Tokassa kyllä. Tai no en osaa sanoa itkinkö kivun takia vai sen takia että olin varma että kuolen. Mua rupee stressitilanteissa aina itkettämään. :snotty:
No ainaki tässä viimesimmässä itkin kivusta. Ja kyllä varmaan myös aiemmissa. Ekassa tais kyllä olla taju niin pois ettei oo mitää varmaa havaintoa ja tokassa ainaki anelin että ottakaa se jo pois mä lähen täältä...
Levottomasta läpästä tuli mieleen että tän nuorimman synnytyksessä sain kuulema narkkarin punastumaan kun tuli laittamaan epiduraalia... Oli mun jutut sit vissiin vähä levottomia.... Suurimmat tuskat oli juuri saatu pois sillä kohdunkaulanpuudutuksella vai mikä lie olikaan...
Levottomasta läpästä tuli mieleen että tän nuorimman synnytyksessä sain kuulema narkkarin punastumaan kun tuli laittamaan epiduraalia... Oli mun jutut sit vissiin vähä levottomia.... Suurimmat tuskat oli juuri saatu pois sillä kohdunkaulanpuudutuksella vai mikä lie olikaan...
Turkilmas
Joo. Tai en niinkään itse kivusta. Kävi vaan niin, että mä aika hemmetinmoisten kipujen ja tuskien jälkeen pyysin hoitajaa tulla katsomaan josko sittenkin ottaisin epiduraalin. Hoitaja tuli katsomaan ja totesi että järkyttävät kärvistelyt oli avannut kohdunsuuta vasta 2 cm, eikä ollut toivoakaan vielä kivunlievitykseen.
Itkin sitten omaa huonouttani ja surkeaa kivunsietoa. Mietin että ollaan vasta alussa ja mulla jo helvetilliset kivut. Pillitin miten mammari mä olen ja mikä luuseri kun jo pyydän kivunlievitystä.
Sitten menin kiukkuisena kuumaan suihkuun haukkumaan itseäni. Tunti tarkastuksesta pyysin uudelleen kätilön paikalle kun tuntui etten enää kestä. No, ei tarvinnut. Olin täysin auki ja käskettiin alkaa ponnistamaan
. Enkä siis ehtinyt saamaan minkäänlaista kivunlievitystä, vaan eipä tuo sitten haitannut
Itkin sitten omaa huonouttani ja surkeaa kivunsietoa. Mietin että ollaan vasta alussa ja mulla jo helvetilliset kivut. Pillitin miten mammari mä olen ja mikä luuseri kun jo pyydän kivunlievitystä.
Sitten menin kiukkuisena kuumaan suihkuun haukkumaan itseäni. Tunti tarkastuksesta pyysin uudelleen kätilön paikalle kun tuntui etten enää kestä. No, ei tarvinnut. Olin täysin auki ja käskettiin alkaa ponnistamaan
. Enkä siis ehtinyt saamaan minkäänlaista kivunlievitystä, vaan eipä tuo sitten haitannut
Turkilmas
Ja tuo mun selostus siis tästä jälkimmäisestä. Ekasta en edes ehtinyt itkeä kun oli niin kiire oksentaa, paskantaa ja supistella
noooo
Kahdessa ekassa en itkenyt, kolmannessa itkin kivusta ponnistusvaiheessa. Selityskin kovalle kivulle löytyi, kun kolmantemme yllättäen syntyikin "kasvotarjonnassa" eli naama edellä...ja minähän en ole koskaan ehtinyt saamaan mitään kipulääkkeitä, kun synnytykset ovat olleet sen verran nopeita ja tietysti sitä myöten sitten aika rajujakin. Eli kyllä siis sattu, onneksi lapsi kuitenkin tuli kolmella ponnistuksella ulos, eikä juuttunut synnytyskanavaan.
olo oli epätodellinen
Supistusten kohdalla taisin itkeä,tai rääkyä paremminkin.
En itkenyt vauvan synnyttyä,ei vain ollut sellainen olo.
En itkenyt vauvan synnyttyä,ei vain ollut sellainen olo.