Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Perhe-elämä
istukkanäyte
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="matkusteltu on, post: 2337492"]</p><p>Susa kertoi kauniisti vammaisen lapsen herättämistä tunteista. Muista en tiedä, mutta itse en yleensä tunne sääliä yhtään mitään kohtaan, sillä minusta sääli on turha tunne. Voi, älkää taas käsittäkö väärin!! Säälillä vaan ei saada aikaiseksi mitään, se ei auta ketään!!</p><p></p><p>Mutta ollaan matkakertomuksissa. </p><p>Minun matkani ei liity vammaiseen lapseen, menetyksiin ja uuden rakentamiseen kylläkin.</p><p></p><p>Kun olin nuori, ajattelin että kun aika on kypsä ja minulla ikää tarpeeksi, matkustan Amerikkaan. Uhitellen ja ovet paukkuen, näyttävästi isolla laivalla lähtisin. </p><p>En ennättänyt amerikan reissua kunnolla edes suunnitella, kun yllättäen minut nakattiin pakettiauton takakonttiin, jossa ei ollut ikkunoita. Kun minut päästettiin ulos, olinkin joutunut perheeni kanssa Neuvostoliittoon. </p><p>Olimme järkytyksestä mykkänä. </p><p>Asiasta nousi uutisotsikot valtakunnan lehtiin. Ihmiset kuhisivat, juorusivat, olettivat ja syyttivät meitä: oma vikanne, omaa aikaansaannostanne nyt tämä Neukku-matka. Siinähän nyt olette. Minulle tultiin sanomaan päin naamaakin selityksiä ja syitä siitä, miten ja miksi olemme siellä. Ne olivat ihan vääriä. En jaksanut selitellä, sanoin vain ettei se noin ole. Ihmisten kovuus, kylmyys löi kasvoille. Se oli jotain semmosta, mitä en ollut aiemmin tajunnut olevankaan. Ja siihen päälle se pakettiautomatka ja päätyminen neuvostoliitton. </p><p>Mutta uudessa maassa päätimme koko perheen kesken, että tästä on nyt jatkettava eteenpäin. Itku ei auta. Tässä ollaan ja tästä mennään vain eteenpäin. </p><p>Tämäkin oli väärin, minun rauhallisuuttani uudessa tilanteessa ihmeteltiin. </p><p>Sisältä olin aivan rikki, yksin, ja valtavan ahdistunut. Tilannetta oli mahdoton käsittää todeksi. </p><p>Aloin siis rakentamaan ja elämäänelämääni siellä Neuvostoliitossa. Kait siellä kaunista oli,kaiken pohjalla oli minulla ahdistus ja ikävä aikaan ennen pakettiautoon nakkaamista j ihmisten kylmyys tyrmistytti, en luottanut kehenkään. </p><p>Ehkä olisin sopeutunut paremmin, jos olisin kohdannut aitoa välittämistä, ymmärrystä, tukea ja empatiaa. </p><p></p><p>10 neuvostovuoden jälkeen tajusin, ettei sinne ole pakko jäädä, voin lähteä pois!! </p><p>Muutin Moskovaan. Mutta ei se oikein ollut minun paikkani. Tajusin, ettei Amerikka ole enää mahdollista, mutta muualle kyllä pääsisin, koko maapallo on periaatteessa valintoja täynnä. </p><p></p><p>Laitoin hakemukset Ranskaan ja Englantiin. Ranskaa toivoin, Pisteet riittivät Englantiin ja minut lopulta valittiin sinne. Olin tohkeissani. Olin aivan varma että tulen viihtymään siellä, kaikki on minusta itsestäni kiinni. </p><p>Vastaanotto Englannissa oli tyly. Ihmiset eivät halunneetkaan minua sinne. Kulttuuri oli yllättävän toisenlainen. Enhän minä neuvostoliittolainen pohjimmiltani ollut, en oikeastaan