Isyyttä ei tunnusteta, kuinka lastenvalvoja suhtautuu?

[taustalla]

Eli minulla on tilanne, että odotan lasta yksin. Erosimme exän kanssa aika pian plussatestin jälkeen. Yhdessä ehdimme olla kolmisen kuukautta. Nyt isä ilmoitti että ei halua isyyttä tunnustettavan, mikä meidän tilanteessamme onkin parempi.

Mutta kuinka lastenvalvoja suhtautuu, kun äiti kieltää isyyden tunnustamisen? Neuvolassa isän nimi kyllä on tiedossa, vaikuttaako jotenkin asiaan? Onko tulossa isokin tentti syistä, miksi isyyttä ei tunnusteta?

Kenelläkään kokemusta?

 

[Hei]

Itellä tilanne se et oon kieltäny isyyden tunnustamisen. Mutta sitten muun ns. isäehdokas kävi tunnustaas isyytensä josta tänään tuli varmat tiedot et ei ole isä.

Tästä sit ruvennu miettiin että lapsella kuitenki ois oikeus tietää ees sit paperilla tän isän henkilöllisyys jos ei muuten:S Et jos nyt vasta ootat mieti tarkkaan näitä asioita. Mullakin on vanhempi lapsi ollu vuoden ku erosin ja nyt kuopus tähän mennessä ilman isää. Mut jos aattelee ni kuka ei haluis tietää kuka hänen isänsä on on varmaan vaikeata:S

 

[taustalla]

Minun lapseni isyyttä ei ole tunnustettu. LAstenvalvoja oli oikein mukava ja kohtelias, ei ollut mitään "tenttiä". Toki kertoi asiasta ja isyyden tärkeydestä lapsen kannalta; tämän heidän kuuluukin tehdä. Sitten allekirjoitettiin paperit. En usko, että asiasta tulee ongelmaa. Me ollaan sentään sivistysvaltion aikuisia kansalaisia

Minulla on valokuvia lapseni isästä ja kerron hänestä lapselle sitten kun lapsi on vähän isompi, vauva vielä. Miksi isyyttä ei ole tunnustettu? Isä on ulkomaalainen, näissä tapauksissa hankalaa. Isä ei itse halua olla kanssamme tekemisissä.

 

[taustalla]

Minulla on kaksi täysin päinvastaista kokemusta lastenvalvojista. Ensimmäisen lapseni kohdalla sain vastaani tosi asiatonta kohtelua: haukut siitä, että laitan veronmaksajat elättämään lapseni (ja huom. tämä siitä huolimatta, että olin jo ilmoittanut että EN aio hakea kunnan elatustukea) ja yhtäkkiä lastenvalvoja alkoikin sättiä minua siitä, että en hae tuota elatustukea.

Veti tietenkin herneen nenäänsä myös siksi, että kielsin isyyden selvittämisen. Meillä tämä johtui siitä, että lapseni on saanut alkunsa tunnetun luovuttajan siittiöistä. En vain halua tälle luovuttajalle mitään velvollisuuksia lapsiani kohtaan.

Toisen lapseni kanssa valitsin toisen lastenvalvojan ja hän oli erittäin fiksu, tuki minua ratkaisussani. Ja mikä ihaninta: onnitteli minua lapsestani!

Ja muuten: tuosta isän nimestä paperissa sen verran, että en itse muista ikinä nähneeni mitään virallista vanhemmuuspaperia omista vanhemmistani, eikä siitä mitään traumoja itselleni ole tullut. Minulle riittää kyllä, että perheeni on ollut sellainen kuin se on. Eivätkä omat lapsenikaan ole ihmetelleet tämän heidän perheensa kokoonpanoa.

 

[minä]

Minä sain ihan asiallista kohtelua, ei mitään "tenttejä" vaikka aluksi lastenvalvoja olikin ehkä hieman kummastunut, että todellako aion näin tehdä. Mutta hyvin sujui papereiden teko.
Isän nimi lukee neuvolan papereissa, ei se mitenkään vaikuta. Ja lapseni tottakai tietää isänsä henkilöllisyyden ja saa tutustua jos isä haluaa jossain vaiheessa olla myös yhteydessä meihin päin. Eli isä puuttuu vain virallisista papereista, häntä ei mitenkään muuten salailla lapselta tai muiltakaan.
Sovimme asiasta yhteisymmärryksessä miehen kanssa, ja suurin syy hänen puoleltaan taisi olla, ettei joudu maksamaan elatusmaksuja ym... Mutta en halunnut alkaa asiasta tappelemaankaan. Meidän välit onkin pysyneet ihan hyvinä, vaikka aika vähän ollaan nyt oltu tekemisissä.