Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Kiitos kaikille :hug: Ei pitäisi olla ihmiselle yllätys, että kun viiskymppiset häämöttää, ystäväpiirikin voi olla siihen mennessä jo puoliintunut viikatemiehen avustuksella. Vaan mitä suurempi osa niistä nuoruuden ystävistä lähtee, sitä yksinäisemmäksi sitä tuntee itsensä.
Tämä kirjoituksesi laittoi miettimään itsenikin, koskaan ei ajattele ettei joku läheinen ihminen ole enää joku päivä lähellä vaan siirtyy ajasta ikuisuuteen.
Aikuisuuden kynnyksellä menetin muutaman ihmisen lähipiiristä ja oli tuskaista ajatella ettei heitä enää koskaan tule näkemään eikä heidän läheisyyteensä pääse. Niinhän se kuitenkin on ettei täältä kukaan "selviä hengissä" vaan jokainen meistä lähtee ajallaan (vaikkei se aika läheisistä useinkaan tunnu oikealta).
Toivottavasti saan pitää nuoruuden ystäväni ja läheisimmät ihmiset vielä pitkään lähelläni ja osaan nauttia hetkistä heidän kanssaan. Ymmärrän niin täysin tuon yksinäisyyden mitä nyt koet kun menetät läheisiä ystäviä, pelko yksinäisyydestä on aika konkreettinen. Lämmin osanotto suruusi.