Itkettää - suuri huoli vauvasta rv 35:(

Tänään oli polikäynti heittelehtivien, tosin yleensä koholla olevien verenpaineiden vuoksi. Virtsassa valkuaista ++, verenpaine 151/99 ja toksemiaverikokeisiin pistettiin. Vauvan sydänkäyrä ctg:llä oli erinomainen, syke 147-157, istukan virtaus vielä hyvä, mutta hivenen jo rappeutunut.

Painoa vauvalla oli vasta 2120g, ja lääkäri sanoi että saisi olla enemmänkin, on laihansorttinen. Vauva ei siis kai kasva tarpeeksi, johtunee tästä verenpaineesta Kaikki kätilöä myöten vakuuttivat, että oireet voivat johtua helteestäkin, ja loppuraskaudesta paineet nousevat yleisesti, mutta kun paineet ovat olleet istuiltaan mitattuna aina tuota luokkaa ja maatessa sitten tyyliin 117/72 - 145/80 välillä. Vauva voi kuulemma hyvin nyt, mutta minut pantiin tiukkaan syyniin.

Ei otettu osastolle, sanoivat että jos olisi todella hätä, olisin jo matkalla. Olen aivan kauhuissani.. käskivät levätä mahd. paljon ja minä olen touhunnut kaikenlaista tässä kesälomalla, äitiysloma alkaa ensi viikolla. Kiroan itseäni, että touhuilullani olen aikaansaanut kohonneet paineet, siitäkö johtuu ettei vauvani ole saanut tarpeeksi ravintoa..

Pelkään hirveästi sitä, että vauva on kärsinyt kaikki nämä kuukaudet esim. hapenpuutteesta, koska kohonnut verenpainehan haittaa istukan virtausta. Neuvolassa on vaan käsketty kotimittaamaan ja sitä olen kuuliaisesti tehnyt. Sokeriakin mittaan, mutta arvot ovat erinomaiset. Ylilääkäri vähän ihmettelikin, miksi joudun sitä tekemään.

Aiemmissa ultrissa vauva on ollut kuulemma hyvinvoivan oloinen, kasvanut käyrien mukaan jne. Lääkäri sanoi, että jos vauva olisi laiha, se painaisi vain 1780g. Kaiken huipuksi vauva on perätilassa, muttei onneksi vielä kiinnittynyt, eli hyvät mahikset hänellä vielä mennä oikeaan asentoon kuulemma.

Olen tässä itkenyt koko ajan, polilla meinasin pyörtyä. Normaalisti en järkyty mistään näin voimakkaasti, mutta oman lapsen kohdalla minäkin näköjään olen täysin avuton.

Kätilö selitti, etten olisi voinut tehdä mitään toisin, raskausmyrkytys voi tulla sekä lihavalle että laihalle, ja ensikertalaisena olen riskiryhmässä. Nyt puolentoista viikon päästä on seuraava kontrolli, ei sen aiemmin.

Pelkään niin kovasti, että olen tehnyt lapselleni jotain pahaa Että hän syntyy hapenpuutteesta henkisesti vajavaisena tai muutoin vammautuneena, pienenä rääpäleenä. Nyt sain myös vuorokausivirtsan keräilykäskyn, sekä otettiin verikokeita.

Mitenkähän vauvani käy? Olisiko teillä jakaa kokemuksia asiasta? Onko pelkoni hyvinkin aiheellinen, voiko lapseni olla hädässä, vaikkei siltä nyt näyttänytkään?

 

no et varmaan itse oo aiheuttanu mitään. raskausmyrkytys tulee jos on tullakseen. toki sit ku se on todettu niin omalla toiminnalla voi vaikuttaa tilanteeseen, mutta silloinkaa ei määräänsä enempää.

Mun serkulla vauva sektioitiin rv 30 pahan raskausmyrkytyksen takia. painoi syntyessään 1150g, tänä päivänä on täysin terve ja ihana 5vuotias.

