Itsepäinen 1-vuotias..

[huhhei]

Heippa!

Ihan pakko kuulla onko tämä ihan yleistä 1-vuotiaan käytöstä. Nimittäin tapaus on niin itsepäinen nykyään, että huhhuijaa.. Ei suostu syömään jos ei itse syö/saa jotain käteensä ruokailun aikana mitä pyytää (siis osoittaa jotain ja se on pakko saada, muuten ei suu aukea). Ei suostu menemään enää vaunuihin, jos niistä on ulkona kerran noustu pois. Kotoa menee tyytyväisenä eikä mitään ongelmaa, mutta puistossa käynnin jälkeen ei siihen suostu vaan on pakko kantaa kotiin..Samoin jos kauppaan ollaan menossa ei suostu mennä vaunuihin ja ostoskärryihinkin on ihan pakko laittaa itkun kera kun ei sitä millään jaksa kantaa koko kauppa reissua, eikä siihen millään haluaisi opettakaan..Pikku-vauva aika oli niin helppoa, oli oikein päivänsäde, ei itkenyt juuri milloinkaan..ja nyt ihan päinvastoin, on monesti raapaissut naamaakin ihan ennalta arvaamattomasti =,(

Ei haluaisi lähteä mihinkään hänen kanssa kahdestaan kun aina tulee jonkun asian kanssa jotain ongelmaa..ja inhoan sitä kun hän räyhää ja huutaa naama punaisena Toivon vain että vaihe menisi ohi, mutta onko mitään konstia jolla saisi hänet vaunuihin, sillä kaikkea mitä on keksitty on kokeiltu..

 

[2äippä80]

Kuulostaa ihan noemaalilta 1-vuotiaan käytökseltä. Oma tahto ja itsenäinen minä alkaa kehittyä ja lapsi alkaa ymmärtää että on oma yksilönsä ja tämä aiheuttaa kiukkua ja turhautuneisuutta, joka usein puretaan äitiin.
Anna lapsen syödä itse. Meillä syötiin tuossa vaiheessa kasteikkeet, pasta ja perunat täysin sormin. Lusikan aiona tarjosin toiseen käteen ja muutaman kuukauden pääsrä söi jo siististi itse lusikalla. Siihen asti sotku oli kauhea, etenkin silloin kun syötiin jukurttia tai puuroa.
Kävely on tuon ikäiselle niin uusi juttu, ettei varmaan suostu ylimääräistä istumaan, mutta menee ohi. Kannaattaa pitää rajat. Lapsi ei kuitenkaan voi sanella kaikea. Hänelle voi sanoa, että nyt istut kauppareissun rattaissa ja saat sitten lähempänä kotia kävellä itse. Näin lapsi oppii, että asioista voidaan sopia puolin ja toisin. Tärkeää on että jos oluvattu että lapsi saa pihassa kävellä, että hänen annetaan myös kävellä. Takuulla huutoa tulee, mutta turhautumiset ovat tärkeitä kehityksen kannalta, vaikka taatusti välillä pääsisi helpommalla, kun tekisi niin kuin lapsi haluaa..

Voimia ja pitkää pinnaa!! Jos vuoden päästä tuleva uhma olisi sitten helpompi, kun teillä nyt osoitetaan mieltä noin voimakkaasti..

 

[Rattaat]

Vaunuihin? Miksei rattaat käy, jospa hän haluaa istua. Aikanaan meillä oli vaunut vaan ulkona nukkumista varten ja rattaat jäi lähes kokonaan käyttämättä kun meidän itsepäinen ei suostunut niissä hereillä ollessaan olemaan. Sateenvarjorattaissa suostui jonkunverran istumaan. Samoin kaupan ostoskärryssä kun työnsin kärryjä "väärinpäin" eli keulasta ja lapsi meni kasvot menosuuntaan ekana.

Joku voi olla eri mieltä mutta kyllä se uhmaikäkin saattaa alkaa nostamaan jo vuoden ikäisellä päätään. Meillä nuorimmainen aloitti uhmailun n. vuoden ikäisenä yksi kaunis lauantai aamu ja sanoi ettei vaihda mieluista yöpukua päivävaatteisiin. Siinä tuijotti 80cm pitkä pätkä päättäväisesti suu viivana äitään tämän ilmoitusluontoisen asian tehdessään. Sama päättäväsyys jatkui sitten muissakin asioissa, kunnes vaihe meni ohi.

 

[huhhei]

Kiitos kannustuksista
Vaunuilla tarkoitan siis rattaita yhdistelmät ovat käytössä.. Kun meillä on myös pelkät rattaat naama menosuuntaan menevät, niihin ei suostu ainakaan kun ei näe meitä niin..muutenkun taas jos laittaa jo kotona istumaan.. Taitaapa juurikin liittyä siihen että on juuri kävelemään oppinut, eli ei varmaan haluaisi hukata aikaa istumiseen vaan kävellä pitäisi kokoajan Mutta eihän siihen aina pysty.. hankalaa on kun rattaisiin istumisesta tulee ihan kamalaa huutoa ja ärjymistä, vetää itsensä ihan tikkusuoraksi ja jos saa istuma-asentoon niin kampeaa pois, ennekun ehtii pistää valjaisiin..että tänäänkin puistosta hiki hatussa kannoin hänet kotiin ja olin ihan raivon partaalla=D hauska näky varmaan.. Aika aikansa kutakin, vai miten se meni Kestettävä vaan on..

