Itkuilua****

Onko muilla samanlaista? Juuri plussasin ja rv.7 ja rapiat päälle, neuvolassa olimme tänään ja povasivat Juhannus vauvaa!!! :kieh:

Olen vain niin herkillä koko ajan, että itkeä pillitän pienimmästäkin asiasta. Totesin eilen etten voi kovasti täälläkään lukea kaikkia juttuja sillä itkusta ei tule loppua millään. Muuten olen hyvätuulinen ja olo on tosi hyvä ja kaikki jutut kotona kunnossa, itkettää vain ja tosi hirmuisesti.

En voi lukea lehdestä kaikkea koska vedet nousee silmiin, telkkarista joudutaan vaihtaa kesken ohjelmaa kanavaa koska pillitän, julkisilla paikoilla mainos tms. herkistää ja nostaa vedet silmiin...

:ashamed: Nolottaa kun ihmiset sitten tuijottaa ja miettii että mikähän totakin vaivaa... Pitäisikö laittaa kyltti kaulaan:"Raskaana"?

 

\

Onko muilla samanlaista? Juuri plussasin ja rv.7 ja rapiat päälle, neuvolassa olimme tänään ja povasivat Juhannus vauvaa!!! :kieh:

Olen vain niin herkillä koko ajan, että itkeä pillitän pienimmästäkin asiasta. Totesin eilen etten voi kovasti täälläkään lukea kaikkia juttuja sillä itkusta ei tule loppua millään. Muuten olen hyvätuulinen ja olo on tosi hyvä ja kaikki jutut kotona kunnossa, itkettää vain ja tosi hirmuisesti.

En voi lukea lehdestä kaikkea koska vedet nousee silmiin, telkkarista joudutaan vaihtaa kesken ohjelmaa kanavaa koska pillitän, julkisilla paikoilla mainos tms. herkistää ja nostaa vedet silmiin...

:ashamed: Nolottaa kun ihmiset sitten tuijottaa ja miettii että mikähän totakin vaivaa... Pitäisikö laittaa kyltti kaulaan:"Raskaana"?

ne on ne hormonit....et varmaankaan ole ainut :hug:

 

Sama oli mullakin raskausaikana ja vielä joskus nytkin, vaikka lapsi on jo yli 2-vuotias. Ne on "ihanat" hormonit meillä naisilla.. :'( Etenkin vähän ennen menkkoja on tosi herkkä olo.

 

Meikäläisen itkupillin ura alkoi esikoista odottaessa yli 6 vuotta sitten, ja on jatkunut aina näihin päiviin asti. Pikkukakkosen kohdalla ei ollut niin pahana, mutta kyllä sitä kuitenkin ilmeni.
Ei tarvitse katsoa kuin tunteellista filmiä, ja jo kyyneleet valuu! :'( =)

 

Esikkoa odottaessa ei ollu mitään vastaavaa. Nyt olenkin ollut aivan "hangessa" tämän asian kanssa.

Neuvolassa ollessani meinasin revetä oikeen kunnolla, kun seinältä katseli liuta vastasyntyneitä valokuvissa, joita vanhemmat ovat tuoneet/antaneet. :snotty:

Koskahan tää loppuu, vai loppuukohan ikinä?

 

Hei hyvät ihmiset, ei itkussa ole mitään pahaa! Antaa tulla vaan jos siltä tuntuu sillä se helpottaa. Jos joku kyynelistä nolostuu, niin se on sitten ihan sen ihmisen oma asia.

 

Minä olen myös aivan uskomaton itkupilli. Raskausaikana en kyennyt uutisiakaan katsomaan, kuvat sodan jalkoihin jääneistä äideistä ja pienokaisista sai minut aivan tolaltani.

Kait itkeminenkin liittyy hormoneihin, mutta se on myös oivat tapa karttaa stressiä. Itse huomaan että itkun avulla onnistuu välttämään stressiä ja kiukkua. Tai siis itkemällä purkaa stressiä, päästelee höyryjä. Eli jos pitäisi mölyt mahassa ja silmät kuivina niin todennäköisesti olisi kiukkuisempi ja hermostuneempi.

 

Mie olen ainakin miettinyt niin, että tuskin miulla loppuu koskaan. Olen tosi herkkä nykyisin itkemään, oli asia sitten mikä vaan.
Eikä kyyneleissä mitään pahaa ole, itteään vaan nolottaa, kun poraa mitä ihmeellisimmässä paikoissa.
Jopa suvivirsi viime keväänä esikoisen kevätjuhlassa sai meikäläisen itkemään! =)

 

No niin, olen siis samaa mieltä edellisten kanssa siitä, että itkemisessä sinänsä ei mitään pahaa ole. Nolottaa vaan olla vedet silmissä alaleuka väpättäen julkisilla paikolla. Mies on jo pillittelyyni tottunut