Itsekseen nukahtaminen

[äiti ja tyttö]

Nyt ois hyvät neuvot tarpeen. Meillä tyttö nyt 1v 8 kk ja tähän asti on aina nukutettu hänet sekä päikkäreille että yöunille niin että istutaan vieressä kunnes nukahtaa. Nyt sitten yritetään päästä tästä tavasta eroon. Päikkäreille on nyt nukahtanut itse, mutta siis sitä ennen huutaa ja rääkyy täysiä n. 15 min. Jos menee itku ihan hysteeriseksi niin menen käymään huoneessa. Mutta iltaisin on välillä jouduttu lipsumaan ja nukuttamaan kun tyttö huutaa aivan hysteerisenä, hengittää silleen katkonaisesti ja eilenkin kakkasi paniikissa (ei normaalisti ikinä kakkaa tuohon aikaan).

Eli miten olette saaneet lapsen nukahtamaan itse? Ja nyt kaipaan apua sellaisilta joilla lapsi nukutettu pitkään. Ne jotka on jo vauvoina jätetty nukahtamaan itse, niin asia on täysin eri... Me monta kertaa tässä kuukausien varrella kokeiltiin jättää nukahtamaan itse mutta aina oli tuloksena hysteerinen itku, jonka jälkeen ei meinaa rauhoittua millään, vaan on pitkään ikään kuin paniikkissa...

 

[Meillä näin]

Meillä "nukutettiin" muksu noin 1-vuotiaaksi asti tissillä, ja kun lopetettiin imetys, niin opetettiin samalla nukahtamaan itsekseen. Me tehtiin niin, että vietiin lapsi sänkyyn, sanottiin hyvät yöt/päikyt ja lähdettiin huoneesta, ovi jätettiin puoliksi auki (kuitenkin niin, että muksu ei nähnyt huoneestaan meitä). Alussa kesti varmaan muutamankin viikon, että muksu alkoi heti itkeä, jolloin minä katsoin kellosta aikaa n. 3min (luin tällaisen ohjeen muistaakseni täältä!) ja menin takaisin rauhoittelemaan. En viipynyt kovin kauaa vaan lähdin taas ja katsoin aikaa 3min. Jos itku siinä kolmen minuutin aikana laantui välillä, venytin sitä kolmea minuuttia pitemmäksi. Muutaman kerran piti ehkä käydä silittelemässä illan aikana ennen kuin nukahti.

En muista tarkalleen, kuinka kauan meni ennen kuin itkut jäi ihan kokonaan pois, mutta korkeintaan siinä meni tuo muutama viikko. Nykyään ei tarvi kuin viedä sänkyyn, sanoa hyvät yöt ja lähteä huoneesta (ovi jätetään edelleen puoliksi auki, niin kuulee telkkarin ja meidän äänet ja näkee valoa). Muksu ei päästä yleensä inahdustakaan, vaan nukahtaa varmaan samantien. Ikää nyt 1v 6kk.

Tsemppiä teille kovasti! Toisilla se tuntuu ottavan lujemmalle kuin toisilla. Me päästiin aika helpolla, toivottavasti tekin

 

[voihan_v_tätä_touhua]

Toisilla se tuntuu ottavan lujemmalle kuin toisilla.

Tietysti, toiset vauvat antavat periksi helpommin kuin toiset... Jossain vaiheessa kyllä kaikille menee oppi perille, että "itke siellä, meitä ei kiinnosta"...

Älkää nyt please huudattako niitä lapsianne, antakaa heidän olla pieniä, aika menee äkkiä ja KAIKKI kyllä oppivat nukkumaan ja nukahtamaan itsekseen ilman "opetustakin".

 

[---]

Onko oikeasti jossain sanottu, että reilu puolitoista vuotias pitää saada nukahtamaan yksin vai mistä tämä "ongelma" lähtee?

 

[Ihmettelen vaan..]

