L
Liinuska
Vieras
Äää en tiiä mistä aloittaisin...
Olen pyöreähkö nuori nainen. Pituutta 164 cm ja painoa 70 kg. Olen painanut saman verran läpi lyhyen aikuisuuteni, aina palannut tuohon painoon ja ollut itseeni kovin tyytyväinen. Ennen. En enää. Ja se on ongelma.
Tää itsetunto-ongelma alkoi heti sen jälkeen kun miestäni ei enää kiinnostanut seksi samalla tavoin kuin ennen. Mieheni siis haluaa seksiä aina silloin tällöin (n. 1xvko, joskus 2 ), mutta se on kovin vähän entiseen, ja en ole tietenkään siihen(kään ) tilanteeseen tyytyväinen. Jotenkin ajattelen että vika on minussa, toisaalta taas tiedän ettei se voi olla ainakaan ulkonäössä koska aina olen pukeutunut samoin, ollut samankokoinen, suht samannäköinenkin. Silti, ajattelen että vika on minussa, koska ajattelen sen niin että jos toista rakastaa niin haluaa myös rakastella sen ihmisen kanssa. Ja meillä ei ole tabuja esim itsetyydytyksen tms suhteen, käteen saa ja pitää vetää, mutta kun sitäkään ei tapahdu! Ja mies ei itsekään tiedä miksi ei vaan haluta. Ei mua, mutta ei halua muitakaan, ei edes katso pornoa nykyään.
Palatakseni tähän itsetunto-ongelmaan niin tää vaikeuttaa jo elämää! En mielelläni lähde miehen kanssa kaupungille, kun ajattelen että oon niin ruma ja se häpeää mua (en usko että oikeasti häpeää
). En halua pukeutua seksikkäisiin alusvaatteisiin, koska ajattelen, että nolaan itseni ja näytän naurettavalta. En halua olla alasti mieheni edessä, kun ennen taas pystyin olla alasti vaikka kokoajan ja nautin siitä että mieheni halusi minua. Hassuinta tässäkin on se, että ennen en hävennyt tätä yhtä ja samaa vartaloa, mutta miksi nyt häpeän? Kun sitten mieheni koskettaa mua, niin se tuntuu vaivaannuttavalta, vedän vatsaa sisään ja olen jäykkä, en se rento ja kiihottunut nainen joka ennen olin. (tiedän, että tämä ei helpota mieheni paineita tai etenkään lisää haluja, kun sitten kun kerran haluaa, niin minä olen sitten se joka on kuin "lahna"... ) Ennen nautin seksistä suunnattomasti, kaipaan sitä tälläkin hetkellä kokoajan, mutta sitten kun sitä on, niin en pysty samalla tavalla täysin rinnoin nauttimaan kuin ennen. Kaikki tuntuu niin vaikealta, kun kokoajan pitää miettiä miltä näyttää ja pömpöttääkö maha. Se sama maha, jota ennen en edes huomannut!!! En tee enää niitä rempseitä alotteita, mitä ennen tein. Pelkään pakkeja. En halua että itsetuntoani kolhitaan yhtään lisää.
Mieheni ei ole ikinä ulkonäköäni haukkunut millään tavalla, kehunut vain. Mutta se ettei enää halua samalla tavalla mua kuin ennen, vaikuttaa jo näin paljon! Miten sitten niillä joiden miehet on joskus arvostelleet.. voin vain kuvitella miten vaikeaa se sitten on.
Miten nousen tästä suosta, ja nautin taas itsestäni? Miten saisin sen vanhan itsetunnon takaisin, kun silloin seksikin oli ihanaa, rentoa ja hauskaa? Miten saisin sen tunteen takaisin, että olen hyvä tällaisenä kuin olen?
Pienet on ongelma
Olen pyöreähkö nuori nainen. Pituutta 164 cm ja painoa 70 kg. Olen painanut saman verran läpi lyhyen aikuisuuteni, aina palannut tuohon painoon ja ollut itseeni kovin tyytyväinen. Ennen. En enää. Ja se on ongelma.
Tää itsetunto-ongelma alkoi heti sen jälkeen kun miestäni ei enää kiinnostanut seksi samalla tavoin kuin ennen. Mieheni siis haluaa seksiä aina silloin tällöin (n. 1xvko, joskus 2 ), mutta se on kovin vähän entiseen, ja en ole tietenkään siihen(kään ) tilanteeseen tyytyväinen. Jotenkin ajattelen että vika on minussa, toisaalta taas tiedän ettei se voi olla ainakaan ulkonäössä koska aina olen pukeutunut samoin, ollut samankokoinen, suht samannäköinenkin. Silti, ajattelen että vika on minussa, koska ajattelen sen niin että jos toista rakastaa niin haluaa myös rakastella sen ihmisen kanssa. Ja meillä ei ole tabuja esim itsetyydytyksen tms suhteen, käteen saa ja pitää vetää, mutta kun sitäkään ei tapahdu! Ja mies ei itsekään tiedä miksi ei vaan haluta. Ei mua, mutta ei halua muitakaan, ei edes katso pornoa nykyään.
Palatakseni tähän itsetunto-ongelmaan niin tää vaikeuttaa jo elämää! En mielelläni lähde miehen kanssa kaupungille, kun ajattelen että oon niin ruma ja se häpeää mua (en usko että oikeasti häpeää
). En halua pukeutua seksikkäisiin alusvaatteisiin, koska ajattelen, että nolaan itseni ja näytän naurettavalta. En halua olla alasti mieheni edessä, kun ennen taas pystyin olla alasti vaikka kokoajan ja nautin siitä että mieheni halusi minua. Hassuinta tässäkin on se, että ennen en hävennyt tätä yhtä ja samaa vartaloa, mutta miksi nyt häpeän? Kun sitten mieheni koskettaa mua, niin se tuntuu vaivaannuttavalta, vedän vatsaa sisään ja olen jäykkä, en se rento ja kiihottunut nainen joka ennen olin. (tiedän, että tämä ei helpota mieheni paineita tai etenkään lisää haluja, kun sitten kun kerran haluaa, niin minä olen sitten se joka on kuin "lahna"... ) Ennen nautin seksistä suunnattomasti, kaipaan sitä tälläkin hetkellä kokoajan, mutta sitten kun sitä on, niin en pysty samalla tavalla täysin rinnoin nauttimaan kuin ennen. Kaikki tuntuu niin vaikealta, kun kokoajan pitää miettiä miltä näyttää ja pömpöttääkö maha. Se sama maha, jota ennen en edes huomannut!!! En tee enää niitä rempseitä alotteita, mitä ennen tein. Pelkään pakkeja. En halua että itsetuntoani kolhitaan yhtään lisää. Mieheni ei ole ikinä ulkonäköäni haukkunut millään tavalla, kehunut vain. Mutta se ettei enää halua samalla tavalla mua kuin ennen, vaikuttaa jo näin paljon! Miten sitten niillä joiden miehet on joskus arvostelleet.. voin vain kuvitella miten vaikeaa se sitten on.
Miten nousen tästä suosta, ja nautin taas itsestäni? Miten saisin sen vanhan itsetunnon takaisin, kun silloin seksikin oli ihanaa, rentoa ja hauskaa? Miten saisin sen tunteen takaisin, että olen hyvä tällaisenä kuin olen?
Pienet on ongelma