Toggle sidebar

itsepetosta?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja marko
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
M

marko

Vieras
Olemme olleet naimisissa pitkän aikaa viimeiset pari vuotta
on mennyt heikosti sitä pelkkää arkea.Vaimo otti yhteyttäpari kuukautta sitten 20v takaiseen poikaystäväänsä ja on ollut sen kansssa yhteydessä
siitä lähtien.Vaimon mielestä he ovat ystäviä.Meillä o n kaksi
pientä lasta muuten lähtisin heti.Olemme nyt sopineet että
elämme kalenteri elämää.Vaimom on joka toinen viikonloppu
sen äijän luona.Minulla itsellä on kehittymässä suhde yhteeen puoli vuotta sitten eronneeseen naiseen joka
toisin sanói alussa ettei aloita mitään suhdetta keneenkään
mieheen enää ikinä mutta mieli on alkanut muuttua.
Onko järkeä asua kimpassa lasten takia jos ei ole muuta ?
Seksiä olemme kuitenkin harrastaneet lähes viine aikaan asti
 
Outoa touhua! Kiva tuollaista on lasten katella!Että niinku mitä järkeä tuossa touhussa. Onhan se sanomattakin selvä, ettei tuollainen meininki kauan kestä. Ja epäilen ettei tuo touhu pääty hyvin.

Nopeasti tilanne ajautuu törmäyskursille, ja sen jälkeen miten siitä siitä eteenpäin, se onkin toinen juttu!

Mutta juu epäilen ettei suomalaisella luonteella tuollainen aidan yli potkiminen pidemmän pääle todellakaan onnistu.

Kannattaa ajoissa viheltää peli poikki. Eihän tuossa mene rikki kuin jokainen tilanteessa mukana oleva. On parempi että vähemmän kivuliaasti päätätte yhdessäolon. Kuin lähdette kaikki rikkomaan itseänne ja mielenterveyttänne!
 
Mekin lasteni isän kanssa sinniteltii yhdessä aivan liian monta vuotta pelkästää lastemme takia.Se oli virhe.Kyllä ne lapset aistii ja huomaa ,jos vanhempien välillä kaikki ei ok.

Olisi pitänyt erota heti silloin,kun alkoi meneen päin peetä,ei meidän tilannetta olis pystyny selvittämään missään,kaksi aivan erilaista ihmistä yhdessä,;tuli totaalinen välinpitämättömyys toisiamme kohtaan,oltais vältytty monelta riidalta,pettämiseltä,juomiselta,lyömisiltä,itsetunnon menetykseltä ym.HOX!tämä oli vain meidän kohdalla,,Harmittaa jälkeenpäin nämä menetetyt vuodet;(

Sitä en itselle anna anteeks ,että lasten piti nähdä kaikki paska mitä tapahtui mun ja ex-miehen välillä...
 
Eli oletteko käytännössä eronneet, jos olette vain ystäviä ?
Kulissiliitto ? vai onko molempien salarakkaat jossain vaiheessa virallisia ykkösrakkaita ?

Jostain olen lukenut, että lapsille ihanteellisinta erotilanteessa olisi se, että heillä olisi yksi vakituinen koti ja vanhemmat kävisivät siellä vuorotellen hoitamassa lapsiaan.

Teidän systeeminne saattaa toimia, mutta entä siten, jos jompikumpi haluaa muuttaa yhteen sivusuhteen kanssa tai sivusuhde tulee mustasukkaiseksi, kun olette puolisoinenne saman katon alla ja teillä on mahdollisuus jopa harrastaa seksiä (!)

Entä, jos toisen salarakas hylkää ? silloin toista voi alkaa tilanne ahdistaa ja vanha suola janottamaan ja se voi tuoda sitä eripuraa, vaikka nyt näyttäisi hyvältä.

Miten olet ajatellut jatkossa homman etenevän, vai pysyisikö ennallaan ja te edelleen naimisissa keskenänne?

Jos tilanne on selkeä teille molemmille, niin sehän on hyvä asia :) sitten vielä pitää miettiä se arki lasten kanssa...

 
Jos pelin säännöt ovat selvät molemmille, voi kaikki sujua ihan hyvin (myös lasten kannalta). Suosittelen kuitenkin lämpimästi, että puitte asian tiimoilta kaikki skenaariot yhdessä (suhteiden vakavoitumiset, mahdollinen ero tulevaisuudessa, missä kulkee rajat (koska AINA jossain on raja), mitä toisen tulee tietää ja mitkä asiat eivät toiselle kuulu nyt eikä jatkossa jne). Ehkä olette tehneetkin näin.

Erästä avointa avioliittoa vierestä seuranneena, suosittelen myös, että kannattaa pitää touhu myös lasten osalta tarpeen vaatimalla tavalla avoimena. Ei tietenkään kaikkea tarvitse eikä pidäkään kertoa, mutta kun he ovat oikeassa iässä, on heidän kanssaan järkevää keskustella avoimesti asioista. Kulissien ylläpito lapsien edessä voi olla tuhoisaa. Esimerkiksi tämän tuttavaperheeni kohdalla vanhimmat lapset ovat aikuisina katkaisseet välit ainakin toiseen vanhempaansa erinäisten ""traumojen"" vuoksi... Tietysti jokainen keissi on yksilöllinen, mutta varmasti myös yhtäläisyyksiä paikoin voi joissain asioissa löytyä. Ja itselläni ei ole moisesta henkilökohtaisella tasolla kokemuksia, mutta kulisseja olen nähnyt monenlaisia eikä yksikään tuntemani kulissiperheen lapsi ole henkisesti ainakaan liian tasapainoinen. If you get my drift... :)

Enivei, tsemppiä valitsemallanne polulla. Tiedätte varmaan itse parhaiten, mikä kuvio sopii teille.
 