Miksi se on niin raskasta nukuttaa lapsi?? Jos on tottunut nukahtamaan vanhemman läsnäolessa niin on varmasti todella vaikea yhtäkkiä nukahtaa itsekseen!

 

[Ulpu74]

Mutu-tuntumalla sanoisin, että vois kokeilla sellaista, ettei ihan kokonaan jätä yksikseen nukahtamaan. Vie vaikka sänkyyn ja sanoo hyvät yöt yms., ja sanoo sitten, että äiti käy vähän tuolla ja palaan kohta. Sitten käy muutaman minuutin poissa ja palaa. Tätä sitten niin kauan, että nukahtaa.
Tämä on ihan teoria, en ole käytännössä kokeillut =D

Meillä poika 2½ vuotta ja edelleen ootellaan, että nukahtaa, ennenkuin lähdetään pois... Onneksi nukahtaminen kestää vain 10 - 30min., joten ei siinä kulu silleen hirveesti aikaa "hukkaan"...

 

[ap:]

Niin, kumma kun täällä pitää aina perustella kaikki tekemisensä, vaikka kysyy vaan neuvoa No ensinnäkin, meillä on nyt toinen lapsi (2 kk), joten minun on aivan mahdotonta päivisin nukuttaa esikoista niin että istun vieressä vauva sylissä. Tätä kokeilin aikani ja pisimmillään istuin 1 h 15 min esikoisen huoneessa ja vauva suurimman osan ajasta huusi sylissä, ei mitään järkeä... Toisekseen nukkumaanmeno on nyt mennyt ihan pelleilyksi, jos istumme vieressä. Tyttö vaan pomppii sängyllä, juttelee ym, eli tekee kaikkea muuta kuin nukkuu. Ennen meilläkin meni noin 10 min siihen nukahti, nykyään vähintään puoli tuntia. Siksi ollaan ajateltu että nyt olisi hyvä aika että oppii itsekseen nukahtamaan. Mielestäni se ei tarkoita sitä että huudatamme lapsen uneen. Toki käymme hänen luonaan jos vaan huutaa... Itse en missään nimessä usko huudatusunikouluihin. Mutta siis lisää neuvoja otetaan vastaan ja aisallisia vastauksia kiitos

 

[ModestyB]

Niin, kumma kun täällä pitää aina perustella kaikki tekemisensä, vaikka kysyy vaan neuvoa No ensinnäkin, meillä on nyt toinen lapsi (2 kk), joten minun on aivan mahdotonta päivisin nukuttaa esikoista niin että istun vieressä vauva sylissä. Tätä kokeilin aikani ja pisimmillään istuin 1 h 15 min esikoisen huoneessa ja vauva suurimman osan ajasta huusi sylissä, ei mitään järkeä...

Meillä tämä sujui niin, että imetin vauvaa siinä vieressä sängyllä tai samassa huoneessa nojatuolissa. Imetystyynyllä ja myöhemmin ilman. Ihan hyvin sujui.

Kun on pienet ikäerot, niin ei voi olettaa, että esikoinen yhtäkkiä olisi ikäistään vanhempi, vaikka tarvetta olisikin, vaan voi sumplia molempien kanssa yhtäaikaa parhaansa mukaan.

 

[Ulpu74]

Ap: Voihan se meilläkin tulla tänä keväänä eteen tuo, että pitää saada poika nukahtamaan itsekseen. Meille on tulossa vauva loppukeväästä.
Meillä on ihan omaa laiskuutta, kun ei olla saatu aikaiseksi opettaa nukahtamaan itsekseen... Ja on se ollut ihan kivaakin köllötellä pojan kanssa hetki ihan rauhassa.
Epäilyttää vähän, että meillä poika ei kyllä sinne sänkyyn edes jäisi, vaan tulisi heti perässä pois. Sit pitäis kantaa aina vaan takaisin. Ja huh, meillä ei miehen kanssa taida olla kummallakaan hermoja sellaiseen =D

 

[1veen äiti.]