 

No, sinuna luottaisin ammattilaisiin. Ei vauvalla varmaankaan ole mitään hätää. Sut olis otettu osastolle jos eillä olisi pienintäkään syytä olettaa niin. Yksilöitähän he ovat alusta alkaen, ei kaikien tarvitse kasvaa keskikäyrällä, eikä vauvasi kuulosta huolestuttavan pieneltäkään. Raskauden aikan voi ja pitääkin elää normaalisti, ihan turha syyllistää itseään normaalella tekemisillä.

 

onpas pieni vauva. mutta eiköhän kaikki ihan ok, kun eivät käynnistä synnytystä

 

Otan osaa. Minulla oli raskausmyrkytys ekassa odotuksessa v.1997-98. Oli huimausta,valk.virtsassa,näköhäiröitä ym... Ja minä vaan lenkkeilin koirani kanssa,enkä totellut neuvolan tätejä. Mutta minulla oli kyllä paineet korkeammat. Jouduin rv 36+7 neuvolasta lähtemään suoraan Jorviin. Siellä makoilin kolme päivää osastolla sydäkäyrä antura yötä päivää masun päällä. Kunnes sitten kolmantena yönä paineet olivatkin 200/120!!!! Äkkiä alas synnäriin ja kaikki mahdolliset kipulääkkeet sain. Synnytys käynnistettiin 23.4 aamuna tipalla. Koko ajan istui kätilö huoneessani sekä kutsuttuna oma lastenlääkäri. Poika syntyi illalla,2790g ja 47cm. Ja joutui heti lasten teholle,Jorviin. Oli vapinaa ym.. Sai nenämahaletkun. Siitä sitten syötimme 1.5 asti,jolloin poikamme kotiutui. Nyt siis nuorimies 12v, 165cm ja 51kg.
Nyt toinen lapsemme syntyi helmikuussa 2009 täysin ilman äidin raskausmyrkytyksiä rv 36+1,2690g ja 46cm.

 

Lohduttaako yhtään, että kaksi ensimmäistä lastani painoivat syntyessään (rv38+) alle 3kg? Käsikopelolla kätilö veikkasi ainakin tokaa 3½-kiloiseksi, mutta poju painoikin vain 2820g... Hyvin on 7v:n aikana mitat kirinyt
Luota ammattilaisiin

 

Minä olen hyvin pienikokoinen, istukan virtauksessa on ollut jotain häikkää. Muuten olen ihan normaali ihminen.

 

Mulla poika synty viikolla 39+6, ja painoi 2,5kg. Eikä pienipainoisuudelle mitään syytä ollut. Eli tuo paino ei oikeastaan kerro mitään muuta kuin että olet saamassa hoikan lapsen, ihan hyvä paino kuitenkin jo noille viikoille. Siis semmonen normaalipaino, vaikkakin hoikka, niin ei mikään alipainoinen kuitenkaan.

 

Iso voimahali sinulle :hug:
luota niiden ammattilaisten sanaan. Ja ihan varmasti olisit jo osastolla jos tilanne paha nyt.
En mitenkään halua väheksyä huoltasi mutta raskaus tekee tulevan äidin päässä ja sielussa semmosia solmuja ja keikauksia joita sitten myöhemmin itsekkin ihmettelee.
Sinulle oikein paljon positiivista energiaa ja keveää mieltä odotuksen loppuun ja pilvettömiä ajatuksia.