PUolisoiden kaverisuhde, jossa molemmilla salarakas ei voi toimia pitkälle. Ajatelkaapa tilannetta, jossa itse haluaa suhteen ja on naimisissa. Suostuuko kukaan seurustelemaan, jos kysyy, että ""tuletko salarakkaakseni""? JOs taas ilmoittaa, että on naimisissa ja aikoo pysyäkin, ei kukaan ryhdy suhteeseen. Tiedän kokemuksesta ja olen kironnut vain sitä, että kaveri salasi avioliittonsa, jolloin suhde pääsi kehittymään liian pitkälle ja oli tuskallisempaa erota. Tuollainen salarakas-ajattelu on erittäin itsekästä ja epäreilua niitä salarakkaita kohtaan paitsi jos salarakas tietää tilanteen ja pystyy sen hyväksymään mitä en usko. Muussa tapauksessa näistä salarakkaista tulee hyväksikäytettyjä tietämättään ja tilanteen selvitessä on viha ja katkeruus suurimmat tunteet vaikkakin voi kiittää luojaansa siitä, että on päässyt eroon niin epäluotettavasta ja narsistisesta henkilöstä. Petetyksi tuleminen ei ole koskaan kivaa ja petettyjä voivat olla myöskin ne salarakkaat.
 
Siis olette hommanneet salarakkaat ja nyt salarakkaillette myös keskenänne.

Meinaan, että tietävätkö salarakkaanne, että harrastatte kuitenkin erotiikkaa, vaikka olettekin 'vain kavereita'.

Tuo teidän juttu on niin naurettava, että sen on pakko olla totta.

Mutta sen sanon vaan, että vaikka te (sinä ja eukkos) olette täysin tyytyväisiä tilanteeseen, niin luuletko todellakin, että lapsenne eivät ihmettele asioita.

Lapset (yllätys yllätys) näkevät yllättävän paljon asioita ja ymmärtävät, vaikkeivat ehkä ihan heti, niin asiat on muistissa vuosia ja vähän isompana kyllä tajuavat, että mikä oli meininki.

Mutta ehkä se läheisriippuvuus, pelko elämää ja muutosta kohtaan ja hiirulaisen elo muutenkin on se, joka vetää niin puoleensa.

Mua ainakin hävettäisi ja nolottaisi olla lasteni edessä. Ekana nain vierasta ja sen jälkeen nain omaa muijaa kotona ja muijallakin on vieras äijä oven takana tyrkyllä.

Toisaalta - tehän voisitte kaikki neljä lapsineen muuttaa yhteiseen kommuuniin asumaan. Olisitte kaikki saman katon alla, niin eipä tulisi riitoja seksivuoroista tai muutenkaan mistään. Naisitte kaikki toisianne ja eläisitte kun suuri onnellinen perhe.
 
Oletteko tosissanne yrittäneet tehdä jotain avioliittonne pelastamiseksi, esim. hakeneet ulkopuolista apua suhteenne solmujen selvittämiseksi? Varsinkin jos lapset ovat pieniä kannattaisi perhe pitää kasassa ja panostaa vanhempien keskinäiseen suhteeseen ilman mitään salarakkaita. "" Vanhempien suhde on lasten koti"", on joku viisas sanonut. Mielestäni jokainen lapsi ansaitsee vanhemmat,jotka yrittävät kaikkensa pitääkseen keskinäiset välinsä hyvinä ja kodin ehjänä.
 
Vaimo on joka toisen viikonlopun hoidossa. Itkettää.

Hoida ero siististi ilman suurempia riitelyjä pois. Ei todellakaan tarvitse tuollaista katsella. Älä hyvä mies ala seurustelemaan tuossa tilanteessa. Pidä lasten koti luonasi ja äidille tapaamisoikeus ja korkeintaan viikko/viikko systeemiin suostut. rakenna uusi elämä ja myöhemmin ota puoliso jota rakastat ja joka on uskollinen.
 
Se mitä kirjoitit oli asiaa.Minulle kuten olen sanonut on
tärkeintä lasten etu ja siitä lähden viimeiseen asti.
Tämä toinen nainen tietää täsmälleen missä mennään
eikä meillä ole mitään tarkoitusta muuttaa kimppaan
ainakaan vielä tulevaisuus näyttää miten käy eli
toistaiseksi mennään näin ainakin siihen asti kun lapset
ovat isompia
 
Miten pidät sen toisen tyytyväisenä, kuinka usein näette ja onko teillä kesälomasuunnitelmia? Soittaako naisesi kotiin?

Ovatko lapsenne kommentoineet tilannetta tai tavanneet uusia kumppaneita? Tuntuvatko lapset onnellisilta?

Onko sukulaisille kerrottu jotain?
 
tämä toinen nainen on eronnut noin puoli vuotta sitten ja
ei todellakaan ole helppo juttu kun tilanne on tämä.tapaamme aika usein työn merkeissä,emme ole varsinaisesti työkavereita.Toinen poikani on hänet tavannut
Lapset eivät tiedä näistä suhteista ja sukulaisille ei ole kerrottu.Kuulostaa sekavalta ja sitä se on.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa