itsemurha itsekäs teko?

uhkailu, teko en ymmärrä.

minusta se ei ole ratkaisu, vaan pakotie. siinä itse tekijä ei yhtään ajattele muita, vaan pelkästään itseään, eli itsekästä. tekijä ei yhtään ajattele miltä muista tuntuu kun on näin tehnyt, tosi itsekästä. mä en antais sellaisen tekijälle ikinä anteeksi, vaikka ei sitten enää olisi mitään anteeksi annettavaakaan.

niin eli sinäkin olet itsekäs, ajattelet itseäsi ja toisen itsarista tulevaa pahaa oloa.

jos tekee itsarin jää ihmisiä kaipaaman isolla ? , mut toisaalta taas jos kuolee luonnollisesti jää siltikin ihmisiä kaipaamaan.

minä vaan en itse ymmärrä näitä ihmisiä, jotka päätyvät itsariin. voi olla että se on heille pääsy pahasta. en kuitenkaan tuomitse niitä jotka itsaria ajattelevat ja suunnittelevat, vaan toivoisin heille apua ja jonkun joka pystyisi auttamaan pois tuosta "tilasta". varmaan heille ei ole muuta keinoa kuin itsari. en osaa sanoa,kun en itse ole harkinnut. mutta toivon, ettei kenenkään tarvitsisi sitä tehdä. se on kuitennin taivaan tosi asia, että tekee sittn itsarin tai kuolee !luonnollisesti!, niiin aina on niitä jotak jäävät kaipaamaan.

 

Mun rehellinen mielipide on asiaan, että itsemurha on todella raukkamainen ja säälittävä teko ja tekijän päässä ei kaikki lamput pala enään kunnolla.

Pahoittelut, mikäli loukkasi jotain.

 

uhkailu, teko en ymmärrä.

minusta se ei ole ratkaisu, vaan pakotie. siinä itse tekijä ei yhtään ajattele muita, vaan pelkästään itseään, eli itsekästä. tekijä ei yhtään ajattele miltä muista tuntuu kun on näin tehnyt, tosi itsekästä. mä en antais sellaisen tekijälle ikinä anteeksi, vaikka ei sitten enää olisi mitään anteeksi annettavaakaan.

Minusta itsari on itsekäs teko, tietenkin. Mutta ihmisen on välillä hyvä olla itsekäs ja asettaa se oma napa lähimmäksi. Miksi pitäisi kärsiä jos koko elämä on yhtä helvettiä? Minusta on sinulta todella itsekästä asettaa oma ikäväsi ja kaipuusi sen toisen ihmisen pahan olon edelle! Ja TIETENKIN se on pakotie, mutta samalla myös ratkaisu - ja vielä aika lopullinen semmoinen. Mä myönnän olevani itsekäs, mutta musta ei ole mitään järkeä elää vaan jonkun toisen vuoksi. Siksi, että lapsilla olisi äiti tai että pomolla olisi työntekijä tai ettei jälkeenjääneet vaan joudu suremaan! Jos omasta elämästään ei nauti tippaakaan ja koko elämä menee perseelleen, niin jossain vaiheessa jokaisella tulee se sietokyky vastaan. Minä hyväksyn itsemurhan ihan täysin, jokaisella on oikeus päättää omasta elämästään!

 

Tuota meillä on suvussa ollut lyhen ajan sisällä turhan monta oman käden kautta hässäkkää...tuntuu että oikein muoti-ilmiö sielläpäin :/

Juuri näitä jätkäkaverin kanssa riitaa baarissa: ajan järveen autoni ja tapan itseni...ja siltäpohjalta mentiin.
Varmaksi kun ei tuossakaan taustoja voi tietää, mutta tuntui että tuokin temppu oli hetken päähän pisto neljän promillen humalassa :/

Itsekästä tai ei, osassa tapauksista ainakin läheisillä saattaa ottaa liian koville, kivoja böönoutteja koko lähisuku pullollaan :headwall: :headwall: :headwall:

 

täällä niin moni hokee ettei apua ole saatavilla, haettu on ja pillereillä hoituu.
näinhän se varmasti sairaala maailmassa onkin. hoitajilla ja lääkäreillä on kiire eikä paikkoja ole tarpeeksi.

