Isovanhempien välinen kateus ja kilpailu

Alkaa väsyttää tämä tilanne, joka on jatkunut esikoisen syntymästä lähtien eli 7,5 vuotta. Äitini kateilee lasten toista mummoa, josta on tullut lapsille läheisempi yksinkertaisesti siitä syystä, että viettää lasten kanssa paljon aikaa. Vie metsäretkille, huvipuistoon, uimarannalle, hiihtämään ja touhuaa lasten kanssa oikeastaan kaiken ajan, jonka lasten kanssa viettää samassa paikassa. Minun äitini on paljon etäisempi, mummuna sellainen kuin oli äitinäkin. Juttelee kyllä lapsille ja keksii heille tekemistä, mutta touhuaa omia juttujaan eikä välitä kahdenkeskisestä ajasta lasten kanssa. Ahdistuu kuitenkin nähdessään, että toinen mummo on lapsille läheisempi ja on katkera siitä, ettei itse ole yhtä läheinen "sellaisena mummuna kuin on" :headwall: Tästä voi sitten vaikka syyttää minua, asunhan toisella paikkakunnalla. Niin asuu toinenkin mummo, mutta se nyt ei ole tärkeää...

Äitini syyllistää toisinaan myös lapsiani siitä, että nämä tykkäävät toisesta mummostaan. Piruilee pienille lapsille, kun nämä kertovat jostakin reissusta mummonsa kanssa sanoen "vai sellaista, no on se nyt kun sellaisellekin reissulle on viety, kyllä se on niin hyvä ja täydellinen mummo..." Esikoinen jo ymmärtää ivallisen äänensävyn, muttei ymmärrä sen syytä. Sanoin äidilleni tästä ja riitahan siitä syntyi... Sitten syytettiin mua siitä, etten "tarjoa mahdollisuutta" olla mummu. Tämä ei pidä paikkaansa, äitini on juuri sellainen mummu kuin haluaakin olla, ei vain kestä sitä että toinen mummo on toisenlainen.

Helvetisti väsyttää jo : /

 

on dorka.

 

Jotkut on kateellisia hautaan saakka ja sielläkin varmaan vielä jos viereisen arkku on parempi tai hautakivi kauniimpi, saati sitten jos omaiset vielä hoitaa hautaa paremmin...

 

Äitini syyllistää toisinaan myös lapsiani siitä, että nämä tykkäävät toisesta mummostaan. Piruilee pienille lapsille, kun nämä kertovat jostakin reissusta mummonsa kanssa sanoen "vai sellaista, no on se nyt kun sellaisellekin reissulle on viety, kyllä se on niin hyvä ja täydellinen mummo..." Esikoinen jo ymmärtää ivallisen äänensävyn, muttei ymmärrä sen syytä. Sanoin äidilleni tästä ja riitahan siitä syntyi... Sitten syytettiin mua siitä, etten "tarjoa mahdollisuutta" olla mummu. Tämä ei pidä paikkaansa, äitini on juuri sellainen mummu kuin haluaakin olla, ei vain kestä sitä että toinen mummo on toisenlainen.

Helvetisti väsyttää jo : /

no justiinsa... :hug:
ei ole oikein, ja pitäisi jotenkin rajoja löytyä tuohon käytökseen kyllä.

 

Hankala ihminen on ollut kyllä aina, ei tämä sinänsä tullut yllätyksenä... V*tuttaa vaan kuunnella vuodesta toiseen märinää siitä, että lasten kanssa aikaansa viettävä mummo on lapsille läheisempi kuin omiaan touhuava mummo. Kas kummaa :headwall:

 

Toisten on vaikea niellä sitä että ei olekaan se suosituin "sellaisena kuin on". Ärsyttävä ihmisryhmä kyllä. Kyllähän lasten lempikaverit/serkut/mitkälie niitä ovat jotka yhdessä tekevät, ei tällaisen itsestäänselvyyden luulisi tulevan mummollekaan yllätyksenä.

Jos ei itse viitsi leikkia tai puuhailla niin ei pitäisi kyllä valittaakaan jos ei sillai ole läheinen lapsille. Ymmärrän hyvin harmistuksesi ja oikein nosti sappea suuhun tuo lapsille piruilu. No, siinähän ajaa itseään vielä kauemmas kun lapsia rupeaa nyppimään tuo ns. mukavamman mummon dissaus.

En muutenkaan ymmärrä isovanhempia jotka kilpailevat suosiosta, varmaan lapset rakastavat molempia puolia vaikkakin eri tavalla? Mutta ei kai kukaan minkään ilkeämilisen piruilijan kanssa halua olla.

 

Meillä on jossain määrin samaa ilmiötä, omat vanhempani tuntuvat olevan kateellisia miehen puolen sukulaisille lasten kanssa vietetystä ajasta. Ei lähellekään samaa luokkaa kuin aapeellä mutta jossain määrin. Ja jossain synttäreillä pitää korostaa miten kivaa lapsilla on ollut heidän kanssaan ja miten he tuntevat lapsenlapset parhaiten jne. Itseäni ärsyttää, muut ei varmaan edes välttämättä huomaa.