Itku, ihan kauhee tilanne!

Lyhyesti, totesin eilen positiivisella raskaustestillä että ehkäisy on pettäny ja olen ihan sekaisin asian kanssa... Aviomies löytyy ja 2 vuotias poika mutta meillä parisuhde ihan karilla ollut jo muutaman kuukauden ja siksi vauvalle ei tosiaankaan nyt ollut tilausta.

Ikää mulla jo 32 ja muutenkin olen lapsirakas joten mitään aborttia en edes harkitse mut hirvittää miten tästä selvitään. Miehelle en ole vielä edes uskaltanu kertoa. Ero on ollu monta kertaa mielessä ja keskustelussa etenkin miehen puolelta viime kuukausina kun ei enää minua rakasta eikä halua/jaksa mitään enää yrittää.

Ahdistaa, miten mulle voi käydä näin... Korkeasti koulutetulle ihmiselle, joka ei ole pillereitä unohdellut ja muutenkin kaikkien sääntöjen mukaan elelellyt... Me vaan ollaan just muutettu tänne miehen työn perässä ja mulla koko suku + kaverit toisella puolella Suomea joten yh:na kahden kanssa en yksin täällä selviä :/

 

Mulla oli suunnilleen tuo tilanne keväällä 2005, sillä erotuksella että olin 29 v ja esikoinen reilu 1 v.

Tässä sitä edelleen ollaan, miehen kanssa yhdessä ja oikein onnellisina, kahden lapsen vanhempina.

Asiat voivat muuttua, kun molemmat haluavat muutosta :hug:

 

Ei kai siihen raskaaksi tuloon mitää korkeita koulutukisa vaaditakkaan

 

Ei kai siihen raskaaksi tuloon mitää korkeita koulutukisa vaaditakkaan

 

Harmi homma sulle, mutta mietin vaan miten tuo korkea koulutus tuohon asiaan liittyy?

 

että ihan sulle tapahtuu? Voi pientä ap parkaa kun ei korkea koulutuskaan tältä säästänyt

 

Kyllä se siitä iloksi muuttuu! Ja poikasi on jo 3 kun vaavi syntyy. Ja eipä sitä tiedä, jos parisuhdekin korjaantuisi, hakeutukaa perheneuvolaan vaikka ja hankit vaikka MLL:n hoitajan avuksesi.

 

Semmoista vielä, että jos teille tulee ero, niin eihän miehen työpaikka sen jälkeen enää sun asuinpaikkaasi vaikuta...eli voit muuttaa takaisin sukulaisten ja kavereiden lähelle. Saisit lastenhoitoapuakin tarvittaessa

Kahden kanssa pärjää kyllä yksinkin, jos on pakko.

 

Harmi homma sulle, mutta mietin vaan miten tuo korkea koulutus tuohon asiaan liittyy?

Kiitti! Tartuit sitten olennaiseen... Ymmärsit varmaan mitä tarkoitin.

 

paljon onnea ja jaksamista kuiteskin.
kannattaa ottaa asenteeksi se, että ero ei ole vaihtoehto. tahtomista peliin, sen oikeassa merkityksessä.
meillä takana 2 ns. kriisivuotta, tuhanssia tappeluja, itkuja, mökötyksiä, toisistaan erkanemista, kylmenemistä...kunnes tajuttiin,ettei näin voi jatkua, kohta taas 2 pientä avioero lasta tässä kylmässä maailmassa... prosessi jatkuu, jutellaan, vieläkin itketään, tapellaan, mutta tahdomme.

 

kyllä se iloksi muuttuu. mulla petti kans ehkäisy ja oli kyllä aikamoinen shokki alussa. aborttia en halunnu missään nimessä mutta ukon halusta lupasin miettiä sitäkin vaihtoehtoo. nyt menossa rv 12+3 ja oon onnellinen tästä pikkuisesta. :heart:

:hug: :hug: :hug: ja koittakaa puhua asioista. neuvolasta saat varmaan apua..pääsette juttelee jonkun ulkopuolisen kanssa.

 

Harmi homma sulle, mutta mietin vaan miten tuo korkea koulutus tuohon asiaan liittyy?

Kiitti! Tartuit sitten olennaiseen... Ymmärsit varmaan mitä tarkoitin.

Mä ymmärsin.