Onko muita jotka edelleen nukuttavat/rauhottavat yli 1veen syliin? Mun hermot ei meinaa kestä katsella sitä möyrimistä sängyssä kovin pitkään, vaan otan syliin ja kun silmät painuu aika nopeasti kiinni, siirrän sänkyyn. Näin meillä on tehty AINA, paitsi kun aikasemmin nukahti tissille. Ehkä on ollut virhe opettaa vauva rauhoittumaan vaan syliin. Ne joilla on nukahtaneet itsestään jo pitkään, pitävät tyyliäni naurettavana, mutta minusta se on luonnollinen tapa. Nyt oon sentään muutaman kerran onnistunut saamaan pojan nukahtamaan sängylle viereeni.

Mä siis varmaan tätä menoa rauhottelen vielä koululaistakin sylissä.

 

[voihan_v_tätä_touhua]

Mä siis varmaan tätä menoa rauhottelen vielä koululaistakin sylissä.

Tuskin sentään

On täysin luonnollista, ettei pieni lapsi halua nukahtaa muuten kuin tissi suussa tai ainakin äiti/isä vieressä. Alkuperäinen voisi kokeilla vaikka istua lapsen vieressä mutta joka kerta kauempana ja kauempana ja lopulta ovella asti jne. mikäli vieressä oleminen on mahdotonta. Ja eikö isä voisi kokeilla hommaa kun luonnollisesti isältä ei onnistune pienemmän imettäminen

 

[ap:]

Niin, kumma kun täällä pitää aina perustella kaikki tekemisensä, vaikka kysyy vaan neuvoa No ensinnäkin, meillä on nyt toinen lapsi (2 kk), joten minun on aivan mahdotonta päivisin nukuttaa esikoista niin että istun vieressä vauva sylissä. Tätä kokeilin aikani ja pisimmillään istuin 1 h 15 min esikoisen huoneessa ja vauva suurimman osan ajasta huusi sylissä, ei mitään järkeä...

Meillä tämä sujui niin, että imetin vauvaa siinä vieressä sängyllä tai samassa huoneessa nojatuolissa. Imetystyynyllä ja myöhemmin ilman. Ihan hyvin sujui.

Kun on pienet ikäerot, niin ei voi olettaa, että esikoinen yhtäkkiä olisi ikäistään vanhempi, vaikka tarvetta olisikin, vaan voi sumplia molempien kanssa yhtäaikaa parhaansa mukaan.

Olen myös tuota kokeillut, mutta kuopus syö niin vähän aikaa ettei esikoinen sinä aikana nukahda. ja kuopus ei sitten viihdy sylissä hämärässä vaan alkaa huutamaan ja siinä ollaan sitten...

 

[S.anni]

Niin, kumma kun täällä pitää aina perustella kaikki tekemisensä, vaikka kysyy vaan neuvoa No ensinnäkin, meillä on nyt toinen lapsi (2 kk), joten minun on aivan mahdotonta päivisin nukuttaa esikoista niin että istun vieressä vauva sylissä. Tätä kokeilin aikani ja pisimmillään istuin 1 h 15 min esikoisen huoneessa ja vauva suurimman osan ajasta huusi sylissä, ei mitään järkeä... Toisekseen nukkumaanmeno on nyt mennyt ihan pelleilyksi, jos istumme vieressä. Tyttö vaan pomppii sängyllä, juttelee ym, eli tekee kaikkea muuta kuin nukkuu. Ennen meilläkin meni noin 10 min siihen nukahti, nykyään vähintään puoli tuntia. Siksi ollaan ajateltu että nyt olisi hyvä aika että oppii itsekseen nukahtamaan. Mielestäni se ei tarkoita sitä että huudatamme lapsen uneen. Toki käymme hänen luonaan jos vaan huutaa... Itse en missään nimessä usko huudatusunikouluihin. Mutta siis lisää neuvoja otetaan vastaan ja aisallisia vastauksia kiitos

