Isovanhempien tasapuolisuudesta

[vieras]

Miehen vanhemmat hoitavat tyttärensä lapsia noin kerran viikossa ja lisäksi juoksevat tyttären asioilla ja kuskaamassa lapsia. Appiukko tekee kaikki rempat heidän kotonaan. Miehen sisko viettää lisäksi päiviä vanhempiensa luona lasten kanssa, ja isovanhemmat auttavat kaikessa.

Meidän lapset ovat olleet nyt vuoden sisällä hoidossa isovanhemmillaan kaksi kertaa. Ja anoppi kehui sukujuhlissa, miten tasapuolisia he ovat kaikille lapsilleen ja kehotti kovalla äänellä miestä vielä "tuomaan lapset TAAS hoitoon", että kaikki varmasti kuulivat.

Kyläillään heillä ehkä kerran kuussa ja silloinkaan eivät malta olla koko ajan jauhamatta siitä, miten ihmeellisiä miehen siskon lapset on.

Purkaus tämäkin, mutta rajansa kaikella. Joskus vaan alkaa ottaa pannuun.

 

[Huspati Huta]

Olisiko teillä tarvetta enemmälle tuelle ja huomiolle heidän taholtaan? Siis tarvisitteko enemmän hoitoapua?

 

[vieras]

Jos koette että tarvitsette enemmän huomiota/apua näiden isovanhempien puolelta, niin kannattaa varmaan avata suunsa ja kertoa heille asiasta! Itse voisin kuvitella että isovanhemmat todella kuvittelevat nyt olevansa tasapuolisia kaikille kunkin lapsen tarpeiden mukaan. Vierailkaa itse useammin ja kertokaa elämästänne ja tarpeistanne. isovanhemmat varmasti tietävät nyt paljon enemmän miehesí siskon perheestä ja heidän tarpeistaan, jotka vierailevat heillä useammin. Uskon että myös te saisitte halutessanne samanlaista huomiota jos sen heille suoraan kertoisitte.

 

[vaikea case]

Ymmärrän sinua: kuitenkin sanon näin että kokemukseni mukaan osansa "syystä" usein on myös vanhemmilla. Eli jos te ette halua/kykene/voi antaa lastenne olla paljon isovanhempiensa kanssa on tästä selkeä seuraus se että lapsenne jäävät etäisemmiksi näille isovanhemmille. Jos tilanne on se että kyllä haluaisitte tavata/antaa hoitoon yms. lapsianne mutta isovanhemmat kieltäytyvät on tilanne eri. Oletteko puhuneet heille tunteistanne?

 

[ap]

Olisiko teillä tarvetta enemmälle tuelle ja huomiolle heidän taholtaan? Siis tarvisitteko enemmän hoitoapua?

Tiedän että kyse on osittain valinnoista. Olemme miehen kanssa päättäneet kantaa vastuun lapsista, jotka olemme itse hankkineet. Miehen siskon perheellä taas on toinen ajattelutapa. Heidän mielestä lapset hoidetaan puoliksi isovanhempien kanssa. Ei siinä mitään, mutta väistämättä tietysti näistä lapsista tulee tietyllä tavalla läheisempiä isovanhemmilleen. He saavat kaiken huomion jopa meidän lasten syntymäpäivillä, kun mummo hössöttää koko ajan, että "Pekallekin ostetaan sitten oma lahja, ettei tule paha mieli" jne. Ja kun olemme kylässä, höpöttävät koko ajan miten Pekka teki sitä ja sitten Kalle sanoi tätä, vaikka omat lapsemme ovat siinä vieressä ja haluaisivat myös huomioita.

Itse en halua kuitenkaan lähteä siihen, että anoppi ravaisi meillä monta kertaa viikossa ja appiukko korjaisi vessanpönttöä.

Eli tilanne pitäisi vain hyväksyä, mutta vaikeaa se välillä on.

 

[vieras]

Tälläsessä tapauksessa, jos enemmälle tarvetta, laittaisin miehen puhumaan vanhempiensa kanssa. Meillä se ongelma, että siskoni soittaa suutansa mulle, kun meidän lapsi on niin paljon mummunsa kanssa. On joo, mutta mä vien lastani mummulle kylään sen 150 km suunta ja useesti, koska lapseni haluaa. Ja mummulla alkaa olla ikää, että ei kohta jaksa enää touhuta vilkkaan 5 vuotiaan kanssa. Mun siskot eivät vie, siinä heidän ongelmansa......on kaikkea muuta.

 

[Huspati Huta]

Olisiko teillä tarvetta enemmälle tuelle ja huomiolle heidän taholtaan? Siis tarvisitteko enemmän hoitoapua?