Useinhan palstalla oletetaan, että vahingossa raskaaksi tulevat on tyhmiä. Teinejä. Kouluttamattomia, valkoista roskasakkia, joka ei joko tiedä ehkäisystä tai ei siitä välitä...
:/

 

Lähde liikkeelle siitä että joka päivällä on omat murheensa, sun ei tarvii tänään elää vielä sitä yh elämää kahden kassa. Juttele miehesi kanssa rehellisesti je ehkäisyhän on teitä molempia varten koska te YHDESSÄhän sen vauvan alulle olette panneet( olettaen että mihesi on isä sorry)joten juuri tähänhän lupaus myötä ja vastoinkäymisesissä TAHTOMISESTA viittaa, ei siinä tarvitse olla rakkauden tunnetta mutta tahtoa kyllä, hoitaa tilanne vastuullisesti kuten aikuinen.Ja itsensä kanssa sovussa eläen ettei esim tarvii suostua aborttiin, kun se on oman etiikkaasi vastaista. :hug:

 

Harmi homma sulle, mutta mietin vaan miten tuo korkea koulutus tuohon asiaan liittyy?

Nyt tulee paskaa niskaan, mut sanonpa kuitenkin. Mulla on sellainen käsitys, et vahinkoraskauksia tulee enemmän vähemmän koulutetuissa yhteiskuntaluokissa. Joidenkin (ei siis toki kaikkien) kohdalla vähäinen koulutus tai kokonaan ilman koulutusta johtuu siitä, että hissi ei kulje ihan ylös asti ja siksi ei välttämättä ehkäisystäkään niin huolehdita. Mutta eihän se korkeakoulututkintoa sinänsä vaadi, että osaa ehkäisyä käyttää. Ja korostan, etten ole sitä mieltä, et kaikki vähän koulutetut on idiootteja

 

Ihan tyhmä välikommentti tähän.
Miks te seksiä sitten harrastatte, jos ette kerran rakasta/halua toisianne??
Kyllä meillä ensimmäisenä loppuis seksi, jos kerran ukko ei mua rakastais.

 

Ota rauhallisesti. :hug: Sitten kun oot kertonut miehellesi ja molemmat toipuneet alkujärkytyksestä, voitte pitää palaverin aiheesta. Eli mitä kumpikin haluaa. Sullehan on selvää jo, että abortti ei ole vaihtoehto, siitä on hyvä lähteä.

Kuinka karilla teidän suhde on? Onko se niin että olette väsyneitä ja siitä kumpuaa riitoja, vai onko taustalla jotain vakavampaa? Varmasti pystytte sopimaan asiat vaikka parisuhdeterapiassa jos molemmat sitä oikeasti haluaa. Jos se sitten on oikeasti ero mihin päädytte, voit napata lapset kainaloon ja muuttaa omien sukulaisten lähelle. Kyllä asiat siitä lutviutuu, vaikka nyt varmaan näyttääkin synkältä.

 

Onnea tulevalle vauvalle !!!! Älä siellä murehdi turhia ! Minulla 4 lasta ja kun nuorin oli 1 v niin erosin lasten isästä. Väsyttäviä rankkoja aikoja on ollut mutta olenpa yh-äitinä selvinnyt !!!! Kyllä jostain kummasta niitä voimavaroja löytyy kun on omista lapsista kyse... asioilla on tapana järjestyä kumminkin. Nuorin on nyt 14 v.... mulla on iiiiiihania lapsia ! Eikä silloin aikoinaan mullakaan ollut sukulaisia taikka edes lasten isää joka olis ottanut lapsia hoitoon ja ollut avuksi, mutta.... mulla on tosi hyvät suhteet lapsiin ja hengissä ollaan !

 

Oletteko hakeneet apua suhteen ongelmiin? Uskon että jonain päivänä olet vielä onnellinen nyt odottamastasi lapsesta.

 

Kiitos Ravistettava, Hello Shitty ja sari rohkaisusta!

Meillä ei parisuhteessakaan mikään niin pahasti ole pielessä ettei sitä voisi korjata ja oikeastaan mitään isoja ongelmia ei ole mutta arki ja kiire on vaan erkaannuttanut ja tunteet kuihtuneet kun ei ole ajoissa parisuhdetta hoidetty, nyt sitten ei miestä enää kiinnosta eikä hän halua enää edes tehdä mitään. Se on varmaan se suurin ongelma, asioita ei oikein voi muuttaa jos toiselta tahto puuttuu...