No voi rakas ihminen, kun niitä neuvoja annetaan sen mukaan mitä tietoja itse olet antanut, ja jos et ole vauvasta maininnut, niin tuskin tulet saamaankaan neuvoja, jotka huomioivat vauvan mukana olon.
Ja aika paniikissa lapsi varmaan on, jos kirjoitit että kakkiikin huudon seurauksena.
Omasta mielestäni nyt ei tosiaan teillä ole hyvä hetki harjoitella tuota yksin nukahtamista, koska uusi vauvakin juuri tullut taloon. Muutenkin tytöllänne sopeutumista tilanteeseen, niin helposti saattaa todellakin kokea, että hylkäätte hänet sinne makkariin huutamaan, ja olette vain tämän uuden kanssa.
Ei millään pahalla, mutta onko se oikeasti niin vaikea käsittää, kuinka suuri elämänmuutos tuollaiselle pienelle on vauvan tulo taloon? Että ei niinkun toista tuollaista isoa muutosta kannattais samaan syssyyn tehdä.
Itse olisin vauvan kanssa samassa huoneessa, imettäisin, antaisin vauvan kölliä sängyllä yms.
Ja iltaisin nukutusaikaanhan isä voi mahdollisesti hoitaa jomman kumman lapsen?

 

[äpykkä]

Samaa mieltä edellisen kanssa: jos lapsi on PANIIKISSA ja hysteerinen, ei häntä sovi yksin jättää huutamaan. Joku jossus vertasi pikkusisaruksen saamista siihen, että mies toisi kotiin 2. vaimon tyyliin "koeta vaan oppia sinäkin rakastamaan sitä". Eli ap:lla mahdollisimman huono aika unikouluttaa lasta. Ja paniikissa huutamaan jättäminen ei todellakaan ole mitään sallittua, minusta ainakaan.

Sinänsä olen sitä 70-luvun lastenkasvatuslinjan kannattajakuntaa. Tissille en anna lapsen nukahtaa (jos alkaa unissaan vain lurpsuttaa, nostan sänlyynsä nukkumaan), pyrin opettamaan lapsen nukahtamaan jo vastasyntyneestä itsekseen, ei harrasta maratonnukutuksia (tyyliin 3 iltasatua ja 5 laulua ja sitten vielä 1h muuta nukutusta..). Itse huonona nukkujana yritän lapsesta opettaa parempaa, että osaisi itsekseen rauhoittua nukkumaan.

 

[meillä onnistui]

Meillä esikoinen nukutettiin reilu vuosikkaaksi aina vieressä istuen - tai aikansa ensin imettäen. Sitten aloin määrätietoisesti suuntautumaan kohti itsekseen nukahtamista niin, että ensin nousin iltarutiinien jälkeen seisomaan sängyn viereen, sen sijaan, että olisin jäänyt tavalliseen tapaan istumaan. Seuraavaksi astuin askelen kohti ovea, sitten kaksi askelta jne. Lopulta kurkin ovenraosta ja huutelin sitten tarvittaessa käytävästä vielä hyviä öitä. Aina, jos lapselle tuli hätä, palasin askelia taaksepäin, kuitenkin niin etten tehnyt enempää, kuin oli tarpeen lapsen rauhoittamiseksi. En siis palannut 0-pisteeseen. Kaiken kaikkiaan tuo vei reilun viikon ja sen jälkeen poika jäikin tyytyväisenä nukahtamaan itsekseen. Missään vaiheessa homma ei siis mennyt itkuasteelle.
Reilun 2v iässä pojalla tuli yhtäkkiä valtava eroahdistusvaihe, jonka aikana ei ollut puhettakaan, että olisi nukahtanut itsekseen. Pahimman yli istuskelin sitten taas vieressa, mutta sitten käytiin menestyksellä tuo sama "ohjelma" uudelleen läpi, kesti alle viikon. - Mikä oli todella helpotus, sillä kuopus oli tuloillaan ja ahdistuskauden aikana vain äiti kelpasi nukuttajaksi.