edes moskovalainen, olin vain elänyt siinä, silti lähtökohta-kotimaahanikin verrattuna Englanti oli yllättävän vieras paikka. Mutta sielä nyt elettiin, asuttiin. </p><p>Ajan kanssa aloin viihtyä paremmin. </p><p>Kun tuli mahdollisuus muuttaa, tartuin tilaisuuteen. Paikka olisi ollut Luxemburg. Kävin siellä. Yllättäen se toi mieleen ajan ennen pakettiautoa. En halunnut sitä, se ahdisti liikaa. Matka peruttiin. </p><p></p><p>Mutta muutto Saksaan onnistui. Pääsin pois Englannista. Saksa näytti just siltä mitä olin sen aina ajatellut olevankin. Muisto neuvostoliitosta, pakettiautosta ja ajasta ennen sitä alkoi hälvetä ja ennenkaikkea ahdistus kokemasta. </p><p>Löysin Saksasta paljon semmosta mitä en Englannissa olisi uskaltanut etsiä. </p><p></p><p></p><p>En koskaan haaveillut Italiasta. Ihmiset siitä puhuivat paljon, luin artikkeleita, katsoin kuvia, mutta minä en ajatellut että Italiaan asti onnistuisin. Ei minulla olisi edellytyksiä sinne. </p><p>Hollannista olin lukenut, nähnyt, kuullut. Toivoin ettei koskaan tarvitsisi sitäkokea, en pystyisi enää tuon neuvostoliiton jälkeen, en jaksaisi millään enää. Englannissa ja Saksaan muutossakin jopa oli ollut ikäviä kokemuksia mukana, Hollantiin olisin kuollut. </p><p></p><p>Tuossa matkani varrella maailmaa kiertäessä, ja vielä Saksassakin minulla oli kyllä mahdollisuus kokea pieni kotimaanmatka (silloisessa kotimaassa, ensin neuvostoliitossa ja sitten saksassa) pieneen, keskivertokaupunkiin. Vasta Saksassa ymmärsin mitä ihmiset tarkoittavat kun puhuvat Italian-kokemuksistaan. Silti en tavoitellut Italiaa, vaan saksalaista pikkukaupunkia, semmosta keskivertokokoista. </p><p></p><p>Tämä ei ole yhtä kaunis matkakertomus kuin Italian ja Hollannin tarinat, tämä onkin heitetty ihan tästä vaan takataskusta.</p><p></p><p>Nyt asun Saksassa, ja osaan nauttia näistä keskivertokaupunki-kokemuksistani. Viihdyn täällä. Olen täällä ollessa kyllä joutunut purkutuomiotalon alta pakoon, mutta selvisin siitä. Päätin, että selviän, sillä selvisin siitä pakettiauto-ja neuvostomatkakokemuksestakin. </p><p></p><p>Toivon, etten ikinä niin omahyväiseksi tulisi, että alkaisin tuomitsemaan ihmisiä heidän valintojensa ja elämänsä ratkaisujen perusteella, koska kuitenkaan en tiedä tarpeeksi taustoja. </p><p></p><p>Ja aina kun luen isoja otsikoita, kun ihmiset kahvitauollaan juoruavat jonkin heille tuntemattoman perheen ja ihmisen kohtalosta, poistun paikalta sanoen, ettemme me tiedä taustoja. Muistan miltä se tuntui, ja vaikka asianosainen ei ole kuulemassa "miten se nyt sillä tavalla ja olikohan se nyt noin ja siinä on varmasti tommonen taustajuttu.." kauhisteluja, en osallistu niihin, minulla ei ole oikeutta. </p><p></p><p>Pakettiautomatka riitti. </p><p></p><p>Toivon, että omat lapseni voivat tehdä matkan amerikkaan, jos he niin haluavat. Neuvostoliittoa en toivo kellekään, en puolaa, en venäjää, en mitään vastaavaa. </p><p>Hollannissa voi selvitä, sillä rinnalla on myös, mutta neuvostoliitosta ei välttämättä selviä, sillä ihmiset ovat raadollisia.