Ja tohon koulutus-juttuun vielä, että taitaa siitä aloituksesta saada ihan väärän kuvan. Tarkoitin vaan että kun tässä naapurustossa ja kavereissa mitään yh-äitejä ei olekkaan vaan kaikki ovat niin onnellisia ydinperheitä, rakentaa taloja ja tekee/toivoo vauvoja jen. Niin on niin epäonnistunut olo itellä...

 

Jos välit ei tosiaan korjaannu niin muutat pois ja ihan varmasti pärjäät yh:na kahden lapsen kanssa. Yksinäistä se toisinaan on, mutta jospa perhe ja ystävät voivat jakaa sinun kanssasi arjen iloja ja suruja.

 

Kyllä selviät.
Minä olen 6 lapsen yksinhuoltaja ja suku asuu 400km päässä.
Töissä käynti antaa mulle voimaa porskuttaa eteenpäin.

 

Kiitos Ravistettava, Hello Shitty ja sari rohkaisusta!

Meillä ei parisuhteessakaan mikään niin pahasti ole pielessä ettei sitä voisi korjata ja oikeastaan mitään isoja ongelmia ei ole mutta arki ja kiire on vaan erkaannuttanut ja tunteet kuihtuneet kun ei ole ajoissa parisuhdetta hoidetty, nyt sitten ei miestä enää kiinnosta eikä hän halua enää edes tehdä mitään. Se on varmaan se suurin ongelma, asioita ei oikein voi muuttaa jos toiselta tahto puuttuu...

Ja tohon koulutus-juttuun vielä, että taitaa siitä aloituksesta saada ihan väärän kuvan. Tarkoitin vaan että kun tässä naapurustossa ja kavereissa mitään yh-äitejä ei olekkaan vaan kaikki ovat niin onnellisia ydinperheitä, rakentaa taloja ja tekee/toivoo vauvoja jen. Niin on niin epäonnistunut olo itellä...

muista..että parisuhteessa on 2 ihmistä. kun se loppuu niin syy ei oo vaan siinä toisessa. että sulla ei oo mitään syytä tuntea olevasi epäonnistunu. :hug:

toivottavasti löydätte yhdessä vielä sen halun jatkaa ja saatte ongelmat hoidettua. paljon tsemppiä sinne! :hug:

 

Ota rauhallisesti. :hug: Sitten kun oot kertonut miehellesi ja molemmat toipuneet alkujärkytyksestä, voitte pitää palaverin aiheesta. Eli mitä kumpikin haluaa. Sullehan on selvää jo, että abortti ei ole vaihtoehto, siitä on hyvä lähteä.

Kuinka karilla teidän suhde on? Onko se niin että olette väsyneitä ja siitä kumpuaa riitoja, vai onko taustalla jotain vakavampaa? Varmasti pystytte sopimaan asiat vaikka parisuhdeterapiassa jos molemmat sitä oikeasti haluaa. Jos se sitten on oikeasti ero mihin päädytte, voit napata lapset kainaloon ja muuttaa omien sukulaisten lähelle. Kyllä asiat siitä lutviutuu, vaikka nyt varmaan näyttääkin synkältä.

Kiitos! Me ollaan itse asiassa nyt kerran käyty perheneuvolassa kuukausi sitten mutta siitä ei ollut apua, sanottiin vaan että jos ei ole hyvä yhdessä niin erotkaa. Olin aika järkttyny, miten ne niin helposti kehottaa eroamaan... Nyt sitten ei ole uutta kaikille sopivaa aikaa saatu sovittua mutta ei se varmaan auta jos neuvot ovat tota luokkaa...

 

täältä.Kerrot nyt heti pikaisesti miehelles,että miten on käynyt.Rauhotutte ja keskustelette asioista.Sitten jos vielä näyttää/tuntuu huonolta,niin eroatte ja muutat takasin entiselle paikkakunnalle.
Ei se yh:na oleminen maailmaa kaada ja nin paha asia ole.
Mielummin erota,kunin anataa lasten kärsiä vanhempien huonoista väleistä.

 

Joo, ehkä se tästä. Harmittaa vaan kun tykkään niin tästä uudesta työpaikastani ja meidän kodista, enkä yhtään tiedä mihin edes täältä muuttaisin... :/ Mun vanhemmat asuu niin pienellä paikkakunnalla ettei siellä mulle olisi ikinä töitä ja kaverit kuka missäkin mutta jospa vaan sitten muutan vaan jonnekkin lähemmäs kaikkia niin ainakin apu on lähempänä.