Taidan uskaltautua tänne palstalle, vaikka tuntuu että pääsenköhän yhtään mukaan kuka on kukakin
te olette jo niin tuttuja keskenänne!
Muutaman nimimerkin täältä "tunnenkin", mutta yritän nyt lyhyesti omaa napaa.
Mulla on jo yksi lapsi, joka sai alkunsa 1.ICSIN 1.PASista, tuoresiirtoon ei tuolloin päästy vakavien komplikaatioiden vuoksi, mutta edelleen niin kiitollinen, siunattu, onnellinen että ekasta PAS:ista syntyi eräs maailman ihanin vuonna 2013
Ennen ICSIä oli taustalla 3 tuloksetonta inseminaatioita. Ongelma on rajallisessa siemennestemäärässä, kaikki saatavissa oleva ejakulaatti lapsentekoon on pakkasessa (siellä on 1 "satsi"), lisää ei ole mahdollisuutta saada.
Tuosta ekasta ICSIStä jäi vain 1 alkio pakkaseen odottamaan tulevaa, ja kun kaino toive toisesta lapsesta heräsi vuosi sitten huhtikuussa, alettiin suunnittelemaan tuon 1.ICSIn toista PASia josko se toisi ns. tuplaonnen meille. Siirtoon päästiin vasta elokuussa, ja se ei tuottanut toivottua tulosta.
Tämän jälkeen minun toiveesta syksyn aikana tehtiin 3 inseminaatioita, vaikka tiesin että pakkasessa oleva siemenneste on vähissä. En kestänyt ajatusta uudesta punktiosta, koska edellisessä sain niin vakavat komplikaatiot. Nuo 3 inssiä jäi kuitenkin tuloksettomiksi, ja joulukuun mietittyäni asioita päätin tammikuussa rohkaistua klinikalle suunnitellemaan uutta ICSIä.
2.ICSI tehtiin nyt maaliskuun alussa, mutta taaskaan ei tuoresiirtoon päästy komplikaatioiden vuoksi... sairaalareissu venyi ja pettymys on ollut kova käsitellä, koska tsemppasin itseni niin vahvasti siihen että tällä kertaa kaikki menee toisin. Pakkaseenkin saatiin vain 3 alkiota, joka sekin oli suoraan sanottuna paska saldo, ja nyt kaikki sperma on käytetty eli sen osalta pakkanen on tyhjä. Nuo 3 alkiota ovat ainoat mahdollisuutemme toiseen lapseen. Taukokiertojen jälkeen odottelen tässä nyt menkkoja alkaviksi, josko tästä kierrosta pääsisi hakemaan pakkasesta jotain kyytiin....
Ajattelin, että voisi olla mukavaa kuitenkin jossain kirjotella, joten koitan kovasti yrittää oppia teidän muiden tilanteita ja päästä mukaan! Tiedän, että täällä on paljon primääristi lapsettomia ja hoidoissa olevia, ja jotenkin "pelkään" että tälläisten toista yrittävien läsnäolo ärsyttää... Mutta olen uinut niin syvissä vesissä näiden omien jatkuvien pettymysten kanssa, ottanut kaiken jotenkin todella raskaasti, tuntenut katkeruutta koko maailmankaikkeutta kohtaan....Josko siitä tämä omakin mieli alkaisi kääntyä positiiviseksi täällä jollain lailla vertaisten kanssa ja taas näin kesää kohden! Kiitoksia siis jos saan tulla mukaan