</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="matkusteltu on, post: 2337492"] Susa kertoi kauniisti vammaisen lapsen herättämistä tunteista. Muista en tiedä, mutta itse en yleensä tunne sääliä yhtään mitään kohtaan, sillä minusta sääli on turha tunne. Voi, älkää taas käsittäkö väärin!! Säälillä vaan ei saada aikaiseksi mitään, se ei auta ketään!! Mutta ollaan matkakertomuksissa. Minun matkani ei liity vammaiseen lapseen, menetyksiin ja uuden rakentamiseen kylläkin. Kun olin nuori, ajattelin että kun aika on kypsä ja minulla ikää tarpeeksi, matkustan Amerikkaan. Uhitellen ja ovet paukkuen, näyttävästi isolla laivalla lähtisin. En ennättänyt amerikan reissua kunnolla edes suunnitella, kun yllättäen minut nakattiin pakettiauton takakonttiin, jossa ei ollut ikkunoita. Kun minut päästettiin ulos, olinkin joutunut perheeni kanssa Neuvostoliittoon. Olimme järkytyksestä mykkänä. Asiasta nousi uutisotsikot valtakunnan lehtiin. Ihmiset kuhisivat, juorusivat, olettivat ja syyttivät meitä: oma vikanne, omaa aikaansaannostanne nyt tämä Neukku-matka. Siinähän nyt olette. Minulle tultiin sanomaan päin naamaakin selityksiä ja syitä siitä, miten ja miksi olemme siellä. Ne olivat ihan vääriä. En jaksanut selitellä, sanoin vain ettei se noin ole. Ihmisten kovuus, kylmyys löi kasvoille. Se oli jotain semmosta, mitä en ollut aiemmin tajunnut olevankaan. Ja siihen päälle se pakettiautomatka ja päätyminen neuvostoliitton. Mutta uudessa maassa päätimme koko perheen kesken, että tästä on nyt jatkettava eteenpäin. Itku ei auta. Tässä ollaan ja tästä mennään vain eteenpäin. Tämäkin oli väärin, minun rauhallisuuttani uudessa tilanteessa ihmeteltiin. Sisältä olin aivan rikki, yksin, ja valtavan ahdistunut. Tilannetta oli mahdoton käsittää todeksi. Aloin siis rakentamaan ja elämäänelämääni siellä Neuvostoliitossa. Kait siellä kaunista oli,kaiken pohjalla oli minulla ahdistus ja ikävä aikaan ennen pakettiautoon nakkaamista j ihmisten kylmyys tyrmistytti, en luottanut kehenkään. Ehkä olisin sopeutunut paremmin, jos olisin kohdannut aitoa välittämistä, ymmärrystä, tukea ja empatiaa. 10 neuvostovuoden jälkeen tajusin, ettei sinne ole pakko jäädä, voin lähteä pois!! Muutin Moskovaan. Mutta ei se oikein ollut minun paikkani. Tajusin, ettei Amerikka ole enää mahdollista, mutta muualle kyllä pääsisin, koko maapallo on periaatteessa valintoja täynnä. Laitoin hakemukset Ranskaan ja Englantiin. Ranskaa toivoin, Pisteet riittivät Englantiin ja minut lopulta valittiin sinne. Olin tohkeissani. Olin aivan varma että tulen viihtymään siellä, kaikki on minusta itsestäni kiinni. Vastaanotto Englannissa oli tyly. Ihmiset eivät halunneetkaan minua sinne. Kulttuuri oli yllättävän toisenlainen. Enhän minä neuvostoliittolainen pohjimmiltani ollut, en oikeastaan edes moskovalainen, olin vain elänyt siinä, silti lähtökohta-kotimaahanikin verrattuna Englanti oli yllättävän vieras paikka. Mutta sielä nyt elettiin, asuttiin. Ajan