 

[ap:]

Niin, kumma kun täällä pitää aina perustella kaikki tekemisensä, vaikka kysyy vaan neuvoa No ensinnäkin, meillä on nyt toinen lapsi (2 kk), joten minun on aivan mahdotonta päivisin nukuttaa esikoista niin että istun vieressä vauva sylissä. Tätä kokeilin aikani ja pisimmillään istuin 1 h 15 min esikoisen huoneessa ja vauva suurimman osan ajasta huusi sylissä, ei mitään järkeä... Toisekseen nukkumaanmeno on nyt mennyt ihan pelleilyksi, jos istumme vieressä. Tyttö vaan pomppii sängyllä, juttelee ym, eli tekee kaikkea muuta kuin nukkuu. Ennen meilläkin meni noin 10 min siihen nukahti, nykyään vähintään puoli tuntia. Siksi ollaan ajateltu että nyt olisi hyvä aika että oppii itsekseen nukahtamaan. Mielestäni se ei tarkoita sitä että huudatamme lapsen uneen. Toki käymme hänen luonaan jos vaan huutaa... Itse en missään nimessä usko huudatusunikouluihin. Mutta siis lisää neuvoja otetaan vastaan ja aisallisia vastauksia kiitos

No voi rakas ihminen, kun niitä neuvoja annetaan sen mukaan mitä tietoja itse olet antanut, ja jos et ole vauvasta maininnut, niin tuskin tulet saamaankaan neuvoja, jotka huomioivat vauvan mukana olon.
Ja aika paniikissa lapsi varmaan on, jos kirjoitit että kakkiikin huudon seurauksena.
Omasta mielestäni nyt ei tosiaan teillä ole hyvä hetki harjoitella tuota yksin nukahtamista, koska uusi vauvakin juuri tullut taloon. Muutenkin tytöllänne sopeutumista tilanteeseen, niin helposti saattaa todellakin kokea, että hylkäätte hänet sinne makkariin huutamaan, ja olette vain tämän uuden kanssa.
Ei millään pahalla, mutta onko se oikeasti niin vaikea käsittää, kuinka suuri elämänmuutos tuollaiselle pienelle on vauvan tulo taloon? Että ei niinkun toista tuollaista isoa muutosta kannattais samaan syssyyn tehdä.
Itse olisin vauvan kanssa samassa huoneessa, imettäisin, antaisin vauvan kölliä sängyllä yms.
Ja iltaisin nukutusaikaanhan isä voi mahdollisesti hoitaa jomman kumman lapsen?

Pointtini olikin etten ole pyytänyt neuvoja miten nukutan esikoisen kuopuksen kanssa, vaan miten saan hänet nukahtamaan itsekseen. Siksi ei ole mielestäni oleellista onko meillä vauva vai ei. En myöskään kaivannut neuvoja siitä onko jonkun mielestä nyt hyvä hetki vai ei, tämän päätän ihan itse, jos sopii. Kysyin vain millä keinoilla muut ovat saaneet lapsensa nukahjtamaan itsekseen. En tosiaan ymmärrä miksei voi antaa asiallisia neuvoja siitä miten itsellä on onnistunut ilman että moralisoi muiden ratkaisuja. Helvetti sentään, taas meni maku tähän palstaan...

 

[meidän nukutus]

Nukutan 1,4 vuotiaan "vauvani" viereeni. Jätin juuri tuttipullon pois joten nyt ainakaan en ala opettamaan nukahtamaan yksin. Tuskin vähään aikaan muutenkaan. Mulla ei ole mitään sitä vastaan että köllöttelen iltaisin max 30 minuuttia sängyllä lapseni kanssa. Nostan hänet siitä sitten pinnikseen.

 

[hämmennys]

Muakin tässä palstassa hämmentää tämä 'moralisointi' tai miksi sitä nyt sanoisi. Kun jokainen kuitenkin tietää, että kukaan ei lasta rakasta enempää kuin lapsen vanhemmat. Eihän kukaan halua lapselleen pahaa. Eli voisi ehkä neuvoja antaessaan olettaa, että kysyjä on asian miettinyt ja on toimimassa lapsensa parhaaksi.

 

[luolamiesnainen]

Olen mukavuudenhaluinen ja olen nukuttanut meidän 4 lastamme vieressämme. Päiväunille nukutan rattaisiin ja isompana viereen sängyn päälle.

Mielestäni on välillä hyvä verrata ihmistä muihin nisäkkäisiin, koska vauvat ja lapsethan on enemmän vielä "eläimiä" : ) vaistonvaraisella toiminnallaan. Eläimethän nukkuvat mieluiten yhdessä kasassa ja ovat pentuina toistensä läheisyydessä mahd. paljon.

Meillä on kyllä pienenä (n. 2 v) jo jääneet päiväunet pois kotona ollessa, vaikka hoidossa ne nukutaan. Kotipäivinä nukutaan monta tuntia myöhempään ja vuorokauden unimäärä pysyy samana. Jos ei unta ole tulossakaan 15 min. sisällä niin sitten mennään sängystä pois ja kokeillaan esim. puolen tunnin kuluttua uudelleen vielä kerran ja jos sittenkään ei tule uni, niin eikun yöunia odottelemaan.

 

[Tästä palstasta]

Käyn hyvin usein esittämässä pahoitteluni ap:n puolesta juuri tällaisissa keskusteluissa. Tällä palstalla ei voi edes kysyä nukahtamis- tai imetysasioista saatika sitten kertoa mielipidettään ellei se satu olemaan sellainen, että nukuta vauvasi 15-vuotiaaksi asti, äläkä koskaan anna itkeä sekuntia pidempään ja imetä ainakin parikymppiseksi. En kestä.
S.anni ja muut... hankkikaa elämä ja menkää muualle viisastelemaan.

 

[mami5]

Ap, muuta keinoa ei ole kuin tuo yksin nukkumaan jättäminen, teette tutut iltarituaalit, mitä teillä sitten niihin kuuluukaan ja sen jälkeen sänkyyn, hyvän yön toivotukset, yövalo tarvittaessa päälle ja poistut itse huoneesta.
Koittakaa kuitenkin mahdollisuuksien mukaan rauhoittaa iltanne n. 1h ennen nukkumaan menoa ja antakaa hänelle "sylihoitoa" vaikkapa kirjaa selaamalla tms. jotta saa huomiota ennen unille menoa.
Vaikka meillä lapset ovatkin nukkuneet vauvasta omassa huoneessaan ja nukahtaneetkin itsekseen on viimeistään 2v alkanut vänkääminen nukkumaanmenon kanssa... kuopuksella tuo alkoi juuri ennen 2v synttäreitä, yleensä hän menee kiltisti nukkumaan, mutta sitten välillä tulee iltoja jolloin mennään itkemällä sänkyyn ja kiljutaan siellä äitiä, isiä tai siskoa hakemaan pois... tällöin kuuntelen aikani, menen huoneeseen silitän päätä ja sanon "nyt nukutaan", huoneessa käyn tuon yhden kerran ja lopulta tyttö antaa periksi
Kyllä ap. lapsesi antaa lopulta periksi, muista vain käyttäytyä itse rauhallisesti vaikka tuntuukin, että päässä alkaa kiehua... lopussa kiitos seisoo

 

[ModestyB]

Muakin tässä palstassa hämmentää tämä 'moralisointi' tai miksi sitä nyt sanoisi. Kun jokainen kuitenkin tietää, että kukaan ei lasta rakasta enempää kuin lapsen vanhemmat. Eihän kukaan halua lapselleen pahaa. Eli voisi ehkä neuvoja antaessaan olettaa, että kysyjä on asian miettinyt ja on toimimassa lapsensa parhaaksi.