Mut paras apu minkä ihminen voi saada on sukulaisilta ja ystäviltä.
kaikilla ei niitäkään ole mutta niillä joilla niitä on niin pitäisi vaan auttaa toisiamme. jos näkee että menee huonosti niin olla se kuuntelija ja olkapää ja auttaja ja yksi tekstiviesti tai lyhyt puhelu jollekkin että mä en enää jaksa auta mua.
Mutta musta nykyaikana ollaan itsekkäitä, omat olot ja menot on tärkeitä ja sit salataan aivan liikaa asioita, kuvitellaan ettei ketään kiinnosta eikä kukaan välitä.
Jos mun serkku soittas 600km päästä tarvitsevansa apua lähtisin viivana auttamaan mutta moni sanos ettei pysty ei kerkiä, mee terveyskeskukseen ja hae sieltä apua.

 

mä olen sitä mieltä että, niin kauan ku kukaan ei ole oikeasti ollut siinä tipassa että tekee itsarin, voi miettiä mitä haluaa asiasta ja syyllistää sen tehnyttä. kunnes tietää miten asia on

vaikka itse en itsaria ymmärrä, olen samaa mieltä. vain se joka sitä harkitsee tietää asian laidan. mä en ainakaan tuomitse tekijöitä tai harkitsijoita, mut kun tuollaista ei itse pohdi, niin on vaan vaikea ymmärtää miksi joku tekee tuon ratkaisun.

toivon vaan heille pelkkää hyvää ja jonkun jolle asiasta voisi puhua, ilman että tuomitaan.

mun ex on yrittänyt itsaria, enkä ole lapsille (silloin ala-aste ikäisiä, nyt jo teinejä ) siitä kertonut mitään. kyllä he varmaan asiasta tietävät, mutta en minä ole mikään siitä heille kertomaan.

 

Itsemurha sinällään ei ole sen itsekkäämpää kuin kuoleminen yleensäkään mutta itsemurhan voi tehdä itsekkäästi tai joskus itsekkäistä syistä.

 

MS-taudin runtelema setäni teki itsemurhan ja olisi itsekästä tuomita hänen ratkaisunsa.

 

Miksi ei hae apua? Mielestäni sellaista asiaa ei ole, minkä vuoksi pitää itseltään viedä tämä ainoa elämä.

Herää kysymys: MISTÄ VITUSTA SITÄ APUA SAA!!!??? Mistä sä tiedät kuinka moni on yrittänyt apua saada ja hakea? Mä olen ravannut kaiken maailman neuvolat ja sossut ja tsykoloogit ja perheneuvolat läpi, apua ei vaan heru. Kaveri on odottanut nyt YLI 3 VIIKKOA toimeentulotukipäätöstä, laskuja ja vuokria maksamatta, tililä 50 euroa rahaa ja 3 lasta elätettävänä joista vanhimman lääkkeet vie jo 30 euroa! On kuule apua haettu, mutta kun ei yhteiskunnalla ole sitä tarjota! Ei ole rahaa, resursseja, tai kiinnostusta!

 

mä olen sitä mieltä että, niin kauan ku kukaan ei ole oikeasti ollut siinä tipassa että tekee itsarin, voi miettiä mitä haluaa asiasta ja syyllistää sen tehnyttä. kunnes tietää miten asia on

Itse olin siinä pisteessä pitkään, että mitä teen ja miten teen.
Sillä sanoinkin, että nuorena tehdyt itsarit ovat itsekkäitä. Mua ei tässä olisi, eikä mun lapsia. Ja minkä aukon olisin jättänyt kaikkien mun läheisten elämään, ihan vaan sen vuoksi etten itse jaksanut. En halunnut puhua, saati olla kenenkään lähellä. Ja mies oli ihan samassa jamassa. Meidän tapauksessa siis esikoisemme oli meidän syy jatkaa elämäämme :heart:

 

Yksinäisen itsemurha ei ole niin paha teko kuin sellaisen, jolla on paljon ystäviä (eli surijoita). Lisäksi itsemurhan syy vaikuttaa asiaan.