 

Hmm.. Siihen et voi vaikuttaa mitenkään saatko raskausmyrkytyksen vai et ja jos sulla olisi paineet pahasti koholla olisit saanut siihen verenpainelääkityksen tai joutunut osastolle sisään

Mulla todettiin raskausmyrkytys esikoisen kanssa joskus noin 34 viikoilla ja 36+ viikolla jouduin osastolle vuodelepoon siihen saakka kun käynnistivät synnytyksen (38+6) jos lääkäri sanoo että vauvalla on kaikki hyvin niin usein miten on. jos huolettaa niin laske liikkeitä aina silloin tällöin. mulla oli proteiinit +++ kun jouduin osastolle. paineet samaa luokkaa kuin sulla ja en tarvinnut edes lääkitystä. painokin nousi kilon viikossa. lapsi oli syntyessään yli 3kg

kuopuksen kanssa ei ollut myrkytystä

Sun vauvalla on vielä aikaa kasvaa ja hienoa et seuraavat tiheesti ettei tilanne pääse pahenemaan, pieniä vauvoja voi tulla muistakin syistä kuin istukan virtaukset/toiminta. toiset vaan kasvaa hitaammin kuin toiset

 

Sinulla on sairaus jonka nimi on raskausmyrkytys. Sen syntysyitä ei vielä varmaksi tiedetä, mutta se sentään tiedetään, että puuhailemalla sitä ei saa. Jokin, mutta tiede ei vielä tiedä mikä, on mennyt pilalle jo alkuraskaudesta.

Lepäile nyt ja yritä olla stressaamatta. Luultavasti kaikki menee hyvin!

 

nuo painoarviotkaan eivät aina osu kohdilleen. Itse synnytin 800g isomman vauvan, kuin mitä painoarvio antoi olettaa.

Olet varmasti hyvissä käsissä. Synnytys olisi varmasti noilla viikoilla jo käynnistetty jos lääkäreillä olisi pienikin epäilys siitä, että vauva saattaa vammautua tms.

 

Se vain, että kun ihmisetkin ympärilläni vertailevat koko ajan raskauksiaan minuun, esim. "minulla kyllä ei ollut mitään pahoinvointia" tai "onpa ihmeellistä, miksi vauva on perätilassa, onkohan siinä jotain vikaa". En kyllä mahda sille mitään, että pieni poikamme tykkää olla pää ylöspäin, siitäkin luin jotain, että kehityshäiriö voi olla yksi syy perätilaan.

Painoa on minulla liikaa, se on selvää. Sen kehitys oli maltillista kunnes alkoivat nämä helteet enkä päässyt enää oikein ulkoilemaan, turvotus iski kehiin. Samaten harjoitussupistuksia on jatkuvasti. Neuvolasta vain sanottiin, että jossei verta tule runsaasti, ei syytä huoleen.. Muutaman kerran on ollut niitä oikeitakin.n

Vauva liikkuu hyvin mielestäni, tarvittavat kymmenen liikettä tulevat yleensä aina vartin sisään kun alan seuraamaan. Pää on kylkikaaren alla, usein tunnen selän tai pepun vatsanpeitteiden läpi. Jalat potkivat napakasti alapäähän, mikä aiheuttaa paljon kipua ja painontunnetta. Kävely jää vähiin, pitkiä matkoja ei voi kävellä enää, pyöräillä voin mutta sekin on kielletty nyt.

Olen tehnyt kyllä kaiken mitä on käsketty. En juo, en polta, syön monivitamiinia, omegapillereitä, maitohappoja, en juo kahvia, en karkkia tai sipsejä yms. syö lainkaan.. Hb on ollut kautta linjan 132-148, kohtumitta käyrien sisällä, pissa heinäkuun alkuun saakka puhdas, sitten alkoi tulla aamutestissä valkuainen yhdellä plussalla, iltapäivällä se oli aina hävinnyt (neuvola testasi useasti). Nyt ekaa kertaa kahdella plussalla.

Sain juuri vauvan huoneen valmiiksi, ekat vaipatkin ostin tänään.. sairaalakassin laitoin valmiiksi, täytynee sitä sitten kantaa matkassa mikäli tulee lähtö sairaalaan seur. käynnillä. Kahden viikon päästä on kääntöyrityskin varattuna.

En ikinä ole pelännyt mitään näin paljon, tiedän että tilanne voisi olla pahempikin, vauvani voisi olla vaikka kuollut, mutta rukoilen mielessäni koko ajan, että hän ei ole vaurioitunut. Syytän itseäni siitä, etten "maannut" tarpeeksi, aina oli jotain tehtävää, koska tunsin jaksavani, tosin myöhemmin väsyin sitten ja olin kipeäkin. Paineet ovat huidelleet jo hyvän tovin noissa lukemissa, miksi en jäänyt pötköttelemään vaan touhusin..

 

Minulla oli myös verenpaineet koholla ja rappeumaa nähtävissä suonissa. Kävin osastollakin tarkkailussa viikon ajan ja viikon olin kotona ja sitten viikon taas osastolla verenpaineen yläpaine oli 200. Sitten rv 38 käynistettiin ja syntyi 2555g painava ja 48cm pitkä poika. Kävi teholla ottamassa vauhtia pari päivää kun hällä oli tulehdus arvot koholla. Nyt on terve, normi mittainen 3 vuotias napero.

Sinä et ole itse voinut vaikuttaa tilanteeseesi. Koeta rauhoittua ja luota hoitajiin. Sinut otetaan tarkkailuun osastolle jos on tarve ja synnytys käynnistetään kun katsotaan se tarpeelliseksi.

Jaksamista!

 

älä syytä itseäsi :hug: itse suunilleen makoilin kirjakasan kanssa sängyn pohjalla ja mässäilin, en siis todellakaan riehunut mutta silti loppuraskaudessa iski paha raskausmyrkytys.. ti-iltana ensiapuun, päätä särki ja oli sanoinkuvaamattoman epämukava olo, verenpaineet pilvissä ja sanottiin että kotiin sinä et lähde.. to-aamuna aloin oksentaa ja kouristella, sitten vain leikkaussaliin. pieni & siro (48/3150) tyttö sieltä tuli , hiukan keltainen ja turhan rauhallinen ( tod.näk minuun pumpatut lääkkeet ) mutta muuten terve

 

Se vain, että kun ihmisetkin ympärilläni vertailevat koko ajan raskauksiaan minuun, esim. "minulla kyllä ei ollut mitään pahoinvointia" tai "onpa ihmeellistä, miksi vauva on perätilassa, onkohan siinä jotain vikaa". En kyllä mahda sille mitään, että pieni poikamme tykkää olla pää ylöspäin, siitäkin luin jotain, että kehityshäiriö voi olla yksi syy perätilaan.

Painoa on minulla liikaa, se on selvää. Sen kehitys oli maltillista kunnes alkoivat nämä helteet enkä päässyt enää oikein ulkoilemaan, turvotus iski kehiin. Samaten harjoitussupistuksia on jatkuvasti. Neuvolasta vain sanottiin, että jossei verta tule runsaasti, ei syytä huoleen.. Muutaman kerran on ollut niitä oikeitakin.n

Vauva liikkuu hyvin mielestäni, tarvittavat kymmenen liikettä tulevat yleensä aina vartin sisään kun alan seuraamaan. Pää on kylkikaaren alla, usein tunnen selän tai pepun vatsanpeitteiden läpi. Jalat potkivat napakasti alapäähän, mikä aiheuttaa paljon kipua ja painontunnetta. Kävely jää vähiin, pitkiä matkoja ei voi kävellä enää, pyöräillä voin mutta sekin on kielletty nyt.

Olen tehnyt kyllä kaiken mitä on käsketty. En juo, en polta, syön monivitamiinia, omegapillereitä, maitohappoja, en juo kahvia, en karkkia tai sipsejä yms. syö lainkaan.. Hb on ollut kautta linjan 132-148, kohtumitta käyrien sisällä, pissa heinäkuun alkuun saakka puhdas, sitten alkoi tulla aamutestissä valkuainen yhdellä plussalla, iltapäivällä se oli aina hävinnyt (neuvola testasi useasti). Nyt ekaa kertaa kahdella plussalla.

