itken vaan

anteeksi nyt kun puran tänne tämän pahan oloni,mutta en voi muutakaan. minulla on vaan niin paha olla. mieheni lähti äsken, näytin hänelle ovea koska sain taas eilen turpaani. meillä on kaksi pientä lasta ja en tiedä että miten minä pärjään ja jaksan elää elämääni :'( itken vaan kokoajan ja tuntuu että minun elämälläni ei ole enää mitään merkitystä. olisin halunnut vain olla onnellinen perheeni kanssa, mutta se ei näy minun kohdallani onnistuvan ei sitten millään. lähteeköhän tämä tuska sydämmestäni koskaan :'( :'( minä vaan itken...en voi varmaan yölläkään nukkua ja ruoka ei maistu...olisi ihana vaan kuihtua pois, mutta lastentakia on pakko jaksaa. mutta helpotti tämä hieman kun sai tänne tämä kirjotettuu :snotty:

 

Oon tosi pahoillani sun puolesta :hug: Mutta pärjäätte varmasti lasten kanssa paljon paremmin ilman väkivaltaista miestä!
Ja varmasti sulla on voimia enemmän kuin uskotkaan, sillä vaatii jo paljon rohkeutta ja voimaa tehdä oikea päätös.
Voimia sulle ja yritä nauttia lapsistasi, onneksi sulla on heidät ilonasi :hug: (vaikka tietysti lapset vievät voimiakin, mutta kuitenkin..)

 

voimia, parempi tulevaisuus on varmasti nyt kun väkivaltaisessa suhteessa. Ajan kanssa helpottaa pidä "nuppusistasi" huolta he vetävät sinutkin jaksamaan

 

Vilpitön osanotto kaikista kärsimyksistäsi!!!

Soita ehdottomasti kotipalveluun, kerro tilanteestasi ja pyydä kodinhoito-ja lastenhoitoapua esim. kerran viikossa, niin pääset vähän johonkin muualle.

Voisivatko vanhempasi, mahdolliset sisaruksesi tai ystävät auttaa ja tukea sinua?


HAE ROHKEASTI APUA, JOS TUNNET SITÄ TARVITSEVASI!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
MUISTA, ETTÄ NAISILLA ON LEIJONAN VOIMAT JA TAHTO SELVIYTYÄ IHAN JO LASTENKIN VUOKSI!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Tuskasi on varmasti valtava, mutta muista, että ajan myötä se hellittää ja voi muuttua siedettäväksi.

 

Kyllä sinä jaksat usko itseesi!Hae apua jos siltä tuntuu! :hug: Voimia sulle! =) elämä voittaa ja auringokin paistaa vielä sullekkin!

 

Hei! olen itse käyny ton saman läpi ja olen todella pahoillani! mulla kanssa pieniä lapsia ja mulla kans ekat 3 vkoa tuntu etten jaksa..olin kun robotti toimiessani, kun lapset oli paikoilla pystyin olee itkemättä mutta kun jäin yksin tai lapset ei ollut niin itku tuli kokoajan...suosittelen soittamista naisten tukilinjalle, siellä voi puhua tuntemattoman kanssa tapahtuneesta ja saa tukea samoiten neuvoja kuinka toimia eteenpäin....ja vaikka tuntuu että tästä ei pääsis läpi niin kyllä vaan pääsee, lapset auttoi mua mun kohalla, niiten takia piti olla vahva...mutta kyseinen asia pitää käsitellä ja parempi on kun on joku ulkopuolinen...itse häpesin kauheasti tapahtunutta vaikka eihän se mun syy ollut että toinen lyö! kannattaa itkeä itkut ja sitten jatkaa eteenpäin! yksin ei kuitenkaan kannata jäädä murehtii! voimia sulle!!!!!!! :hug: