itsetunto ja työt.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
Mistähän johtuu, että kun aloitin työt vuosien kotiäitiyden jälkeen itsetuntoni romahti välittömästi. Minulla on aina ollut hyvä itsetunto mutta nyt olen todella alavireinen.. kokoajan tuntuu että mokailen ja teen väärin töissä, yrityksistä huolimatta.Tuntuu että minulta myös vaaditaan täydellistä onnistumista ja virheistäni hermostutaan. osaan kyllä tehtävät, mutta virheet ovat lähinnä kiireessä tapahtuvia vahinkoja tai huolimattomuusvirheitä. Yht´äkkiä tuntuu että olen huono myös lasten kasvatuksessa ja kaikessa muussakin elämään liittyvissä asioissa.
Ennen olin myös tyytyväinen ulkonäkööni ja tiesin olevani nätti, nyt tuntuu että töissäkin kuulun niihin kuluneisiin reppanoihin jotka yrittävät räpiköidä eteenpäin, ja joka huomataan vain jos on tehnyt virheen. sosiaalisuutenikin häipyi sen sileän tien kun työt alkoivat, en osaa keskustella mistään, järki ei juokse eikä sanat tule ulos suusta. En kotiäitinä ollessani ollut todellakaan pelkistä lapsista puhuva tuulipukumamma, vaan katsoin kyllä peiliin ja elämässäni oli moni muitakin mukavia asioita. nyt tunnen olevani pelkkä nolla. Kestääköhän tämä kauan, onkohan vain alkukankeutta, vai mitä lienee. Onko muilla käynyt näin töihin lähtiessä?
 
Alkuperäinen kirjoittaja x:
Väärä työpaikka sinulle, syö itseluottamuksen, sinua arvioidaan siellä jatkuvasti. Onko mahdollisuutta vaihtaa työpaikkaa?

on mahdollisuus vaihtaakin, mutta ajattelin ensin katsoa onko tämä vain alkukankeutta. Vasta muutaman viikon olen tehnyt töitä. onkohan muilla vastaavassa tilanteessa helpottanut vai jatkunut/pahentunut.
 
mua pidetää töissä ihan kymppi-idioottina!En saa mitää järkevää suustani,änkytän,en tajua mitään.
Normaalisti oon puhelias,iloinen,hauska...
Tykkään työstäni mut ei tästä tuu mitää..
 
Alkuperäinen kirjoittaja idiootti:
mua pidetää töissä ihan kymppi-idioottina!En saa mitää järkevää suustani,änkytän,en tajua mitään.
Normaalisti oon puhelias,iloinen,hauska...
Tykkään työstäni mut ei tästä tuu mitää..

"kiva" kuulla että on muitakin. Oletko aloittanut lähiaikoina? mäkin pidän työstäni kaikesta huolimatta. Mutta tuo tunne on kieltämättä ikävä kun tietää vaikuttavansa ihan ääliöltä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja idiootti:
mua pidetää töissä ihan kymppi-idioottina!En saa mitää järkevää suustani,änkytän,en tajua mitään.
Normaalisti oon puhelias,iloinen,hauska...
Tykkään työstäni mut ei tästä tuu mitää..

"kiva" kuulla että on muitakin. Oletko aloittanut lähiaikoina? mäkin pidän työstäni kaikesta huolimatta. Mutta tuo tunne on kieltämättä ikävä kun tietää vaikuttavansa ihan ääliöltä.

2 kk oon ollu,pelottaa oikein miten käy koeajan jälkeen.Pomot on ollu tyytyväisiä,sanovat useesti et porukka tyytyväisii mun hommiin mut silti..osais vaa olla oma ittensä siel..kauheeta tää.
Mä oon työpaikal toisiks nuorin ja oon ystävystynyt yhen tyypin aa,sen nuorimmaisen kaa.Pari viikkoo meni siihenkin ennen ku se tajus et mä oon oikeesti ihminen...se sentää jakso oottaa et päästän sisäsen oman itteni irti.iikun vaan kaikki antas mul mahikse,mut se on liikaa pyydetty.
 
Kotiäitinä kun on ollut vuosikausia niin on tutut ja turvalliset rutiinit päivässä ja myös pitkälti itse saapi määrätä päivän kulun ja rytmin. On myös asiantuntija omien lapsiensa asioissa. Siirtyessä työelämään takaisin kestää aikansa päästä sisälle uusiin juttuihin. Sitkeästi vaan, kyllä se siitä. ja jos ihan yökköä koko ajan niin voi miettiä paikanvaihtoa mut heti ei kannata periksi antaa!
tiedän myös tapauksia, jolloin tehty uusi vauva, kun äitiä jännittänyt niin kovin työhön paluu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja onni löytyy arjesta:
Kotiäitinä kun on ollut vuosikausia niin on tutut ja turvalliset rutiinit päivässä ja myös pitkälti itse saapi määrätä päivän kulun ja rytmin. On myös asiantuntija omien lapsiensa asioissa. Siirtyessä työelämään takaisin kestää aikansa päästä sisälle uusiin juttuihin. Sitkeästi vaan, kyllä se siitä. ja jos ihan yökköä koko ajan niin voi miettiä paikanvaihtoa mut heti ei kannata periksi antaa!
tiedän myös tapauksia, jolloin tehty uusi vauva, kun äitiä jännittänyt niin kovin työhön paluu.

saattaapa hyvinkin johtua tästä. Ottaa vaan aikansa. ja tuntuu vaikealta saada negatiivista palautetta vaikka kuinka yrittää. kotiäitinä kun on saanut vain kehuja. Ja tosiaan tehnyt työtä lähinnä omilla ja lasten ehdoilla.
Ja sitäkin mietin että kun kotiäitinä jaksoin laittautua ym. erottui silloin jonkinverran ehkäpä edukseen, nyt kun on tuolla työssä, niin eipä siellä niitä laittautumattomia olekkaan. nuoria, nättejä, useimmat lapsettomia, äkillinen muutos nätistä harmaaksi hiirulaiseksi ei ole myöskään kivaa. ehkä tästä selvitään, jos eivät pihalle pistä ennenkuin pääsen vauhtiin.
 

Yhteistyössä