 

[mami5]

Tutulta kuulostaa Nopeasti hän oppii, ettei saa huudollaan tahtoaan periksi.
Omani ovat tehneet samaa ja itse olen muista välittämättä ährännyt sen tikkuna huutavan taaperon rattaisiin valjaisiin kiinni ja muutaman kerran jälkeen ovat tajunneet, että toiseksi jäivät.
Sama pätee lähes kaikkeen taaperon uhmaamiseen, eli pitkää pinnaa vanhemmilta, muttei periksi antamista

 

[huh huh..]

Tutulta kuulostaa Nopeasti hän oppii, ettei saa huudollaan tahtoaan periksi.



Mutta kun ap:n lapsi saa tahtonsa periksi, ja määrää tahdin ja paikan ja vielä menosuunnakin jopa ostoskärrujen työntötavan ja äiti kantaa lasta puistosta kotiin Lapsi on oppinut että huutamalla ja rimpuilemalla saa mitä vain haluaa. Osoittamalla suu kiinni saa ruokapöydässäkin olla kingi ja päättää asioista, jotka pitäisivät olla vanhemman päätetävissä.Se taas yllyttää tekemään lisää näitä toimintoja.


Nyt kiiresti jämäkkyyttä kasvatukseen. Tuon ikäinen lapsi ei osaa päättää asioista jotka ovat hänelle hyväksi. Vaikka yrittää kuinka. Rajat ovat tärkeitä.

 

[huhhei]

ihanko noin? Mä en kyllä millään viitsisi ruveta väkisin häntä vaunuun vääntämään.. eikö se satutakin? Ehkä oon sitten liian "lepsu", ja osaan kyllä kieltää jos ihan oikeesti on aihetta. Mutta jotenkin kyllä hirvittäisi alkaa pakottakaan.. En tiedä, tuntuu että aina tekee jotain väärin ym ym..

 

[huhheijaa]

Kyllä yksi vuotiaan saa sinne vaunuihin ihan hyvin, ei tarvitse satuttaa, eikä saakkaan. Huuto on toki korvia huumaava, mutta huutoa tähän maailmaan mahtuu, eikä se satuta ketään.

 

[aslooi]

Normaali 1 vee, esiuhmaa ja joskus vielä ajattelet tuota aikaa helppona, usko popis Ja kyllä 1 v voi saada vaunuihin satuttamatta. Nyt sun täytyy vetää rajat lapsen omalle määräämisvallalle ennenkuin oikea uhmaikä alkaa. Huutoa tulee ja menee.

 

[satuttaminen on eri asia kuin jämäkkyys]

ihanko noin? Mä en kyllä millään viitsisi ruveta väkisin häntä vaunuun vääntämään..

Monta kertaa tulee vielä eteen, ettet viitsisi sitä taikka tätä. Itsepä kohtaat seuraukset, jos annat asioiden mennä lapsen tahtiin. Rajat täytyy asettaa, se on vanhemman tehtävä, tai lapsi hakee niitä vielä 30-vuotiaanakin.

 

[OM,]

Mulle tuli myös ihan yllätyksenä yksivuotiaan oman tahdon määrä . Meillä vauva oli todella helppo ja melkein voisi sanoa että hieman flekmaattinen vauva, ei siis oikein koskaan itkeskellyt, ei valvottanut. Mutta nyt kyllä on asiat toisin! Yhtäkkiä itse on ihan suu auki ihmettelemässä kun vuoden ikäinen kapinoi sisälle menoa, rattaissa istumista, nukkumaan menoa ym. Mutta toisaalta taas on ihanaa, että eloa ja meteliä löytyy . Jotenkin sitä ajatteli, että sitten alkaa tämä oman tahdon näyttäminen kun parin vuoden uhma lähestyy, eikä näin aikaisin. Heh, kyllä meillä on kannettu sätkivä yksi vuotias leikkikentältä pois kainalo-otteella, kun rattaisiin ei saanut laitettua.

 

[kiipeliköö]

Heh, ihana tuo kommentti siitä, että lapselle on asetettava rajat tai etsii niitä vielä 30 vuotiaanakin. AIVAN SAMAA MIELTÄ..Nimimerkillä väsynyt vaimo ) ..täällä on yksi uhmaikäinen 30 vuotias aviomies nurkissa opettelemassa, että voiko roskat heittää tiskipöydälle, vaatteet lattialle, kiukutella jos puhdasta paitaa ei löydykään, joka päivä pitäisi olla lempiruokaa ja sipsejä ja nukkua voi vaikka kellon ympäri, jos vaan siltä tuntuu..olen alkanut todellakin kyseenalaistaa anoppini kasvatusmetodeita ja miettimään, että miksi helvetissä lapsena ei ole opetettu yhtään mitään ..älkää ottako tätä liian vakavasti mutta kyllä välillä pinna meinaa paukua