Kun on ensimmäistä kertaa jossain tilanteessa, ei voi olettaa, että itse keksii ja tietää kaikki erilaiset vaihtoehdot, miten tilanteen voisi ratkaista JA vielä osaa valita niistä sen itselle toimivimman.

Siksi on minusta vain rikkaus, että ihmiset täällä kertovat omista ratkaisuistaan ja kokemuksistaan, vaikka he olisivat selvittäneet tilanteen eritavoin kuin ap olettaa, että olisi paras tapa. Kun kuulee kirjon ratkaisuja, voi omakin mieli avartua kokeilemaan jotain ihan muuta.

Ne mielipiteet, jotka eivät kolahda voi pistää toisesta korvasta ulos. Ei se ole arvostelua, että kertoo tehneensä toisin kuin ap tai joku muu. En minä ota sitä arvosteluna itseäni kohtaan, että ap:n mielestä vajaa 2-vuotiaan pitäisi nukahtaa itse, vaikka meillä on aina nukutettu.

 

[voihan_v_tätä_touhua]

Hyvä kirjoitus tuo edellinen. Turha täältä on kysellä jos haluaa vain sellaisia vastauksia, joita on mukava lukea

Itsekin olin joskus aikeissa unikouluttaa lastani, soitin oikein neuvolaankin asiasta ja vauva oli tuolloin 6kk. Sain ohjeen odottaa kunnes vauva on 10kk ja kun hän sitä oli, niin minä olin jo "viisastunut" ja lukenut yhtä ja toista ja niin jäi (ja jää) unikoulut pitämättä, päinvastoin otettiin vauva lähemmäksi nukkumaan jne. Hyvin menee.

Alkuperäiselle sanoisin vielä, että kun vauvasi kerran on ihan paniikissa ja varmasti ahdistunut uudesta vauvastakin, niin todella huonoon saumaan olet "kouluttamassa". Koita nyt kestää ja eikö siitä miehestäsi ole mihinkään avuksi vai eikö miestä ole?? (Jos saanen kysyä, sorry jo etukäteen...)

Kukaan ei kiistäne sitä, että aika menee NOPEASTI ja pian sitä kai itse itketään kun lapset onkin yht'äkkiä jo isoja.

 

[S.anni]

Niin, kumma kun täällä pitää aina perustella kaikki tekemisensä, vaikka kysyy vaan neuvoa No ensinnäkin, meillä on nyt toinen lapsi (2 kk), joten minun on aivan mahdotonta päivisin nukuttaa esikoista niin että istun vieressä vauva sylissä. Tätä kokeilin aikani ja pisimmillään istuin 1 h 15 min esikoisen huoneessa ja vauva suurimman osan ajasta huusi sylissä, ei mitään järkeä... Toisekseen nukkumaanmeno on nyt mennyt ihan pelleilyksi, jos istumme vieressä. Tyttö vaan pomppii sängyllä, juttelee ym, eli tekee kaikkea muuta kuin nukkuu. Ennen meilläkin meni noin 10 min siihen nukahti, nykyään vähintään puoli tuntia. Siksi ollaan ajateltu että nyt olisi hyvä aika että oppii itsekseen nukahtamaan. Mielestäni se ei tarkoita sitä että huudatamme lapsen uneen. Toki käymme hänen luonaan jos vaan huutaa... Itse en missään nimessä usko huudatusunikouluihin. Mutta siis lisää neuvoja otetaan vastaan ja aisallisia vastauksia kiitos