Pidätkö sä ihan tosissasi itseäsi niin isona persoonana, että sulla on oikeus arvottaa ihmiset sen mukaan, kuinka paljon ne jättää surijoita jos kuolee/tappaa itsensä?! Onko yksinäinen ihminen oikeasti arvottomampi kuin se, jolla on iso suku ja paljon ystäviä? Uskomaton ajattelutapa!

 

Mutta joskus se joka tekee itsemurhan koska hänen elämänsä on helvettiä, tulee tehneeksi samalla monen muun ihmisen elämästä helvettiä.

elikkä pitäs elää sen vuoksi ettei pahota toisten mieltä?eikö tuommonen ajattelutapa ole himpun verran itsekäs..
mulla oli ystävä joka jo perusluonteeltaan oli semmonen murehtija,jo pienenä tyttönä murehti muiden jaksamisesta.oli yli kymmenen vuoden ajan todella masentunut,kunnes ei enää jaksanu.minusta hänellä oli oikeus tehdä elämällään niin,tottakai ollaan oltu surullisia asiasta ja hänen vanhemmat ei varmasti toivu ikinä, mutta niinpä neki sano et pitää vaan aatella et nyt hänen on parempi olla..

joo, siis on itsekästä ajatella, että jonkun pitäisi elää minun takiani, mutta meinasin vaan, että tavallaan on myös itsekästä tehdä itsemurha. Toisaalta melkein kaikenhan me täällä teemme itsekäistä lähtökohdista. Eli me ollaan kaikki itsekkäitä kuitenkin.

Toisaalta itsemurhan tehnythän ei luultavasti tiedä olevansa niin rakastettu, että ymmärtää tekevänsä mitään itsekästä. Voi jopa luulla, että muiden on parempi olla ilman häntä...

 

Minusta itsemurhaan päätyvä ihminen ei ole mieleltään niin terve että ymmärtäisi tekoaan täysin, saatika osaisi olla sillä hetkellä itsekäs.

niin voihan se olla vain pakoa sen hetkisestä tilanteesta

 

Olen tuntenut vain yhden ihmisen joka on tehnyt itsemurhan, ja siinäkin on yksi liikaa.Kyllä se satutti aivan h.elvetisti ja sillä hetkellä varmaan jokainen lähipiiriin kuuluva henkilö olisi halunnut mennä perässä. Onneksi me suremaan jääneet osasimme olla toisillemme tukena ja selvisimme lopulta kuitenkin. Kipeetä se teki ja tekee vieläkin kun sitä ajattelee, mutta ehkä suurin suru on jo takanapäin, kun tapauksesta on nyt kulunut useampia vuosia. Toivottavasti en sitä h.elvettiä joudu enää koskaan läpi käymään.

 

On se jollakin tapaa itsekäs teko.Kolmesti yrittänyt,kolmesti elvytetty.Ja aina ei auta vaikka muut tekisi mitä.Ja eutanasia,en usko että syöpäsairaalla olisi jotenkin isommat tuskat entä vakavasti masentuneella.Kenellä on oikeus pistää sairauksia "paremmuusjärjestykseen"?
Ja vieläkin olisin valmis lähtemään milloin vain.Masennusta ollu parikymmentä vuotta.

 

Yksinäisen itsemurha ei ole niin paha teko kuin sellaisen, jolla on paljon ystäviä (eli surijoita). Lisäksi itsemurhan syy vaikuttaa asiaan.

Pidätkö sä ihan tosissasi itseäsi niin isona persoonana, että sulla on oikeus arvottaa ihmiset sen mukaan, kuinka paljon ne jättää surijoita jos kuolee/tappaa itsensä?! Onko yksinäinen ihminen oikeasti arvottomampi kuin se, jolla on iso suku ja paljon ystäviä? Uskomaton ajattelutapa!

Näin yksinäisenä ja masentuneena ihmisenä on helvetin kiva tietää, että olen arvottomampi kuin muut.