Toggle sidebar

itkusta ei tule loppua...äidin itkusta..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja -.-
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Alkuperäinen kirjoittaja Hertta Pesonen:
ARG! Ymmärrän kyllä tuon(kin) itkun mutta kamoon...itke vasta sitten kun lapsesi jää yksin tarhassa tai koulun pihassa, tai kaverit jättää yksin tai niitä ei ole. Tommoset fyysiset haaverit on helppo parantaa.....
Click to expand...

Mutta niin taisi ap tehdäkin.

Myös minä olen sitä mieltä että meidän vanhempien tehtävä on olla vahvoja lapsen puolesta, että oma rauhallisuus rauhoittaa lapsenkin. Tässäkin taitaa tulla ajan mittaan paremmaksi?

Ja lapsi mielestäni saa joskus nähdä vanhempansa itkevänkin, kunhan ei tee sitä jatkuvasti, ei aiheuta lapselle tunnetta että lapsi on jotenkin lohdutusvastuussa, tai itke lapsen rinnalla kun lapsi tarvitsee lohdutusta. Tai vanhempien välisissä riidoissakaan en koe että vanhemmallaon "lupa" itkeä pillittää murheitaan lapsen aikana.
 
Meillä kuopus 6,5kk kierähti juuri eilen sohvalta lattialle (en ihan saanut koppia) ja pieni naarmu poskeen ja säikähtänyt huuto onneksi vaan. Ensimmäisen "apua" ajatuksen jälkeen toinen ajatus oli että hirveen hyvin kuitenkin, että nyt "vasta" kolhittiin ekaa kertaa kun poika on kuitenkin jo tuon ikäinen ja pari viikkoa liikkunutkin :D Esikoinen kierähti sängyltä vaatelaatikkoon (onneksi se oli siinä alla!) jo 2vk ikäisenä ja voi luoja että silloin säikähdin! Harvoin esikoisellekaan on näin 3,5v aikana kummempia sattunut kun on aika arka tapaus, mutta kyllä sen jotenkin silti on sisäistänyt että se on ihan luonnon laki että lapset joskus satuttaa itseään - niin me aikuisetkin vaikka kehonhallinta ja älli pitäisi olla niin paljon parempi. Päivystykseen ei ole onneksi tarvinnut lähteä kuitenkaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ....:
tiedän tunteen, mutta älä nyt liikaa murehdi ja syyllistä itseäsi :) lasten kanssa sattuu ja tapahtuu monenlaista T.Neljän pienen äiti
Click to expand...

Tämä on totta, mutta vain vanhempien lasten äidit sen ymmärtää. Jos on esikoinen kyseessä, niin tuo sängystä tipahtaminen on aivan kamala juttu. Muistan kyllä :(

Aapee, kun lapsi kasvaa, niin sille kerkeää tapahtumaan vielä ikävempiäkin juttuja :( ja tuo sängystä tipahtaminen saattaa siinä vaiheessa tuntua pikkujutulta.

Ikäviä varsinkin ne tapaukset, mitkä olisi itse voinut jotenkin estää.
Se on aivan kamala tunne kun lapselle aiheutuu kipua jonka itse olisi voinut estää tekemällä jonkun asian toisin
 
Joo, kuten jo huomasit, lähes kaikille lapsille sattuu ja tapahtuu. Mun molemmat on tipahtanu sängystä tai sohvalta ja kun ovat oppineet liikkumaan, on sattunut hampaisiin ja otsaan tullu komea sarvi.. Elämä on! Kyllä mulle edelleen tulee hetkeksi se huonoäiti-fiilis mutta nykyään ei ihan tarvi itkeä tuntitolkulla. Mieti, että miten se parantaa tilannetta vaikka syyttäisit itseäsi ja itkisit silmät päästä, ei mitenkään. Hali! :)
 
Mulla kaatu 10kk kylvyssä ja ambulansilla mentii päivystykseen. Ei käyny kyllä mitään, mutta sain paskahalvauksen kun lapsi alkoi kouristella.
Suosittelen homaamaan tapaturmavakuutuksen niin voi mennä aina yksityiselle eikä tarvitse päivystyksessä jonotella.
 
Voi, noita sattuu:) on terve tunne tuo syyllisyys ja ei se haittaa vaikka sua itkettäiskin kunhan et loppuelämääs märrää, kyllä lasten edessä saa ja pitääkin pystyä itkemään, kohtuudella tietty jos ei mikää hirvee hätä oo :)
 
Olen ollut ihan ylitarkkaavainen tänään lapsen suhteen.

Ei meinannut vauva nukahtaa yöunille ollenkaan ja heti mietin johtuuko putoamisesta. En mä ole koskaan ennen rakastanut ketään näin paljon :O
 
Älä huoli, ihan oikeasti! Olet hyvä ja huolehtivainen äiti jolla on vahva omatunto. Tässä tapauksessa reaktiosi on hieman yliampuva, tuo on melko pientä ja 99 % varmuudella ei lainkaan vakavaa. Oma lapseni kaatui kerran taaksepäin ja löi takaraivon metalliseen huonekalun osaan. Tunnen ikuisesti syyllisyyttä siitä vaikka en olisi voinut estää sitä mutta järki aina välillä muistuttaa ettei ole tervettä enää murehtia asiaa.. Eikä lapselle edes, IHME KYLLÄ, tullut mitään muuta kuin pieni kuhmu päähän vaikka ehdin jo paniikissa olla aivan varma että tulee vähintään aivoverenvuoto ja neurologisia ongelmia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Yksi muiden seassa:
Älä huoli, ihan oikeasti! Olet hyvä ja huolehtivainen äiti jolla on vahva omatunto. Tässä tapauksessa reaktiosi on hieman yliampuva, tuo on melko pientä ja 99 % varmuudella ei lainkaan vakavaa. Oma lapseni kaatui kerran taaksepäin ja löi takaraivon metalliseen huonekalun osaan. Tunnen ikuisesti syyllisyyttä siitä vaikka en olisi voinut estää sitä mutta järki aina välillä muistuttaa ettei ole tervettä enää murehtia asiaa.. Eikä lapselle edes, IHME KYLLÄ, tullut mitään muuta kuin pieni kuhmu päähän vaikka ehdin jo paniikissa olla aivan varma että tulee vähintään aivoverenvuoto ja neurologisia ongelmia.
Click to expand...

Meidän pienokainen ei ole koskaan ollut edes flunssassa joten nenäverenvuoto tuntui äärimmäisen kamalalta :/ vaikka se ei loppujen lopuksi kauaa kestänyt mutta sen verran kuitenkin että niitä pisaroita oli siellä täällä.
Ja mä tiedän että mulla on paha tapa miettiä liian tarkkaan miltä lapsesta tuntuu. Varmasti sattui todella paljon kun metrin tippuu ja iskee nenänsä lattiaan.
 
Hei, sinä et senytään potkassut sitä lasta alas sängyltä kuten minä toiseksi vanhimman hänen ollessaan 8kk.
Unissani, jos sitä luetaan yhtään puolustukseksi, työnsin jalalla lapsen jalkopäädystä alas lattialle,luulin unissani kissaksi joka makasi aina jalkojeni päällä peiton pällä...
Heräsin vauvan itkuun :ashamed:
 
Meidän pienokainen ei ole koskaan ollut edes flunssassa joten nenäverenvuoto tuntui äärimmäisen kamalalta :/ vaikka se ei loppujen lopuksi kauaa kestänyt mutta sen verran kuitenkin että niitä pisaroita oli siellä täällä.
Ja mä tiedän että mulla on paha tapa miettiä liian tarkkaan miltä lapsesta tuntuu. Varmasti sattui todella paljon kun metrin tippuu ja iskee nenänsä lattiaan.

Uskon, että tuntui kauhealta! Älä kiusaa itseäsi kuitenkaan enempää, koska se ei auta sinua eikä lastasi. Tilanne on ohi, se kesti lyhyen hetken, lapsi ei muista sitä myöhemmin, tuskin tulee mitään jälkioireita, sinä et tahallasi tehnyt mitään eli et olisi mitenkään voinut vaikuttaa tilanteeseen. Liika toisen kivun ja tuskan miettiminen tekee vain pikkuisen pöhlöksi, tiedän ihan omasta kokemuksesta... :)

Ihan hyvillä mielin voit unohtaa jutun eikä auta vaikka mietit sitä koko loppuelämäsi. Olet hyvä äiti, aivan varmasti, ja näitä sattuu myös hyville äideille. :)
 

Nappaa liput koko perheen ilmaiseen leffanäytökseen Helsingissä tai Oulussa!

Uusimmat

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa