Itkin kun kuulin, että ystäväni on raskaana..

[idunnor]

Nyt kun mulla on yksi lapsi, niin tiedän jo mistä jään paitsi. Sekin on joskus aika rankkaa.

Aivan, ennen kuin mulla oli esikoinen, keskenmeno ei haitannut niin paljoa (etenkin kun en raskautta silloin yrittänyt)...

Nyt kun mä tiedän, mitä "limaklöntistä" ja pussukasta, olisi lopulta muodostunut mikä ulos muutama kk sitten tuli, tuntui tosi pahalta. Vaikka kohtuni ei vielä olisikaan ollut valmis raskauteen, eli hyvä vain että meni kesken, silti.

 

[Anatolia]

Minä itkin, kun ystäväni onnitteli mua raskaudesta. Tuntui niin kurjalta ja epäreilultakin, että hänellä ei vielä monen vuoden jälkeenkään ole samanlaisia uutisia jaettavana

On vuosikin minusta jo tosi pitkä aika odottaa, toivoa, yrittää ja pettyä. Ap:lle toivon että vuosi 2012 toisi vauvan tullessaan

 

[miunmau]

[QUOTE="jaa";25176127]Meillä oli vuosi yritystä takana, kun kuulin että miehen sisko odottaa. Tunteet oli vihaisia ja surullisia, ei niille mitään voinut. Mutta, mutta... olinkin silloin jo itsekin raskaana. Serkku tytöille tuli viikon verran ikäeroa. Voimia sinulle.[/QUOTE]

Nuo kuulostaa aina niin ihanalta, kun serkuksilla on pienet ikäerot

Meidän lapsilla on kahden serkkunsa kanssa kyllä "pieni" ikäero, mutta vanhempien kanssa välit eivät ole niin lämpimät, että voisimme nauttia näistä leikkitovereista.

Toiselta puolelta taas venytetään lasten tekoa, kunnes ollaan kunnolla vakiinnuttu.

 

[Alaston lohikäärme]

Mut nyt on pakko sanoa, et jos on jo vuoden tahinut, niin kannattaa tutkituttaa ainakin sperma. Se on helppo ja halpa tutkimus.

 

[idunnor]

Minä itkin, kun ystäväni onnitteli mua raskaudesta. Tuntui niin kurjalta ja epäreilultakin, että hänellä ei vielä monen vuoden jälkeenkään ole samanlaisia uutisia jaettavana

Mulle kävi niin, että samana päivänä kun sain plussan, ystäväni sai tietää, ettei hän ehkä koskaan tule saamaan lasta... Sitten kun lapseni syntyi, hänen veljensä kuoli 2 päivää myöhemmin.

Epäreilu on elämä.

Toivottavasti ap:lla pian tärppää ja muillakin yrittävillä!

 

[Leala]

Mun siskolla on yritystä jo useita vuosia takana. Me ei taas mieheni kanssa keretty varsinaisesti edes yrittämään, vaan kun jätettiin ehkäisy pois ajateltiin et tulee kun on tullakseen, ja kolme kuukauttahan siinä sit meni kun olin jo raskaana. Kyllä munkin sisko on itkenyt ihan mun nähden sitä et ei oo omaa lasta, vaikka varmasti onkin onnelinen mun puolesta.

Ja vaikka ollaankin läheiset niin en yhtään ihmettelis jos se ois joskus ajatellut et ompa epistä kun noi saa lapsen tai et ois parempi äiti kuin minä.

Itse en oo siis kokenut lapsettomuuden tuskaa, mut seuraan hyvin läheisen ihmisen kamppailua asian kanssa ja en osaa muuta sanoa kuin voimia aloittajalle.

 

[4 v]

neljä vuotta lapsettomuutta takana ja hoidot menossa. jospa joskus onnistuis. voimia aloittaja, muuta ei voi sanoa.

mutta vinkiksi kaikille, pahinta mitä voitte lapettomalle sanoa on se että kaikkia ei ole tarkoitettu vanhemmiksi. ylennätte näin tod.näk. itsenne (yleensä näin kommentoivat ne joilla on lapsia) kun olette olleet niin mahtavia että olette lapsen ansainneet. tämän kaiken aikana olen huomannut että kaikkein ilkeimmät kommentit tulevat valitettavasti äideiltä, vaikka heidän luulisi ymmärtävän miltä tuntuu jos omaa rakasra nyyttiä ei olisikaan.