Sain juuri vauvan huoneen valmiiksi, ekat vaipatkin ostin tänään.. sairaalakassin laitoin valmiiksi, täytynee sitä sitten kantaa matkassa mikäli tulee lähtö sairaalaan seur. käynnillä. Kahden viikon päästä on kääntöyrityskin varattuna.

En ikinä ole pelännyt mitään näin paljon, tiedän että tilanne voisi olla pahempikin, vauvani voisi olla vaikka kuollut, mutta rukoilen mielessäni koko ajan, että hän ei ole vaurioitunut. Syytän itseäni siitä, etten "maannut" tarpeeksi, aina oli jotain tehtävää, koska tunsin jaksavani, tosin myöhemmin väsyin sitten ja olin kipeäkin. Paineet ovat huidelleet jo hyvän tovin noissa lukemissa, miksi en jäänyt pötköttelemään vaan touhusin..

sun vauvakin kerkee vielä kääntymään moneen kertaan ympäri etten olisi kyllä siitäkään huolissani. nyt otat sitten rennosti etkä tressaa siitä painostakaan, ei sillä ainakaan putoa ja todennäköisesti turvotus on suurin syy painon nousuun joka sekin yksi rakausmyrkytyksen oireista. oireet häviää synnytyksen jälkeen ja rskausmyrkytys on vaarallisempi äidille kuin lapselle joten olen sillä kannalla että ei sun huolissasi tarvitse olla.

 

Mitään tiettyä syytä perätilaan ei ole löydetty, mutta paljon on epäilty esim. tietynmallisen kohdun "houkuttelevan" lasta olemaan perätilassa. Totta ehkä on, että joissain kehityshäiriöissä lapset tuppaavat olemaan perätilassa, mutta sinullahan on ultrassa kaikki ollut aina ihan OK eikä mitään epäilyä kehityshäiriöstä ole ollut. Toksemia myöskään ei itsessään altista kehityshäiriölle, ainoastaan siitä seuraava verenpaineiden äkillinen nousu, ongelmat istukan verenkierrossa ja hapenpuute.

Kuten sinulle on sanottukin, jos tilanne olisi todella huolestuttava, olisit jo sairaalassa. Toksemia yleensäkin on riskialttiimpi äidille kuin lapselle. Koska sinulla levossa verenpaineet ovat ihan hyvät, niin nyt vaan lepäämään. Paljonhan on heitäkin toksemiaa potevia, joilla edes lepo ei laske verenpaineita. Nyt vaan jatkossa lepäät rauhassa, mennyttähän et voi enää muuttaa, etkä sillä touhuamisella varmastikaan ole mitään pahaa lapselle aiheuttanut. Toksemia ei ole sinun vikasi.

 

Älä nyt syytä itseäsi, saat vielä stressistä huonomman olon itsellesi ja verenpaine nousee entisestään.

Mullekin on tulossa pieni vauva, painoarvio 34. viikolla oli pikkuisen vajaa 2 kg ja syntymäpainoksi arvioidaan alle 3 kiloa. Ei kukaan ole ollut mitenkään huolestunut, enkä minäkään ole. Lääkärithän sanoivat, että vauvallasi on kaikki hyvin. Perätilaankaan ei voi its mitenkään vaikuttaa, eikä se mun tietojeni mukaan ole merkki mistään.

Rauhoitu, eiköhän kaikki mene hyvin! Tsemppiä!

 

Et olisi voinut tehdä mitään toisin!!!!! Ei kaikkeen aina voi vaikuttaa. Todennäköisesti vauvasi on ihan kunnossa, olisivat kyllä muuten ottaneet sinut osastolle.
Siskoni (isokokoinen ihminen vielä) täysaikainen vauva syntyi 2700g, ja ihan normaali tyttö tuosta on kehittynyt.. vieläpä tosi pitkä tyttö ja isoluinen nykyään vauvana vaan oli tosi pikkuruinen. Ihan normaali tyttö.
Minulla myös ultra näyttää vauvan kooksi tosi pienen, mutta lääkäri sanoi, että käsikopelolla sen on oltava paljon suurempi, eli noissa arvioissakin on aina heittoja.
Älä välitä mitä muut sanovat, sulje nyt korvasi muiden mielipiteiltä, jokainen raskaus on erilainen.