kanssa aloin viihtyä paremmin. Kun tuli mahdollisuus muuttaa, tartuin tilaisuuteen. Paikka olisi ollut Luxemburg. Kävin siellä. Yllättäen se toi mieleen ajan ennen pakettiautoa. En halunnut sitä, se ahdisti liikaa. Matka peruttiin. Mutta muutto Saksaan onnistui. Pääsin pois Englannista. Saksa näytti just siltä mitä olin sen aina ajatellut olevankin. Muisto neuvostoliitosta, pakettiautosta ja ajasta ennen sitä alkoi hälvetä ja ennenkaikkea ahdistus kokemasta. Löysin Saksasta paljon semmosta mitä en Englannissa olisi uskaltanut etsiä. En koskaan haaveillut Italiasta. Ihmiset siitä puhuivat paljon, luin artikkeleita, katsoin kuvia, mutta minä en ajatellut että Italiaan asti onnistuisin. Ei minulla olisi edellytyksiä sinne. Hollannista olin lukenut, nähnyt, kuullut. Toivoin ettei koskaan tarvitsisi sitäkokea, en pystyisi enää tuon neuvostoliiton jälkeen, en jaksaisi millään enää. Englannissa ja Saksaan muutossakin jopa oli ollut ikäviä kokemuksia mukana, Hollantiin olisin kuollut. Tuossa matkani varrella maailmaa kiertäessä, ja vielä Saksassakin minulla oli kyllä mahdollisuus kokea pieni kotimaanmatka (silloisessa kotimaassa, ensin neuvostoliitossa ja sitten saksassa) pieneen, keskivertokaupunkiin. Vasta Saksassa ymmärsin mitä ihmiset tarkoittavat kun puhuvat Italian-kokemuksistaan. Silti en tavoitellut Italiaa, vaan saksalaista pikkukaupunkia, semmosta keskivertokokoista. Tämä ei ole yhtä kaunis matkakertomus kuin Italian ja Hollannin tarinat, tämä onkin heitetty ihan tästä vaan takataskusta. Nyt asun Saksassa, ja osaan nauttia näistä keskivertokaupunki-kokemuksistani. Viihdyn täällä. Olen täällä ollessa kyllä joutunut purkutuomiotalon alta pakoon, mutta selvisin siitä. Päätin, että selviän, sillä selvisin siitä pakettiauto-ja neuvostomatkakokemuksestakin. Toivon, etten ikinä niin omahyväiseksi tulisi, että alkaisin tuomitsemaan ihmisiä heidän valintojensa ja elämänsä ratkaisujen perusteella, koska kuitenkaan en tiedä tarpeeksi taustoja. Ja aina kun luen isoja otsikoita, kun ihmiset kahvitauollaan juoruavat jonkin heille tuntemattoman perheen ja ihmisen kohtalosta, poistun paikalta sanoen, ettemme me tiedä taustoja. Muistan miltä se tuntui, ja vaikka asianosainen ei ole kuulemassa "miten se nyt sillä tavalla ja olikohan se nyt noin ja siinä on varmasti tommonen taustajuttu.." kauhisteluja, en osallistu niihin, minulla ei ole oikeutta. Pakettiautomatka riitti. Toivon, että omat lapseni voivat tehdä matkan amerikkaan, jos he niin haluavat. Neuvostoliittoa en toivo kellekään, en puolaa, en venäjää, en mitään vastaavaa. Hollannissa voi selvitä, sillä rinnalla on myös, mutta neuvostoliitosta ei välttämättä selviä, sillä ihmiset ovat raadollisia. [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Järjestä seuraavat numerot pienimmästä suurimpaan: 3 6 1
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
Rahasto-osuuksien kokonaisarvon vuoden lopussa laskeminen
20 min sitten
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
2.
Toisen kissan ta**aminen ei ole niin kivaa kenellekään mutta se nyt vaan menee niin ettei kissa kuulu Suomen luontoon
Tänään 19:44
vierailija
3 Viestiä
Aihe vapaa
3.
Asuisitko mieluummin Bugatti Residencessä vai mummonmökissä metsän siimeksessä?
Tänään 19:04
Echo
15 Viestiä
Aihe vapaa
4.
Ter Ro rismin vastaisessa operaatiossa Israelin Gazan alueella jo yli 4 000 ter Ro ristit saanut surmansa
Tänään 18:37
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
5.
Voi tätä ilon ja onnen päivää :)
Tänään 17:42
vierailija
10 Viestiä
Aihe vapaa
6.
Merenpinta ei olekaan nousussa vaan puoli metriä alle kriittisen tason
Tänään 17:02
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
7.
OrpoPurran ENNÄTYKSELLINEN VELANOTTO 60-70 mrd euroa..eikä edes kriisejä, no jaa ellei oikeistohallituksen politiikkaa lasketa
Tänään 16:09
vierailija
5 Viestiä
Aihe vapaa
8.
Ei tänäänkään tuulivoimaa...
Tänään 15:43
vierailija
4 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
Matkatoimisto Apollomatkat tiedotti perjantaina aloittavansa seiväsmatkat Länsi-Afrikan Gambiaan
Started by vierailija
Sunnuntai klo 11:54
Luettu: 2K
Aihe vapaa
2.
Mies on vuoden viestitellyt nuoremmalle naiselle
Started by vierailija
Maanantai klo 03:50
Luettu: 698
Aihe vapaa
3.
Miehet! Minttu K. takaapäin Sampon kuvaamana, hot or not?
Started by vierailija
Tiistai klo 08:02
Luettu: 581
Aihe vapaa
4.
Israel-Palestiina-Hamas -ketju.
Started by Echo
Sunnuntai klo 21:40
Luettu: 572
Aihe vapaa
5.
Täältä hävisi ketju jossa haukuttiin alatyylisesti Riikka Purraa
Started by vierailija
Sunnuntai klo 13:22
Luettu: 563
Aihe vapaa
6.
Äärivasemmiston mielestä virallisten tilastojen faktat ovat "äärioikeistolaista teoriaa"
Started by vierailija
Maanantai klo 12:48
Luettu: 513
Aihe vapaa
7.
Posti tyttö ei tajuu..
Started by vierailija
Maanantai klo 19:29
Luettu: 503
Aihe vapaa
8.
Omituinen hieronta
Started by vierailija
Maanantai klo 22:17
Luettu: 496
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
Toisen kissan ta**aminen ei ole niin kivaa kenellekään mutta se nyt vaan menee niin ettei kissa kuulu Suomen luontoon
Latest: diogenes57
1 min sitten
Aihe vapaa
2.
K/B-komposti
Latest: vierailija
6 min sitten
Aihe vapaa
3.
Asuisitko mieluummin Bugatti Residencessä vai mummonmökissä metsän siimeksessä?
Latest: vierailija
14 min sitten
Aihe vapaa
4.
Parhaat ehdokkaat EU vaaleissa
Latest: vierailija
15 min sitten
Aihe vapaa
5.
Rahasto-osuuksien kokonaisarvon vuoden lopussa laskeminen
Latest: vierailija
17 min sitten
Aihe vapaa
6.
Sisäministeri Mari Rantanen (PS) käännytyslaista: "Perusteetta maahan tuleva palautetaan Venäjälle, vaikka Venäjä ei haluaisi ottaa vastaan"
Latest: vierailija
19 min sitten
Aihe vapaa
7.
Hyödyntäkää julkista liikennettä!
Latest: vierailija
21 min sitten
Aihe vapaa
8.
Pahus, ei kai palstan kunniavierailijaa odota pakkomuutto!
Latest: vierailija
Tänään 20:24
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Perhe-elämä
istukkanäyte
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu