Itkettiin tänään ruokapöydässä, äiti ja esi-murkku :(

Että mua ottaa päähän, tein sitten mitä tahansa ruokaa, jokapäiväinen marina: mää en tykkää tästä, tätä en ainakaan syö, miks noin paljon, mää en ainakaan syö näitä porkkanoita, jne.....

Sanoin, että lähetän Afrikkaan syömään jotain juuria ja juomaan kuravettä, jos alkais ruoan arvostus ja sais sen maistumaankin. Siinä me sitten kummatkin itkeä tihrutettiin. Ja mä olen kuulemma kuin hullu, kun huudan _AINA_.

 

Kyllä joskus on lähellä minullakin.
Vaikka mitä koetat ja kuinka niin aina on joku joka märisee ja valittaa. JA jättää syömättä.

 

Elä tee sille ruokaa, muille vaan. Jätä astiat kattamatta hälle, ja kutsumatta pöytään. Jos tulee syömään, niin sano, että tehköön itse omat ruokansa, kun aina pitää vauhkota, oli pöydässä mitä tahansa. Luulis, että routa porsaan kotiin ajaa.

 

Meil ei oo pakko syödä josei haluu.

 

Elä tee sille ruokaa, muille vaan. Jätä astiat kattamatta hälle, ja kutsumatta pöytään. Jos tulee syömään, niin sano, että tehköön itse omat ruokansa, kun aina pitää vauhkota, oli pöydässä mitä tahansa. Luulis, että routa porsaan kotiin ajaa.

Tätäkin vois koittaa. Tai sitten voi kuvitella, että saa syödä tyliin pelkkää leipää, tms...

 

Hyvin sanottu! Taidan itse sanoa saman seuraavan kerran, kun tyttäreni kanssa yritämme syödä :kieh:

 

Meil ei oo pakko syödä josei haluu.

No meillä on pakko syödä silloin, kun on ruoka-aika. Tai jollei syö saa odottaa seuraavaa ruoka-aikaa. Ei siittä tule mitään 6 hengen perheessä, että kaikki käy omia aikojaan jääkaapilla ja syö mitä sattuu. Tai äitiä ja isää juoksutettaisiin tekemään leipää ja lämmittämään hampurilaista.

 

Mä olen kans välillä meinannut kiivetä seinille kun meidän 6v on nykyään aina naama alaspäin ruokapöydässä. Makaroonilaatikko on ainut mikä nykyisin kelpaa ennen niin reippaalle syöjälle.
Kaikki on outoa, ällöä tai jotenkin muuten kummallista. Ja ne syyt miksi tuttu ruoka on muuttunut oudoksi on ihan uskomattomia.
Mutta mä olen todennut että sitten kuolee nälkään täyden lautasen äärellä. Ruoka-ajat on ne mitkä on, ruokaa on tarjolla ja se on syömäkelpoista, ei ole pakko syödä mutta jääkaappia on turha kaivuroida vartin päästä.
Odotan koska tämä menee ohi.
Mutta mä olen itse ollut ihan samanlainen. Mä en syöny mitään mutta en kyllä kaivannutkaan ruokaa, eli pienen ravinnon ihminen.

 

"mää en tykkää tästä, tätä en ainakaan syö, miks noin paljon, mää en ainakaan syö näitä porkkanoita"

Anna nyt ainakin itse jo tuon ikäisen annostella itselleen ruoka; ei voi märistä sitten miksi niin paljon.

Ja mulla pääasia, että lapsi maistaa, ei ole pakko sitten syödä. Kyllä se nälkä sitten tulee.

Mutta joo, rasittavaa se toisinaan jos aina maristaan.
Kysyppä joskus mitä hän sitten söisi? Teet sitä ruokaa sitten, ei voi valittaa kun oma valinta

 

Mä olen kans välillä meinannut kiivetä seinille kun meidän 6v on nykyään aina naama alaspäin ruokapöydässä. Makaroonilaatikko on ainut mikä nykyisin kelpaa ennen niin reippaalle syöjälle.
Kaikki on outoa, ällöä tai jotenkin muuten kummallista. Ja ne syyt miksi tuttu ruoka on muuttunut oudoksi on ihan uskomattomia.
Mutta mä olen todennut että sitten kuolee nälkään täyden lautasen äärellä. Ruoka-ajat on ne mitkä on, ruokaa on tarjolla ja se on syömäkelpoista, ei ole pakko syödä mutta jääkaappia on turha kaivuroida vartin päästä.
Odotan koska tämä menee ohi.
Mutta mä olen itse ollut ihan samanlainen. Mä en syöny mitään mutta en kyllä kaivannutkaan ruokaa, eli pienen ravinnon ihminen.

Tämä tapaus on myös aina ollut huono syömään, mutta nyt on taas jokin vieläkin huonompi vaihe menossa meillä ei kelpaa enää edes makaronilaatikko, joka on aiemmin ollut herkkua. Sitäkään en kuulemma osaa enää tehdä kuten ennen

 

Meil ei oo pakko syödä josei haluu.

No meillä on pakko syödä silloin, kun on ruoka-aika. Tai jollei syö saa odottaa seuraavaa ruoka-aikaa. Ei siittä tule mitään 6 hengen perheessä, että kaikki käy omia aikojaan jääkaapilla ja syö mitä sattuu. Tai äitiä ja isää juoksutettaisiin tekemään leipää ja lämmittämään hampurilaista.

Tuskin clivia tuota tarkoitti.
Ei meilläkään ole pakko syödä mutta turha itkeä että nälkä... se on sitten odotettava seuraavaan ruoka aikaan.

En jaksa kuunnella marinaa, jos ei kehoituksesta lopeta, voi poistua ruokapöydästä, tai siis poistuu.

 

"mää en tykkää tästä, tätä en ainakaan syö, miks noin paljon, mää en ainakaan syö näitä porkkanoita"

Anna nyt ainakin itse jo tuon ikäisen annostella itselleen ruoka; ei voi märistä sitten miksi niin paljon.

Ja mulla pääasia, että lapsi maistaa, ei ole pakko sitten syödä. Kyllä se nälkä sitten tulee.

Mutta joo, rasittavaa se toisinaan jos aina maristaan.
Kysyppä joskus mitä hän sitten söisi? Teet sitä ruokaa sitten, ei voi valittaa kun oma valinta

Olen kyllä kysynyt mikä olisi hyvää, mistä tykkäisi. Vastaa kyllä ja kun olen sitä tehnyt, ei se olekaan hyvää, koulussa on paljon parempaa...

 

Huutaminen on kyllä hullua ja turhaa. Siitä tulee paha mieli
Afrikalla ja kuravedellä uhkailu on äärettömän typerää.
Anna murkut itse tehdä ruokaa itselle tai koko perheelle siitä mistä haluaa. Vaikka kerran viikossa.

Ja kyllä must murkku saa syödä silloin kun sillä on nälkä ja mitä haluaa. Ja käydä perheen jääkaapilla milloin tahtoo.

 

Kiitos ap!! Tää oli lohdullista. Me ei siis olla ainoita joilla näin! :flower:

 

Mä olen kans välillä meinannut kiivetä seinille kun meidän 6v on nykyään aina naama alaspäin ruokapöydässä. Makaroonilaatikko on ainut mikä nykyisin kelpaa ennen niin reippaalle syöjälle.
Kaikki on outoa, ällöä tai jotenkin muuten kummallista. Ja ne syyt miksi tuttu ruoka on muuttunut oudoksi on ihan uskomattomia.
Mutta mä olen todennut että sitten kuolee nälkään täyden lautasen äärellä. Ruoka-ajat on ne mitkä on, ruokaa on tarjolla ja se on syömäkelpoista, ei ole pakko syödä mutta jääkaappia on turha kaivuroida vartin päästä.
Odotan koska tämä menee ohi.
Mutta mä olen itse ollut ihan samanlainen. Mä en syöny mitään mutta en kyllä kaivannutkaan ruokaa, eli pienen ravinnon ihminen.

Meillä on kanssa niin hirveän nirso tuo meidän 6-vee, että välillä meinaa kiehua yli.
Tuolle ei kelpaa enää mikään muu kuin lasagne, ja siitäkin vain se Lidlin versio (omatekemää vain maistaa).

Se on niin kiehuttavaa välillä, kun olet vääntänyt jotain isompitöistä ruokaa, kun toinen tulee ruokapöytään ja heti on naama rutussa. |O

Meillä tämä ruokataistelu on kestänyt jo vuosia. Poika ihme ja kumma kyllä kasvaa, mutta on kyllä melkoisen laiha.

 

Aaa se olikin jo esi-murkku, jotenki ajattelen että paljon pienempi lapsi...