 

[Kisumama]

Älä hätäile! Meillä tärppäsi vasta vuoden yrityksen jälkeen.

 

["vieras"]

Sama juttu kuin sinulla ap. Yritettiin lasta ja hoitojen avulla se lopulta saatiinkin. Yritysaikana yksi jos toinenkin ystävä kertoi raskausuutisia, meille ei vain plussaa kuulunut. Kai se oli jonkinlaista kateutta, en tietenkään halunnut heidän onnea pois, vaan kokea saman onnen itsekin. Nyt on ihanaa, kun itsellä ja ystävillä on sama elämäntilanne

 

[menkää tutkimuksiin]

Tiedän tunteen, mulla ja ex-miehellä oli ollut vuosi yritystä takana kun hyvä ystäväni tuli raskaaksi vahingossa ja teki abortin, silloin elämä tuntui todella epäreilulta. No meille tuli sitten tosiaan miehen kanssa erokin, kun lapsettomuus oli kova pala varsinkin minulle ja mies ei suostunut tutkimuskiin. Löysin uuden miehen ja meille on tulossa neljäs lapsi (ei vaikeuksia raskaaksi tulemisessa). Mutta ex-miehellä ja hänen uudella vaimollaan ei ole yhtään lasta.

 

[Dongxi]

Olen itkenyt, useammankin ihmisen uutiset kuultuani. Mutta vasta myöhemmin kotona.
Iloisesti oon saanu onniteltua uutisista ilman surumielisyyttä.

Totta kai mää oon onnellinen ko muut saa lapsia, mutta tällä hetkellä päällimmäinen tunne on kateus ja katkeruus. En oo silti huolissani, mikäli saan lapsen niin suru lievenee.

 

[Sapfo]

[QUOTE="LauraS";25176109]Taas me puhumme aivan eri lähtökohdasta - on totta kai helpompi rentoutua kun on jo se yksi ihana lapsi - kuten itsekin tuossa totesit.

Auttaako ovulaatiotestit ja päivien laskemiset? En tiedä, se jää nähtäväksi. Loogisesti (ja järkevästi) ajateltuna näin sen luulisi menevän että kun tietää milloin raskaaksi tulo on mahdollista niin osaa ajoittaa myös sen yrittämisen oikein. En tiedä, mutta näin minun järkeni sanoo.[/QUOTE]

Muistathan että ovistestit eivät kerro irtoaako munasolu lopulta vaan sen kertoo vain ultra. Testit näyttävät munasolun irrottavan hormonitason nousun. Itse tein testeja turhaan sillä munasoluni eivät irronneet ilman apua. Nyt 3 lapsen äiti.

 

["vieras"]

Mun ystävä oli kateellinen ja surullinen kuullessaan toisen ystävämme vauvauutisista, koska he olivat miehensä kanssa yrittäneet lasta jo pitkään.
Tämä toinen ystävä synnytti ihanan terveen lapsen ja vähän sen jälkeen myös toinen ystävä tuli raskaaksi. Aika meni eteenpäin ja tämä kateellinen ystävä sai myös terveen tyttären. Tästä 2viikkoa, oli juhlittu toisen ystvän lapsen 1v synttärit ja kaikki oli hienosti, kunnes vähän reilu vuoden iässä lapsi menehtyi kätkytkuolemaan. :'(
Kateelliselle ystävälle tuli hirveän paha olo ja huono omatunto, koska oli tuntenut niin syvä katkeruutta ja inhotusta ystävämme vauvauutisesta...

 

["vieras"]

ja minkä ikäisiä nämä täällä lapsettomuutta olevat ovat? tulee mieleen,onko niin että pitänyt saada eka kaikki muu ja sitten tajuttu et paketista puuttuu lapsi? ...

no niin eikö ollut ilkeästi sanonuttu? yhtä pahalta minusta tuntuu se kun tein lapset nuorena ja raskauduin helposti....katkerat lapsettomat arvostelee että olisivat parempia äitejä kuin nuori äiti....

ei sitä voi millään mitata onko se oiken jos joku toinen raskautuu ja joku toinen ei.....