 

Niin se näyttää olevan, että raskaus tuo naisessa esiin uusia piirteitä - minäkin olen aina ollut järki-ihminen, se johon jokainen tukeutuu hädän hetkellä ja joka ei menetä malttiaan missään tilanteessa. Nyt sitten kun on omasta vauvasta, kauan odotetusta ja tekemällä tehdystä lapsesta kyse, tunnen oloni niin surulliseksi ja voimattomaksi.

Onneksi rakas aviopuolisoni jaksaa ajatella positiivisemmin. Tosin hän ei tätä vauvaa kannakaan eikä voi mitenkään tajutakaan, miten pahalta tuntuu, mutta en häntä siitä tietenkään syytä. Olen onnekas, kun minulla on hänet.

Rakenneultrassa kaikki näytti olevan ok, hivenen toinen munuaisallas ensin näytti laajentuneelta, mutta toisella kerralla laajentumaa ei havaittu. Np-ultrassa kaikki mainiosti, riskiluku 1:13 000. Aivot ja muutkin rakennuspalikat näyttivät rakenneultrassa täydellisiltä.

Sanoivat nyt, että jos tulee päänsärkyä tms. niin heti paikan päälle. No koska olen niska-hartiavammainen, eli kärsin kulumista, päänsärkyä tulee huonosti nukutun yön jälkeen, mutta tunnistan sen täksi kivuksi, koska se lähtee niskoista. Samaten jos en ole syönyt riittävän usein, näen sahalaitoja ja tulee lievää pääkipua. Tämä minulla on ollut kymmenen vuotta. Erotan nämä säryt, muunlaisia en ole kokenut nyt raskauden aikana.

Lääkäri on kuulemma huippuammattilainen, joten kai hänen sanaansa täytyy luottaa. Kukaan ei puhunut mitään synnytyksen käynnistämisestä tai sellaisesta, mutta tilannetta tarkkaillaan. Voi kunpa saisin lapseni terveenä kotiin, antaisin siitä mitä tahansa..

 

Olen myös nukkunut kyljelläni käskystä, vaikka se tekeekin tukalaksi olon, kädet (hermopinteet molemmissa) kipeytyvät niin, että herään usein yöllä viiltävään tuskaan. Selälläni nukkuisin kuin tukki, mutta neuvolassa käskettiin vaihtamaan asentoa.

Tuo raskauksien vertailu on ihan ok muuten, saanhan arvokasta tietoa heiltä jotka ovat jo synnyttäneet, mutta se tuntuu tosi pahalta, kun lähipiiriini kuuluva henkilö muistaa aina mainita, miten hänellä paino nousi vain 7kg ja näytti aina säteilevältä jne. Nyt on upeannäköinen ja kaikki edelleen hyvin. Vauva kehittyy mallikkaasti jne. Minä olen saanut painoa lisää 31 raskausviikkoon mennessä 6kg ja viimeisen kk aikana toiset 6 kg, joista neuvolan mukaan ainakin 2kg pelkkää nestettä. Entiset vaatteet mahtuvat hyvin päälle, vain kengät puristavat.

Mieheni sanoo vain koko ajan, että huolimatta mikä lopputulos on, on sieltä tulossa kuitenkin meidän oma vauvamme, oli ihan pieni tai ei, terve tai ei. En halua kertoa tästä kenellekään vielä, etenkään perheellemme, koska heillä on tapana etsiä ensin viat ja syyt minusta, kukaan ei ole edes kysynyt, miten raskaus on edennyt tai miten vauva voi.

Onhan vauvan aivot jo kehittyneet tarpeeksi näillä viikoilla, mikäli joudutaan synnytykseen? Joissakin tietolähteissä sanotaan yhtä ja toisissa toista.

 

Olen myös nukkunut kyljelläni käskystä, vaikka se tekeekin tukalaksi olon, kädet (hermopinteet molemmissa) kipeytyvät niin, että herään usein yöllä viiltävään tuskaan. Selälläni nukkuisin kuin tukki, mutta neuvolassa käskettiin vaihtamaan asentoa.

Tuo raskauksien vertailu on ihan ok muuten, saanhan arvokasta tietoa heiltä jotka ovat jo synnyttäneet, mutta se tuntuu tosi pahalta, kun lähipiiriini kuuluva henkilö muistaa aina mainita, miten hänellä paino nousi vain 7kg ja näytti aina säteilevältä jne. Nyt on upeannäköinen ja kaikki edelleen hyvin. Vauva kehittyy mallikkaasti jne. Minä olen saanut painoa lisää 31 raskausviikkoon mennessä 6kg ja viimeisen kk aikana toiset 6 kg, joista neuvolan mukaan ainakin 2kg pelkkää nestettä. Entiset vaatteet mahtuvat hyvin päälle, vain kengät puristavat.

Mieheni sanoo vain koko ajan, että huolimatta mikä lopputulos on, on sieltä tulossa kuitenkin meidän oma vauvamme, oli ihan pieni tai ei, terve tai ei. En halua kertoa tästä kenellekään vielä, etenkään perheellemme, koska heillä on tapana etsiä ensin viat ja syyt minusta, kukaan ei ole edes kysynyt, miten raskaus on edennyt tai miten vauva voi.

Onhan vauvan aivot jo kehittyneet tarpeeksi näillä viikoilla, mikäli joudutaan synnytykseen? Joissakin tietolähteissä sanotaan yhtä ja toisissa toista.

Aivot kyllä ovat kehittyneet mutta keuhkot ei välttämättä kypsät, viikosta 34 eteenpäin ei enään estellä jos vauva on syntymässä.

 

"onpa ihmeellistä, miksi vauva on perätilassa, onkohan siinä jotain vikaa". En kyllä mahda sille mitään, että pieni poikamme tykkää olla pää ylöspäin, siitäkin luin jotain, että kehityshäiriö voi olla yksi syy perätilaan.
Syinä sikiön perätilaan voi olla mm. liian lyhyt napanuora, eli lapsi ei mahdu kääntymään, äidin lantion malli tms. Se on aika yleistä eikä mitenkään huolestuttavaa.

Itse et voi raskausmyrkytyksen kehittymiseen juurikaan vaikuttaa muuten kuin välttämällä stressiä ja suolaisia ruokia, lakua ja salmiakkia jotka saattavat nostaa verenpainetta.

Toksemia päänsryn erottaa siitä, ettei siihen Panadol auta, lisäksi saattaa tulla näköhäiriöitä. Jos näitä tulee, niin lähde suoraan äitiyspolille näytille. Tsemppiä!

 

Parasta mitä voit vauvasi eteen tehdä on ettet stressaa turhaan, kyllä ne polilla olisi ottaneet sut sisään jos olisi aihetta isoon huoleen.

Itselläni oli verenpaineet koholla koko raskausajan ja lopussa paljon "pahemmat" kuin sulla, silti en osannut kamalasti pelätä, koska vauvan voi koko ajan hyvin. Mut otettiin prenalle paineiden takia ja olinkin siellä sitten synnytykseen asti, joka lopulta käynnistettiin noiden korkeiden verenpaineiden takia. Ei silti tullut raskausmyrkytystä ja vauvakin syntyi terveenä. Tsemppiä loppuraskauteen!

 

musta nuo kuullostaa jo niin isoilta nuo viikot ja jos myt syntyy niin ei pitäisi olla mitään hätää. omat pojat syntyivät alle kilon painoisina rv 26, ne oli rääpäleitä, tuohan on jo iso vauva siis ole ihan rauhassa saat varmasti hyvää hoitoa ja kuten sanottu viikot ovat jo niin hyvät että hätää ei pitäis olla.