M
mun elämä
Vieras
Tilanteeni ranskalaisin viivoin:
-raskaana 17 viikolla
-muutama vuosi sitten todettu peräsuolenlaskeuma ja siksi synnytys pelottaa ihan sairaasti.
-suolentoiminta hidasta, siksi välillä vatsaoireitakin.
-Olen kokenut alatiesynnytyksen ja sektion.
-flunssa päällä ja määrättiin kortisonia, jota en tieten ois halunnu ottaa.
-olen satunnaisesti poltellut max 3savuke/pv, mutta nyt muutama pv sitten lopettanut. (Tiedän, että olen tosi edesvastuuton!)
-tarkkailen kuin hullu jokaista yskäisyä ja mietin, etteikö tää lopu ollenkaan ja jos tää onkin jotain muuta (astmat yms. muut suljettu pois alkuvuodesta, mutta silti kortisonireseptissä luki ; " astma tulehduksen estämiseksi", mikä sekin jäi vaivaamaan, eikä lääkäriä saa tietty kiinni kun ens viikolla.
-myös mies ja 2vuotias flunssassa, mies jo kohta pari kk ja2v pari vk. Lääkäri ei määränny 2 vuotiaalle mitään ja mieskin sai vain jotain nenäsumutetta (jota sai jo aiemmin, eikä käyttänyt kuin pari pv ja nyt sitten pitäs käyttää pidempään). Ja tietenkin olen taas huolissani.
Miksi tavallisesta flunssastakin on tullut jo tällainen peikko??? ( ps. sikaflunssaa en siis pelkää, ihme kyllä)
-lapsivesipunktiossa käyty ja kun nt- ultrassa liikaa turvotusta.
-tulokseksi tuli normaalit tytön kromosomit.
-rakenneultra edessä, mikä tietty pelottaa.
-tuntuu etten välillä edes muista tätä pikkutyttöä masussa, enkä millään jaksa hänestä iloita, vaikka haluttu lapsi on.
-nytkin tuli itku
-olen yrittäjä, eikä lomaa ole ollut, saati että haluaisin sitä viettää ja olla jouten.
- kotona on vain suuret mahdollisuudet sortua pahoille teille, eikä muutenkaan minun kotitöistä tule mitään.
-lomalle lähtö ei enää innosta ja oikeastaan mikään ei enää innosta
taidan olla vain väsynyt ja hormoonit lisää tätä paskamaista tunnetta.
Ehkä jonkinmoista masennustakin mahtaa olla ilmassa, mutta kun ei oikein ole päässyt asiaa purkamaan, sillä tästä odotuksesta emme ole puhuneet kuin kahdelle ihmiselle, enkä heihin saa aina yhteyttä.
Muuten kyllä lapsilleni ja asiakkailleni yritän näyttää aurinkoista naamaa ja haudata syvälle sisimpään, miltä musta oikeasti tuntuu.
Miehelle olen itkut itkenyt ja hän varmaan kohta väsyy siihen (oma ajatukseni).
Olenko minä jotenkin outo, vai tapahtuuko vastaavaa kenellekään muulle?
Siis huoli kokoajan jostakin terveysasiasta. Jos ei omasta, niin läheisen?
Tässäpä tämä purkautuminen, hieman helpotti!
Ja nyt sitten saa mut kivittää!
-raskaana 17 viikolla
-muutama vuosi sitten todettu peräsuolenlaskeuma ja siksi synnytys pelottaa ihan sairaasti.
-suolentoiminta hidasta, siksi välillä vatsaoireitakin.
-Olen kokenut alatiesynnytyksen ja sektion.
-flunssa päällä ja määrättiin kortisonia, jota en tieten ois halunnu ottaa.
-olen satunnaisesti poltellut max 3savuke/pv, mutta nyt muutama pv sitten lopettanut. (Tiedän, että olen tosi edesvastuuton!)
-tarkkailen kuin hullu jokaista yskäisyä ja mietin, etteikö tää lopu ollenkaan ja jos tää onkin jotain muuta (astmat yms. muut suljettu pois alkuvuodesta, mutta silti kortisonireseptissä luki ; " astma tulehduksen estämiseksi", mikä sekin jäi vaivaamaan, eikä lääkäriä saa tietty kiinni kun ens viikolla.
-myös mies ja 2vuotias flunssassa, mies jo kohta pari kk ja2v pari vk. Lääkäri ei määränny 2 vuotiaalle mitään ja mieskin sai vain jotain nenäsumutetta (jota sai jo aiemmin, eikä käyttänyt kuin pari pv ja nyt sitten pitäs käyttää pidempään). Ja tietenkin olen taas huolissani.
Miksi tavallisesta flunssastakin on tullut jo tällainen peikko??? ( ps. sikaflunssaa en siis pelkää, ihme kyllä)
-lapsivesipunktiossa käyty ja kun nt- ultrassa liikaa turvotusta.
-tulokseksi tuli normaalit tytön kromosomit.
-rakenneultra edessä, mikä tietty pelottaa.
-tuntuu etten välillä edes muista tätä pikkutyttöä masussa, enkä millään jaksa hänestä iloita, vaikka haluttu lapsi on.
-nytkin tuli itku
-olen yrittäjä, eikä lomaa ole ollut, saati että haluaisin sitä viettää ja olla jouten.
- kotona on vain suuret mahdollisuudet sortua pahoille teille, eikä muutenkaan minun kotitöistä tule mitään.
-lomalle lähtö ei enää innosta ja oikeastaan mikään ei enää innosta
taidan olla vain väsynyt ja hormoonit lisää tätä paskamaista tunnetta.
Ehkä jonkinmoista masennustakin mahtaa olla ilmassa, mutta kun ei oikein ole päässyt asiaa purkamaan, sillä tästä odotuksesta emme ole puhuneet kuin kahdelle ihmiselle, enkä heihin saa aina yhteyttä.
Muuten kyllä lapsilleni ja asiakkailleni yritän näyttää aurinkoista naamaa ja haudata syvälle sisimpään, miltä musta oikeasti tuntuu.
Miehelle olen itkut itkenyt ja hän varmaan kohta väsyy siihen (oma ajatukseni).
Olenko minä jotenkin outo, vai tapahtuuko vastaavaa kenellekään muulle?
Siis huoli kokoajan jostakin terveysasiasta. Jos ei omasta, niin läheisen?
Tässäpä tämä purkautuminen, hieman helpotti!
Ja nyt sitten saa mut kivittää!
