Itkettää jo miehen käytös

[Tytteli]

Mäkin sitten laitan tämmöisen avautumisen tänne. Olen raskaana viikolla 37+2 ja kaikki on ihan hyvin, mutta nivuskivut on aivan helvetilliset, kävely erityisesti ulkona näillä keleillä todella vaikeaa ja hidasta. Meillä on myös 2-vuotias esikoinen, joka on nyt vielä hetken aikaa tarhassa ennen kuin tulee sitten kotihoitoon vauvan kanssa. Mies tekee töitä kotona, joten tällä pitää päivisin yrittää olla vähän hissun kissun ja häiritsemättä ja tästäkin syystä esikoinen nyt vielä reilun kuukauden tarhassa.

No käytäntö on nyt se, että mies vie ja hakee lapsen tarhasta. Matkaa sinne on suuntaansa 1,5km ja meillä ei ole autoa vaan ihan rattaissa kuskataan lapsi tarhaan. Julkisistakaan ei paljoa hyötyä ole tuolla matkalla. Mä en ihan oikeasti enää kykene viemään tai hakemaan lasta tässä tilassa. Samoin meidän koiran ulkoilutus alkaa olla tosi vaikeeta, varsinkin jos mun pitää samana päivänä mennä esim. neuvolaan, minne siis kanssa kävelen, ei oo onneks kauheen pitkä matka. Samoin kaupassa käynti on vähän vaikeeta, kun sinne pitää kävellä ja sitten kantaa ostokset kotiin.

Joka aamu joudun kuuntelemaan kauheeta tiuskimista ja valittamista kun herätän miehen. Minä kuitenkin hoidan lapsen aamutoimet ja pukemiset ja nousen ylös jos lapsi vaikka jo kuudelta herää. Mä en jaksa enää kuunnella tota valitusta ja haukkumista kun mun mielestä mun pitäis oikeasti saada nyt ottaa vähän iisimmin ennen vauvan syntymistä. Kiva kuunnella haukkuja siitä etten tee jotain, johon en pysty enää. Kotityöt olen nyt hoitanut, tiskit, pyykit jne. Kauheesti olen laittanut paikkoja kuntoon vauvaa varten. Mikään ei vaan riitä ja mies ei olis valmis oikein tekee mitään. Minä kuitenkin olen meidän perheessä se elättäjä, joka käy palkkatöissä sillä aikaa kun mies hoitaa opintoja kotona. Nyt vain sattui niin ikävästi sitten, että meille on toinen vauva tulossa ja tuntuu vaan niin helvetin kurjalta kuunnella haukkuja ja tuntuu ettei miestä kiinnosta tuleva vauvakaan, sekin on vaan yks iso häiriö hänen ohjelmaansa.

 

[Kaisa]

Sano sille et joko laps tulee kotia pitämään ääntä tai hän vie sen hoitoon.. jokatapauksessa elä ala kynnysmatoksi, saa mies opetella tekemään kotona töitään metelissä!!

 

[Silmukka-]

Anna miehelle vaihtoehto että lapsi jää kotiin. Ei tarvitse kuskata tarhaan ja takaisin.
Veikkaan että valitsee tarhaan viemisen.
Olen tosi pahoillani että joudut kestämään tuollaista kohtelua nyt kun erityisesti tarvitset toisen tukea ja jonkinlaista panosta perhe-elämään

Vauvan synnyttyä keskittyisin lapsiin ja homman pyörittämiseen alusta asti yksin.

 

[Liekki]

"Nyt vain sattui niin ikävästi sitten, että meille on toinen vauva tulossa..."

Kuulostaa ihan siltä, että mies ei olis valmis ottamaan vastuuta kahdesta lapsesta, yksikin aiheuttaa kränää?

En kyllä nyt yhtään tykkää. Tekstistä saa sen kuvan että olet ihan hädässä. Pitäisikö teitin kiikuttaa miehelle lääkärintodistus raskaudesta ja liikuntakyvystä? Pelkään puolestasi, mitä tapahtuu kun lapset ovat kotona ja mies ei saa tehdä rauhassa töitään? Voi olla edessä myrskyä ja myllerrystä. Koita puhua sille järkeä päähän, eihän toi käy yhtään.