 

["LauraS"]

[QUOTE="vieras";25177056]ja minkä ikäisiä nämä täällä lapsettomuutta olevat ovat? tulee mieleen,onko niin että pitänyt saada eka kaikki muu ja sitten tajuttu et paketista puuttuu lapsi? ...

no niin eikö ollut ilkeästi sanonuttu? yhtä pahalta minusta tuntuu se kun tein lapset nuorena ja raskauduin helposti....katkerat lapsettomat arvostelee että olisivat parempia äitejä kuin nuori äiti....

ei sitä voi millään mitata onko se oiken jos joku toinen raskautuu ja joku toinen ei.....[/QUOTE]

Joo kyllä, ikää on 30 vuotta. Ja siitä paletista tosiaan puuttui jotain hyvin hyvin oleellista - eli oikea puoliso!

Onpa sinulla äärettömän mustavalkoinen ajattelutapa. Ei lapsi suinkaan ole minulle mikään status - puuttuva pala täydellistä elämää - ei toden totta! Lapsi on toive joka syntyi hyvästä, rakastavasta ja luottamusta tulvillaan olevasta lämpimästä liitosta.

 

[voimia]

Voimia ap! Toivottavasti ensi vuonna saatte iloisia uutisia.

Suosittelen lämpimästi kaikille joilla vuosi yritystä tulee täyteen, käymään tutkimuksista. Miehen tilanne etenkin on tosi nopeasti ja edullisestikin tsekattu. Minun tuskaani aikanaan helpotti se, että syy sille ettei tärpännyt selvisi ja hoitojen myötä sitten ensimmäistä kertaa oli oikeasti mahdollista tulla raskaaksi. Meillä lapsettomuutta ehti olla vain 1,5 vuotta, eli loppujen lopksi olimme onnekkaita. Mutta jos olisimme jääneet odottamaan tärppiä, niin odottelisimme vieläkin.

 

[joo-joo]

[QUOTE="vieras";25177056]no niin eikö ollut ilkeästi sanonuttu?[/QUOTE]
Ei ainakaan kovin empaattisesti ja tilannetaju nollissa. Tiesitkö että on todella suuri määrä sairauksia, jotka aiheuttavat lapsettomuutta iästä riippumatta? Näin meidänkin kohdalla.

 

[Vanilla Whip]

[QUOTE="vieras";25177056]ja minkä ikäisiä nämä täällä lapsettomuutta olevat ovat? tulee mieleen,onko niin että pitänyt saada eka kaikki muu ja sitten tajuttu et paketista puuttuu lapsi? ...

no niin eikö ollut ilkeästi sanonuttu? yhtä pahalta minusta tuntuu se kun tein lapset nuorena ja raskauduin helposti....katkerat lapsettomat arvostelee että olisivat parempia äitejä kuin nuori äiti....

ei sitä voi millään mitata onko se oiken jos joku toinen raskautuu ja joku toinen ei.....[/QUOTE]

Sen huomaa että olet todella nuori. Enkä yleistä - osa hyvin nuoristakin ihmisistä on ajattelevia ja syy- seuraussuhteet tajuavia ihmisiä. Sinä vain et selvästikään kuulu jälkimmäiseen ryhmään.

Eivät asiat ole näin yksinkertaisia. Joskus tosiaan paketista voi puuttua muutakin - kuten oikea puoliso. Kaikkea ei voi laskea rahassa ja numeroissa. Joillakin on onni löytää puoliso juuri oikeaan aikaan, toisilla siihen menee enemmän aikaa. Tärkeintä kuitenkin taitaa olla hyvä parisuhde - joka todella on lapsen ainoa koti.

 

[---]

...minulla meni vuosia 8 ja miehiä 3 ennenkuin tärppäsi

 

[.........]

Tiedän tunteen. Me yritettiin esikoista yli 5 vuotta. Siinä ajassa ystävä jos toinenkin raskautui ympärilläni, toiset jopa toista kertaa. Henkisesti rankkaa, mutta kannattaa varautua tähän...

 

["niin"]

Sille iän kyselijälle, niin voin myös kertoa (kun lapseton olen), että täytin juuri 30 ja tosiaan neljä vuotta tulee täyteen yritystä. Lääkärit eivät osaa auttaa enää enempää. Kaikkea on jo kokeiltu ja kaikki kromosomeista lähtien tutkittu - Tulos oli se, että olemme selittämättömiä lapsettomia. Samoja hoitoja tahkotaan läpi niin kauan kuin henkisesti jaksetaan ja lääkäri ei sano, että nyt stop. Kaikki ei ole iästä kiinni, eikä edes siitä, stressaako vai ei.