No voi rakas ihminen, kun niitä neuvoja annetaan sen mukaan mitä tietoja itse olet antanut, ja jos et ole vauvasta maininnut, niin tuskin tulet saamaankaan neuvoja, jotka huomioivat vauvan mukana olon.
Ja aika paniikissa lapsi varmaan on, jos kirjoitit että kakkiikin huudon seurauksena.
Omasta mielestäni nyt ei tosiaan teillä ole hyvä hetki harjoitella tuota yksin nukahtamista, koska uusi vauvakin juuri tullut taloon. Muutenkin tytöllänne sopeutumista tilanteeseen, niin helposti saattaa todellakin kokea, että hylkäätte hänet sinne makkariin huutamaan, ja olette vain tämän uuden kanssa.
Ei millään pahalla, mutta onko se oikeasti niin vaikea käsittää, kuinka suuri elämänmuutos tuollaiselle pienelle on vauvan tulo taloon? Että ei niinkun toista tuollaista isoa muutosta kannattais samaan syssyyn tehdä.
Itse olisin vauvan kanssa samassa huoneessa, imettäisin, antaisin vauvan kölliä sängyllä yms.
Ja iltaisin nukutusaikaanhan isä voi mahdollisesti hoitaa jomman kumman lapsen?

Pointtini olikin etten ole pyytänyt neuvoja miten nukutan esikoisen kuopuksen kanssa, vaan miten saan hänet nukahtamaan itsekseen. Siksi ei ole mielestäni oleellista onko meillä vauva vai ei. En myöskään kaivannut neuvoja siitä onko jonkun mielestä nyt hyvä hetki vai ei, tämän päätän ihan itse, jos sopii. Kysyin vain millä keinoilla muut ovat saaneet lapsensa nukahjtamaan itsekseen. En tosiaan ymmärrä miksei voi antaa asiallisia neuvoja siitä miten itsellä on onnistunut ilman että moralisoi muiden ratkaisuja. Helvetti sentään, taas meni maku tähän palstaan...

Tottakai on oleellista onko teillä vauva. Olethan sen jo itsekin todennut, kun joku neuvoi sinua olemaan vaan tyttösi vieressä. Siihen vastasit ettet koe sitä mahdollisena koska teillä on vauva! Jotkut asiat vaan ei onnistu samalla tavalla kahden, kuin yhden lapsen kanssa. Lapset myös käyttäytyvät eri tavalla jos taloon on juuri syntynyt lisää lapsia.
Mielestäni en myöskään moralisoinut kun sanoin OMAN mielipiteeni siitä, etten nyt yrittäisi yksin nukuttaa, koska tuo vastasyntynyt saattaa olla syy miksi lapsesi itkee niin paniikissa kun jätät yksin. Tämä oli hyvä neuvo, ei moralisointi.
ModestyB kirjoitti aika hyvin tuossa viimeisessä kommentissaan (kuin myös muissakin).
Mutta jos sinulle ei saa mielipiteitä tai vinkkejä kertoa, ellei ne sisällä kannustusta huutamisen jatkamiseen, niin jatka sitten ihmeessä samaan malliin kunnes löydät itseäsi miellyttävän ratkaisun.

 

[omppu.]

en jaksanut lukea kaikkia viestejä läpi, joten kyselin (uudestaan) onko lapsen isä iltaisin kotona kun nukkumaanmeno on käsillä? me tehtiin meidän esikoisen kanssa niin, että minä istuin ensin huoneessa kun nukahti ja vähitellen siirryin ovelle päin ja lopulta olohuoneen puolelle, johon lapsi näki, missä olin. meniköhän tuohon 1,5 viikkoa mutta sen jälkeen on nukkunut itsekseen. ehdotonta meille oli, että en sano mitään tai edes katso poikaan vaan jos lähtee juoksemaan sängystä niin vien vaan takaisin puhumatta ja katsomatta -viikon verran jaksoi tuota ja ekat illat nostin koko ajan sänkyyn takaisin...

tällä aikaa mies siis oli vauvan kanssa.

nyt tuosta tilanteesta on kohta vuosi aikaa ja kaikki illat on esikoisen kanssa ollut helppoja tuon "unikoulun" jälkeen.