Toggle sidebar

itkin ja siivosin pissaa lattialta

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja harmaana
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
H

harmaana

Vieras
mä oon niin totaalisen kyllästyny tähän arkeen ja nyt se huipentui siihen että siivosin lattialta potan vierestä pissaa ja aloin itkeä.
poika osaa käydä potalla mutta useimmiten pissii kuitenki lattialle.
oon yrittäny hakea töihin yli puoli vuotta tuloksetta.en vaan enää näiden kotona vietettyjen vuosien jälkeen enää jaksaisi olla yksin lasten kanssa päivästä toiseen kun ei voi oikein mihinkään pojan uhman takia mennä.kavereita ei juuri ole.sukulaisia tossa lähellä on mutta heilläkin töitä ja kouluja.
kuopuskin tuli viereen ja sanoi että pissaa lattialla,äiti itkee.miehellä ollut viime kuukausina paljon töitä ja illat menneet sohvalla makoillen.
toivoisin vain että alkaisin saamaan ns omaa elämää takaisin.
rahasta ei ole pulaa mutta eipä se järin onnelliseksikaan tee.vaatteet on melkein samat päivästä toiseen mutta ei vain huvita mennä shoppailemaankaan.jos saan lapsenvahdin niin en osaa olla poissa kotoa vaikka aikaa olisi kyllä,mietin vaan että muistinko kertoa kaikki kaitsijalle ja sitten niitä ajatuksia kokoajan että pitäisi mennä kotiin itse huolehtimaan lasten nukkumaanmenoista ja syömisistä vaikka tiedän että kaistija osaa kyllä.
voi itku...
 
Kamala tilanne, jos pitää noin rajoittaa menemisiä lapsen uhman takia. Oletkos kysynyt neuvolasta apua asiaan?
Ja neuvoisin kuitenkin ottamaan sitä omaa aikaa. Vaikka pikku lenkki iltaisin, puhelu kaverille, sitä shoppailua tms. Jotain vain että saisit olla yksin. Ja sekin voisi piristää tilannetta, että ottaisitte miehesi kanssa kaksinkeskisen viikonlopun. Vaikka 2vrk jossain kylpylässä tms. hemmottelupaikassa piristäisi kuule moneksi viikkoa elämää. Molemmilla.
 
jos jo pitkään ollut vastaavaa niin kannattaisiko kokeilla esim.jotain lääkitystä?masennukselta kun kuulostaa.tiedän itekkin,et jos on pitkään ollut vaan kotona "neljän seinän sisällä",kynnys ihmisten ilmoille lähtemiseen nousee.kannattaa kuitenkin reippaasti vaan ottaa itseänsä niskasta kiinni ja mennä!siitä se helpottaa.ja mitä uhmailuihin tulee,tiedän senkin tunteen,huoh.mutta eiköhän ne muidenkin päivänsäteet samalla lailla osaa kiukuttelun jalon taidon,eli turha siitäkään on kynnys kysymystä tehdä.. :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Nyynä:
:hug: ootkosie yh?
Click to expand...

en ole yh,eikä miehellä ympäri vuoden ole näin paljon töitä että joutuu välillä jäämään yöksi.
masennukseen taipuvainen olen kyllä ja se vielä kiristää hermoja entisestään kun tietää kokemuksesta että se häilyy vieressä kokoajan.

kiitos haleista
 
mä en millään viitsisi viedä mihinkään hoitoon lapsia kun kattelen töitä kuitenkin aktiivisisesti ja ajattelin että sitten kun tärppää niin voin laittaa.
lääkityksiä on ollut mutta tevrehdyin jo niin paljon että lopetettiin terapiakin joku aika sitten.
ja juuri se ongelma mikä tässä on suurin on se että se kynnys ihmistenilmoille lähtemisestä on todella suuri.
 
alota silleen pikkuhiljaa ja pieniä pyrähdyksiä kerrallaan.siitä se kynnys madaltuu
kerta kerran jälkeen.ja voihan sen lääkityksen varmaan uudelleen aloittaa jos tuntuu että fiilikset huonontuneet?
 
Alkuperäinen kirjoittaja sisar puoliQ:
alota silleen pikkuhiljaa ja pieniä pyrähdyksiä kerrallaan.siitä se kynnys madaltuu
kerta kerran jälkeen.ja voihan sen lääkityksen varmaan uudelleen aloittaa jos tuntuu että fiilikset huonontuneet?
Click to expand...


pitääpä yrittää.mies kyllä sanoi että voitaisiin viedä lapset mummolaan viikonloppuna ja käydä jossain..
mä oon kyllä ajatellu sitä lääkitystä että josko sitä vaan menis uudestaan hakemaan.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa