itsemurhasta kertominen pienelle lapselle... miten? milloin?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja enmä vaantiedä..
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja åboriginaali:
No et voi kertoa tuon ikäisille, että Irma tappoi itsensä hyppäämällä junan alle :o

Peesi.
Kiinnostaako lapsia hänen kuolemansa sitten niin paljon ja kyselevät siitä jatkuvasti että täytyy jotain kertoa vaiko ihan omasta halustako sinä ap haluat nyt tämän heille kertoa?
 
Tarvitseeko kovin pienille lapsille kertoa kuolintapaa lainkaan? Mun lapset ovat paljon kyselleet oman mummonsa kuolemasta, mutta ovat varsin tyytyväisiä selitykseen "Mummo meni enkelinä taivaaseen" syyksi riittää että kaikki kuolevat joskus.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tuumailija:
Tarvitseeko kovin pienille lapsille kertoa kuolintapaa lainkaan? Mun lapset ovat paljon kyselleet oman mummonsa kuolemasta, mutta ovat varsin tyytyväisiä selitykseen "Mummo meni enkelinä taivaaseen" syyksi riittää että kaikki kuolevat joskus.

Mitä jos sunkin lapset pohtivat kuitenkin, että käykö heillekin niin? Kuten aiemmin kerroin, että mullekin sanottiin että äiti kuoli nukkuessaan ja pelkäsin sitten nukkumista. Jos vaan sanotaan, että joku nyt vaan kuoli, koska kaikki joskus kuolee, niin lapsi voi ruveta ajattelemaan että itsekin voi kohta pian vaan kuolla.

Mä oisin toivonut, että mulle ois kerrottu että äiti söi liian paljon lääkkeitä ja sai myrkytyksen. Ei tokikaan ois tarttenut kertoa että tahallaan söi.
 
Itelleni kerrottiin pienenä kun tuttuni teki itsarin että hän oli päässyt parempaan paikkaa jossa ei tunne kipua eikä tuskaa ja että enkelit pitävät hänestä huolta. Kysyin vain milloin itse pääsen sinne hänen luokseen... Sitten kun olin 10 vuotias enoni teki itsarin niin sitten en uskonut sitä että hän oli kuollut... :(
 
Olen itse tilanteessa, jossa pohdin itsemurhasta kertomisesta lapselle. Ensimmäinen ajatukseni oli olla kertomatta itsemurhasta ja lapselle on kerrottu läheisen kuolleen kun oli todella sairas. Ajattelin suojella lasta tiedolta. Toisaalta aika pian tapahtuman jälkeen kriisityöntekijä kertoi minulle, että lapselle voi kertoa asiasta ja olisi hyväkin. Lukiessani tätä viestiketjua toivoin saavani vastauksen, mutta oikeastaan järkytyin siitä, miten aikuiset toimineet tilanteissa...ihan luonnollisissakin kuolemissa. Kannattaisi siis varmaan lukea kriisityönammatilaisten ohjeita alta löytyvistä linkeistä.

http://www.mielenterveysseura.fi/files/84/miten_kertoisin_09.pdf

http://www.mll.fi/vanhempainnetti/kipupisteita/perheen_kriisit_ja_muutokset/laheisen_kuolema/
 
No kyllä minä olen joutunut lapsilleni kertomaan että eno sairastui eikä jaksanut enään elää (en käsitä miten ampuisi itsensä vahingossa kotonaan...)
tavan olen kertonut vain jos sitä on erikseen kysytty, on itsellenikin niin vaikea paikka puhua siitä.
Nuoremalle veljelleni valehdeltiin että veli sai sydänkohtauksen. Itse sitten selvensin hänelle ettei se ihan niin mennyt...
 
Hei!
Aikuinen, jonka sielu ei sodi tuollaista raakuutta, että kertoo suoraan noin pienille, on sairas. Te, jotka pehmentelette, tyhmiä. Aikuinen suojelee lapsen mieltä, kunnes tarpeeksi vanha ja silloinkin asia kerrottava hellästi ja varoen, ei pamautetta suoraan että teki itsemurhan kuten idiootit toimivat. Rakkauden laki puuttuu teiltä tyhmiltä. Lukekaa iltalehdestä todella karmea kertomus, kuinka äiti kertoi pienille lapsille että isä tappoi itsensä ja lapset itki hysteerisesti sen jälkeen - ettekö te typerykset tajua että ei ne itke pelkästään isän kuolemaa vaan sitä, että äiti on niin raaka ettei suojele heitä noin hirveältä asialta. Kauhistus tämä pahuuden määrää.
 
Hei!
Aikuinen, jonka sielu ei sodi tuollaista raakuutta, että kertoo suoraan noin pienille, on sairas. Te, jotka pehmentelette, tyhmiä. Aikuinen suojelee lapsen mieltä, kunnes tarpeeksi vanha ja silloinkin asia kerrottava hellästi ja varoen, ei pamautetta suoraan että teki itsemurhan kuten idiootit toimivat. Rakkauden laki puuttuu teiltä tyhmiltä. Lukekaa iltalehdestä todella karmea kertomus, kuinka äiti kertoi pienille lapsille että isä tappoi itsensä ja lapset itki hysteerisesti sen jälkeen - ettekö te typerykset tajua että ei ne itke pelkästään isän kuolemaa vaan sitä, että äiti on niin raaka ettei suojele heitä noin hirveältä asialta. Kauhistus tämä pahuuden määrää.
Mä suojelen lapsiani sillä että puhun elämästä sen kaikkine puolineen. En yritäkkään suojella elämältä satuilemalla.

Salailu paljastuu aina. Ja aiheuttaa psyykkisiä ongelmia.
 

Yhteistyössä