla oikeus surra ja saada tukea ihan yhtä lailla. Välillä ehkä jopa enemmänkin, kuin miehen! En siis vähättele yhtään miesten osuutta tässä, mutta onhan tämä nyt naiselle aika hirveää, kun kohtu kumisee tyhjyyttään parhaimmista parhaimpien hoitojen lopputuloksena.
Stella: Eihän noista alkioista ikinä tiedä! Kun jotkut jakautuu tosi nopeasti ja toiset sitten vähän hitaammin. Voisko se kuitenkin olla jo kiinnittymässä? Kun normaalisti alkio luomukierrossa alkaa kiinnittyä jo 5-7 päivää ovulaatiosta kai?
Joo onhan tästä miehen kanssa puhuttu. Kerran hän sitten sai sanottua, että 'sinä, sinä ja sinä'. Tiedän, että puhun enemmän tästä lapsettomuudesta ja silloin tietenkin omista fiiliksistäni. Mutta tiedostan kyllä, että on tämä miehellekin raskasta. Ehkä tämä on mennyt tähän, kun ensin on tutkittu mun tiputteluvuotoja, sitten menin laparoskopiaan ja todettiin endometrioosi ja sen jälkeen tuli vielä kilpparilääkitys. Ja aina spermanäytteestä on joka paikassa todettu, että oikein hyvä! Mies jotenkin kokee varmaan, ettei hän voi tehdä mitään ja siksi elelee sitten entiseen tapaan. Olen kyllä häntä haastatellut vähän väliä, että miltä kaikki tuntuu. Ja ei hän oikein osaa sanoa. Eilen sitten yritin purkaa taas omia tuntojani, jotta hänkin puhuisi. Mun avautumisen päätteeksi totesi vaan, että kuuntele nyt ittees, että tosi normaaleja juttuja (puhelin jotain, että mikä mun tarkoitus on täällä, jos en voi tulla raskaaksi).
Ja siis onhan näistä viikonlopuista tapeltukin jo kauan. Taitaa olla miehellä opeteltu käytös, että viikonloppu ei ole mitään, jos ei vähän hippaloi. Mies tuntuu aina sunnuntaina ymmärtävän yskän ja pyysi nytkin eilen anteeksi. Tämäkin viikonloppu meni niin, että mies kysyi keskiviikkona voiko mennä lauantaina poikien pleikkari-iltaan. En ollut kovin innostunut, koska olin aika yksin viime viikonlopunkin, mutta en sitten kieltänytkään. Mies tästä kiukustuneena ilmoitti, että ainakin perjantaina juo kaljaa ja menee veljensä kanssa käymään jossain kuppilassa. No näin hän teki, oli ehkä pari tuntia ja soitti minut hakemaan. Lauantai piti olla meidän yhteinen päivä ja sitten alkoikin iltapäivästä sellainen marmatus, että se hänen kaverinsa kyllä vaistoaa, ettei me käydä siellä kylässä ja hänkään ei ikinä mene, kun se pyytää (oikeasti ei ole mitään syytä, miksi ei käytäisi). En jaksanut sitä syyllistämistä ja sanoin, että mene sitten. Hän lähti jo iltapäivästä ja tuli yöllä. Siinäkin kului minulla 12h yksin. Sunnuntaiaamuna hänen yksi kaverinsa tuli meille ja lähtivät sitten kalaan koko päiväksi. En oikein ymmärrä, kun tämä menee vain pahemmaksi, mitä enemmän tästä yritän puhua.
Stella: Meillä myös sama tilanne. Olen toivonut, että mies lopettaisi tupakanpolton ja nuuskan käytön ja vähentäisi myös viikonloppuisin kaljoittelua, mutta mitään ei tapahdu. Hän jotenkin turvautuu siihen hyvä sperma ajatukseen. Kuitenkin punktion ja siirron tehnyt klinikka sanoi, että hedelmöitetään puolet ICSI:llä, kun ei oikein tiedetä, mistä meidän lapsettomuus johtuu.
Sori kauhea parisuhdevuodatus, mutta tämä kaikin puolin ikävä viikonloppu jotenkin korosti tätä. Kiitos, että sain purkaa teille ja vahvistitte mun luottamusta itseeni, etten ole ihan pirttihirmu, vaan mun ajatukset ja toiveet on ihan terveitä ja mies tässä nyt käyttäytyy vähän lapsellisesti!