 

Huutaminen on kyllä hullua ja turhaa. Siitä tulee paha mieli
Afrikalla ja kuravedellä uhkailu on äärettömän typerää.
Anna murkut itse tehdä ruokaa itselle tai koko perheelle siitä mistä haluaa. Vaikka kerran viikossa.

Ja kyllä must murkku saa syödä silloin kun sillä on nälkä ja mitä haluaa. Ja käydä perheen jääkaapilla milloin tahtoo.

Joo, huutaminen on turhaa, tiedän. Mun mielestä murkku ei saa syödä silloin, kun itse haluaa ja mitä haluaa. Meillä syö koko perhe yhdessä klo 16.30 joka arkipäivä ja siitä en tingi.

 

Meidän 9-v käyttäytyy just samoin. Kaikki on huonosti ja pahaa. Niin raivostuttavaa... Minä ilmotan vaan, että sitte et syö ja muutakaan ei tipu. Teen kaikkeni, että en kuuntelis urputusta ja lähtis mukaan siihen. Väsyneenä se on haastavaa.

 

Saanko lohduttaa. Olin itse aikanaan tuollainen ja muistan että ruoat oli herkullisia, piti vaan saada tapella!!

 

Huutaminen on kyllä hullua ja turhaa. Siitä tulee paha mieli
Afrikalla ja kuravedellä uhkailu on äärettömän typerää.
Anna murkut itse tehdä ruokaa itselle tai koko perheelle siitä mistä haluaa. Vaikka kerran viikossa.

Ja kyllä must murkku saa syödä silloin kun sillä on nälkä ja mitä haluaa. Ja käydä perheen jääkaapilla milloin tahtoo.

Jos murkut saisi itse päättää mitä söisivät ne söisi vaan roskaruokaa. Ja milloin sattuu. Eiköhän se ole yksi syy lihavuuteen. Kunnon kotiruoka pitää syödä että nälkä lähtee eikä tarvitse sitten olla tunnin päästä kaappia kaivamassa.

 

"mää en tykkää tästä, tätä en ainakaan syö, miks noin paljon, mää en ainakaan syö näitä porkkanoita"

Anna nyt ainakin itse jo tuon ikäisen annostella itselleen ruoka; ei voi märistä sitten miksi niin paljon.

Ei todellakaan ole liikaa 12-vuotiaalle lusikallinen perunasosetta, kolme pientä karjalanpaistilihanpalaa ja 1 porkkananpala....

Kiitos tsempistä kaikille 'kohtalotovereille', yritän pidentää pinnaani, se on vaan niin rasittavaa, kun toistuu ihan jokainen päivä

 

"mää en tykkää tästä, tätä en ainakaan syö, miks noin paljon, mää en ainakaan syö näitä porkkanoita"

Anna nyt ainakin itse jo tuon ikäisen annostella itselleen ruoka; ei voi märistä sitten miksi niin paljon.

Ei todellakaan ole liikaa 12-vuotiaalle lusikallinen perunasosetta, kolme pientä karjalanpaistilihanpalaa ja 1 porkkananpala....

Kiitos tsempistä kaikille 'kohtalotovereille', yritän pidentää pinnaani, se on vaan niin rasittavaa, kun toistuu ihan jokainen päivä

Ei tarkoittanutkaan että liikaa, mutta kai hän jo itse annostelee???

 

Onneks näköjään mun 12 v. poika ei sitten oo ainut jolle ei kelpaa mikään...

 

Ja kyllä must murkku saa syödä silloin kun sillä on nälkä ja mitä haluaa. Ja käydä perheen jääkaapilla milloin tahtoo.

No ei saa syödä milloin tahtoo ja käydä jatkuvasti nälkäänsä jääkapilla närppimässä :kieh:

Säännölliset ruoka-ajat ovat kaiken a ja o, ilman niitä murkuistakin kasvaa mm. ylilihavia mussuttajia, kun eivät enää erota nälkää...

 

Meillä vähän samaa. Olen kyllä aika reippaasti muistuttanut lapsia siitä, että toisen laittaman ruuan jatkuva arvostelu on todella huono tapa. Edelleen olen tarjonnut mahdollisuutta laittaa itse ruokaa. Helppoja ruokia ovat jo laittaneetkin ja silloin kyllä maittaa.
Ymmärrän sen, että aina ei ruoka maita ja että lapsella on kausia, jolloin pärjää vähemmälläkin syömisellä (olin itse samanlainen lapsena), mutta huonoa käytöstä (marinaa ja valitusta) ruokaan liittyen en kotonani hyväksy.