itkun sävyt

[aura]

Hei, olen 2½ kk tytön äiti. Alkutaipaleemme sujui mielestämme toisiamme ymmärtäen. Tai oikeastaan tyttö ei itkenyt muuta kuin nälkäänsä. Nyt viimeiset viikot ovat olleet yhtä väärinymmärrystä vai mitä lieneekään. En tunnista ollenkaan mistä vikinästä tai itkusta on kyse. Kun tarjoan rintaa (siis en edes suuhun asti), alkaa kiukuta lisää ja rauhoittuu tai ei rauhoitu kun ryhdymme "" tekemään jotain muuta"". Tunnen itseni huonoksi äidiksi, kun en ymmärrä lapseni viestejä enkä osaa vastata hänen tarpeisiinsa niin kuin kuuluisi. Olen yrittänyt opetella sävyjä ja mihin tilanteisiin ne liittyvät, mutta nepä ei tunnu toimivan.

 

[caisa]

En usko että itkun sävyjä pystyy mitenkään opettelemaan tai tietoisesti yrittää tulkita. Ajattele, olet ollut äiti vasta 2,5 kk, et sinäkään mikään superihminen ole! Tähän saakka tyttäresi on ollut ihan vauva, jolla ei muuta asiaa ole ollutkaan kuin ""minulla on nälkä"". Nyt hän on kasvanut ja alkaa kommunikoimaan enemmän, joka on uutta sekä hänelle että sinulle. Odottele, kyllä sinä opit.

 

[Sweetie]

Hei,
muistan, kuinka meilläkin pojan ollenssa siinä kolmen kuukauden ikäinen kommunikointi jotenkin muutti muotoaan, enkä enää osannut tulkita hänen viestejään - ja hänestä varmastikin tuntui aivan samalta. Myöhemmin juttelin asiasta pojan lääkärin kanssa, ja hän sanoi että kuuluu asiaan, ja että tuossa iässä vauva alkaa muutenkin huomioimaan ympäröivää maailmaa ja ihmisiä.

Tästä tuli mieleen, että ehkä viisain lastenhoitoon liittyvä ohje, minkä olen jostain lukenut, on muistaa että ""This too shall pass"" - eli kaikki menee ohi aikanaan. Valitettavasti tämä pätee _sekä_ huonoihin että hyviin hetkiin!

 

[pisara]

voi älä huoli, en mä ainakaan oikein koskaan pikkuvauvaiässä oppinut noita sävyjä tulkitsemaan ja koinkin siitä huonoa omaatuntoa kun kaikissa oppaissa luki äidin ja vauvan vuorovaikutuksesta ja siitä että pian oppii tulkitsemaan vauvaansa. Höh. Mutta hyvin pärjättiin sillä tyylillä että ekaksi tarjosin itkuun ruokaa, jos ei käyny sitten katottiin vaippaan, jos ei sielläkään mitään ni sitten koitettiin vähän muuten viihtyä (2 kuisesta just vauva alko tarvittemaan enemmän viihdykettä, ei aina ollu uni tai nälkä, ja päin vastoin nälkä ja unirytmi pysyi parempana kun vähän viihdytti välillä eli valveilla pidempään ni sit nukkuikin pidempiä pätkiä). Nyt alkaa 1 vuosi lähestyä ja nyt jo tiedän paljon paremmin vauvani tunnetilojani tosin vieläkin tulee päivittäin itkuja ja kitinöitä joiden syytä en tiedä eikä välttämttä edes koskaan saa selvillekään.