 

[kaisa]

Minua kans huolettaa, niin ku Liekkiäki teidän tulevaisuus kun vauva on syntynyt ja esikoinen on kotona.. tarvitset tuke niin nyt kuin sittenkin!

 

[kk]

Miehet vain ei ymmärrä sitä, et kun oot raskaana et vaik oon kotona ns. tekemättä mitään (=lomalla) ei se tarkoita sitä et raskaana olevan pitäisi yksin pyörittää koti rumpaa

 

[-]

Ensinnäkin paljon voimia sinulle. Onnistuiskohan sellainen, että mies veisi lapsen tarhaan ja menisi samalla jonnekin kodin ulkopuolelle tekemään töitään/opiskelujaan (siis jos hänellä on kannettava tietokone ja jos opiskelupaikassa on työskentelytiloja esim kirjastoissa)? Saisit sitten levätä rauhassa kotona ilman tiuskimisen tm kuuntelemista. Mies voisi sitten lapsen kanssa kotiin tultuaan auttaa kotitöissä ja vastaavissa? Ajattelinpa vain, että silloin kun pinna kireellä (tässä tapauksessa miehellä), voi olla hyvä ettei ole koko ajan kotona yhdessä. Jos tilanne siitä sitten tasaantuisi.

 

[chef]

Ymmärrän ap tilannettasi enemmän, kuin hyvin. Mä olen viikolla 35+1 ja kivut on olleet ajoittain ihan hillittömät. Muutama päivä sitten lähdin pitkästä aikaa lenkille koirien kanssa ja matka katkesi 200 metriin, kun sattui niin paljon että oli pakko kääntyä kotiin. Se kotimatka kestikin sitten ikuisuuden, kun pääsin vain köpötellen eteenpäin.

Lähetä sille miehellesi sellaisia terveisiä että hän on kohtuuton narisija jonka tulisi kasvaa aikuiseksi. Meilläkin mies hoitaa (on hoitanut jo muutaman viikon) koirien lenkityksen, 12kk ikäisen lapsen kaikki nostelut ja kantelut yms. mihin en kykene ilman kipuja, sekä kaiken muun mihin en enää kunnolla kykene ja tämän kaiken hän tekee kyllä ilman narinaa.

 

[Niinie]

Onko se sun mies ollut aina tuollainen? Missä vaiheessa muuttui ellei?

Yhdessä kirjassa neuvottiin miten vaikeaa miestä herätellään tilanteeseen missä kaikki ei ole kunnossa.

Sanot sille että haluaisit jutella ja kysyt milloin sillä olisi aikaa siihen. Äänensävy kepeä ei syyttelevä. Jos sanoo että vaikka illalla niin sano että sopisko vaikka yhdeksältä.

Kun aika löytyy olipa se heti tai myöhemmin kerrot rauhallisesti että "Pena. En tiedä olenko tarpeeksi selvästi sitä kertonut että mulla on kipuja. En pysty näihin tehtäviin a, b ja c koska minua väsyttää ja minulla on ennen kaikkea kipuja. Tuntuu todella pahalta että sanot minulle näin ja näin sillä en kykene näihin tehtäviin. Ymmärrätkö sen?"

Jos mies vaan huutaa jotain "joo v'ttu pidä pääs kii" otat lapsen ja menet ystävän/vanhempien luo. Ellei mahdollista jätät vaan kylmästi kaikki hommat hoitamatta vaikka mies mitä sanoisi ja alat suunnitella eroa.

Voimia. Älä anna alistaa itseäsi nainen, olet vahva.

 

[oh no]

Sun todellakin pitäis saada levätä nyt ja todellakin miehen pitäs se tajuta.

Onko se ukkos nähnyt, miten vaikeeta sun on kävellä pitempiä matkoja? Lähde sen kanssa viemään lasta hoitoon joku aamu, jospa se heräis kun tajuaa että sä ihan oikeasti joudut käveleen tosi hitaasti ja pysähtelemään, joka askel sattuu.