Itku tupakan takia

Poltin ensin 10 vuotta ja lopetin... Lopettaminen oli kamalaa. Söin vuoden nikotiini purkkaa, minulla oli unilääkkeet kun en saanut nukuttua, rytmihäiriöitä ja vaihdevuosien oireita, esim.hikoilua ja kuumia aaltoja (olin tällöin 22 vuotias).. Monen repsahdukssen jälkeen lopetin..:cool:

Nyt kolme vuotta myöhemmin aloin polttaa tatuointeja tehdessä, kun oli kiva käydä asiakkaiden kans taukotupakalla :attn: Sitte ostin oman askin :headwall:

Lapset kuittailee ja on hädissään et kuolen keuhkosyöpään. Pienempi polttelee lyijykyniä leikissä muka tupakkana. Miehen mielestä ei voida pussata ku haisen niin pahalle..:ashamed:

Tänään en oo polttanu, en ostanu uutta askia mikä eilen loppu.. Nyt tekis mieli repiä tukka päästä ja HUUUUUUTAAAAAA!!!!! Ehdin vain pari vikkooa polttaa uudelleen ja sydän hakkaa kahtasataa ja hiki valuu päältä...En käsitä miten voin olla tämmöinen hermokasa, kun muut vain päättää lopettaa ja thats it!! :mad:
 
hmm..
Itse lopettanut kanssa useasti , kun lapsia tullut . Retkahtanut sit uudestaan!! Nyt 2kk polttamatta ja korvannut ruuallla ja liikunnalla, mut .. kyllä hermot on edelleen tiukilla ... Ja kroppa huutaa tupakkia !!
 
Pahinta on että lihoin lopettamisen jälkeen 28kg!! Nyt sain neljä kiloa pois parin viikon aikana kun en syönyt puoliakaan mitä ilman tupakkaa...PRKL!! Nyt yritettävä jatkaa yhtä vähällä ruualla ilman rakasta syöpäkääröäni :( Aloitin 12-vuotiaana ja tupakka on ollut lohtu suruun, laihdutuslääke, keino tutustua koulussa ja kursseilla ihmisiin, jne... Mahtuu mukaan joka muistoon ja valokuvaan...RIP my friend, ikävä jää :heart:

Joo tiedän, olen naurettava :headwall: :LOL:
 
itselläni ei ole kertaakaan onnistunu, edes champixin avulla :ashamed: olin jopa kaks päivää polttamatta ja sinne meni kalliit 200€ lääkkeet hukkaan :headwall:
ja tämä vasta on noloa, töissä ihmiset luulee että oon lopettanut kun en polta siellä enää, aski meni ennen päibässä, nyt 10 ja halu lopettaa kasvaa onneksi koko ajan, mutta kun mulla ei oo selkärankaa tarpeeks! aina löytyy joku tekosyy :ashamed:

tsemppiä nyt ja selkärankaa lopettamiseen :flower: :D
 
02wpos
Minä onnistuin raskauden takia lopettamaan. Jos vielä retkahdan, niin joudun kyllä turvautumaan lääkkeisiin, sillä muuten en hommassa onnistu. Tsemppiä! Toivottavasti kantti kestää! :)
 
Entäs tämä kuluva viikko...joka ilta silpunnut tupakat mitä päivältä jäänyt vessan pönttöön, puhkunut intoa et nyt loppui!!! ja aamulla kipittänyt nolona kioskille hakemaan uuden askin.... :xmas: PRAAHHHHGH!!! Nyt hajosi auto ja en pääse lasten kaa kioskille ku 36 pakkasta... jos kukaan tupakoiva kaveri ei tule kylään saatan päästä tän päivän yli...HUH HUH! Liekkö tuo vaarallista et sydän hakkaa niin lujaa et hengitys on kivuliasta?? : /
 
se kuulostaa ihan paniikkioireelta et sydän hakkaa tuolla tavalla :D itselläni tulee jos on unohtanu hakee tupakkaa illalla ja aamulla ei oo yhtään :D mutta jos arveluttaa niin kannattaa käydä lääkärissä tai soittaa sinne neuvontapuhelimeen!
 
"vieras"
Sä et sentään huijaa itseäs kuten mä.Väitän kovasti,että olen lopettanut tupakoinnin koska en polta töissä enkä silloin kun lapset ovat hereillä iltaisin.Poltan vain aamulla heti kun herään yhden tai kaksi ja sitten illalla lasten nukkumaanmenon jälkeen niin monta kuin vain ehdin.Lisäksi poltan bussia odotellessani työmatkalla.Mutta kovasti siis väitän että en polta enää.. Viikonloppuisin poltan aina kun vien roskat tai haen postin tai käyn kaupassa.Aina kun muutenkin olen vain ulkona käymässä niin yksi siinä menee.Vaikka päivän aikana ei sitä askillista enää menekään niin ei tämä oikeasti mitään lopettamista ole.Iltaisin aina mäkin päätän,että nyt sitten loppuu kokonaan ja mitä teenkään aamulla kun herään?Painun tupakalle "tää on eka ja vika"-ajatusta päässäni hokien.Ja mulle ei ne purkat sun muut korvaavat sovi ollenkaan kun eivät tosiaan vie sitä himoa mihinkään.

Tsemppiä!!
 
"Sipuli"
Voi...mä ymmärrän teitä!
Tuli mieleen kun itse lopettelin, kuinka vaikeaa oli odottaa, tehdä jotakin, keskittyä, tutustua, juhlia yms. ilman TUPAKKAA!!
Tupakka oli oiva syy ihan mihin tahansa.
Mutta onnekseni voin raskauden aikana NIIN huonosti, että se loppui siihen.
Ja voin sanoa, että elämää on ilman tupakkaa...mutta se alku on raastava.
tsemppiä teille lopettaville.
 
Mäkin oon taas kerran vannonut itelleni et tän askin jälkeen lopetan, mut saa nyt sit nähdä. Halu lopettaa on ihan valtava, mut mä pelkään et miten kestän tota uhmista jos en edes enää tupakalle pääse karkuun.. Toivotaan nyt että sä onnistut ja että itekin onnistuis lopettamaan :)
 

Yhteistyössä