Tiedän että kyse on osittain valinnoista. Olemme miehen kanssa päättäneet kantaa vastuun lapsista, jotka olemme itse hankkineet. Miehen siskon perheellä taas on toinen ajattelutapa. Heidän mielestä lapset hoidetaan puoliksi isovanhempien kanssa. Ei siinä mitään, mutta väistämättä tietysti näistä lapsista tulee tietyllä tavalla läheisempiä isovanhemmilleen. He saavat kaiken huomion jopa meidän lasten syntymäpäivillä, kun mummo hössöttää koko ajan, että "Pekallekin ostetaan sitten oma lahja, ettei tule paha mieli" jne. Ja kun olemme kylässä, höpöttävät koko ajan miten Pekka teki sitä ja sitten Kalle sanoi tätä, vaikka omat lapsemme ovat siinä vieressä ja haluaisivat myös huomioita.

Itse en halua kuitenkaan lähteä siihen, että anoppi ravaisi meillä monta kertaa viikossa ja appiukko korjaisi vessanpönttöä.

Eli tilanne pitäisi vain hyväksyä, mutta vaikeaa se välillä on.

Okei, tavallaan tai eikä edes tavallaan, vaan oikeastikin saatte niin sanotusti sitä mitä tilaatte. Enkä sano tätä yhtään pahalla Vähän kuin se, että tarjolla on kakkua, muttei minun tee sitä mieli. Minua silti harmittaa, kun muut syövät sitä kakkua. Tuo mummon hössöttäminen on kyllä varmasti ärsyttävää, sen myönnän.

 

[mimmu]

Olisiko teillä tarvetta enemmälle tuelle ja huomiolle heidän taholtaan? Siis tarvisitteko enemmän hoitoapua?

Tiedän että kyse on osittain valinnoista. Olemme miehen kanssa päättäneet kantaa vastuun lapsista, jotka olemme itse hankkineet. Miehen siskon perheellä taas on toinen ajattelutapa. Heidän mielestä lapset hoidetaan puoliksi isovanhempien kanssa. Ei siinä mitään, mutta väistämättä tietysti näistä lapsista tulee tietyllä tavalla läheisempiä isovanhemmilleen. He saavat kaiken huomion jopa meidän lasten syntymäpäivillä, kun mummo hössöttää koko ajan, että "Pekallekin ostetaan sitten oma lahja, ettei tule paha mieli" jne. Ja kun olemme kylässä, höpöttävät koko ajan miten Pekka teki sitä ja sitten Kalle sanoi tätä, vaikka omat lapsemme ovat siinä vieressä ja haluaisivat myös huomioita.

Itse en halua kuitenkaan lähteä siihen, että anoppi ravaisi meillä monta kertaa viikossa ja appiukko korjaisi vessanpönttöä.

Eli tilanne pitäisi vain hyväksyä, mutta vaikeaa se välillä on.

Miksi sen tilanteen hyväksyminen on niin vaikeeta, vaikka et edes halua muutosta nykyiseen?
Meillä on aika samalla tavalla, miehen äiti hoitaa veljenlapsia huomattavasti enemmän kun meidän lapsia. So what? Meillä ei ole hoitotarvetta ja heillä on, niin miksi siitä pitä ruveta jotain ihmeellisempää vääntämään?

 

[vieras]

Olisiko teillä tarvetta enemmälle tuelle ja huomiolle heidän taholtaan? Siis tarvisitteko enemmän hoitoapua?

Tiedän että kyse on osittain valinnoista. Olemme miehen kanssa päättäneet kantaa vastuun lapsista, jotka olemme itse hankkineet. Miehen siskon perheellä taas on toinen ajattelutapa. Heidän mielestä lapset hoidetaan puoliksi isovanhempien kanssa. Ei siinä mitään, mutta väistämättä tietysti näistä lapsista tulee tietyllä tavalla läheisempiä isovanhemmilleen. He saavat kaiken huomion jopa meidän lasten syntymäpäivillä, kun mummo hössöttää koko ajan, että "Pekallekin ostetaan sitten oma lahja, ettei tule paha mieli" jne. Ja kun olemme kylässä, höpöttävät koko ajan miten Pekka teki sitä ja sitten Kalle sanoi tätä, vaikka omat lapsemme ovat siinä vieressä ja haluaisivat myös huomioita.

Itse en halua kuitenkaan lähteä siihen, että anoppi ravaisi meillä monta kertaa viikossa ja appiukko korjaisi vessanpönttöä.

Eli tilanne pitäisi vain hyväksyä, mutta vaikeaa se välillä on.

Näinpä, mutta ota huomioon että nämä appivenhemmat yleensä ovat läheisempiä tyttäriensä lapsien kuin poikiensa lapsien kanssa, johtuen juuri siitä että äidit ennemmin vievät lapsensa omalle äidilleen hoitoon ja pyytävät apua kuin anopiltaan. Tämä johtuu siitä että harvemmin nuo miehet huolehtivat lasten hoitamisista yms. meilläkin mies kyllä soittaa äidilleen jos tarvii lastenhoitoapua, jonkin ihmesyyn takia, kuten sen takia että pitäis olla lasten kanssa että minä saan marjat noukittua.

 

[vieras]

Useimmiten metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan. Äidit varsinkin ovat todella läheisempiä usein tyttären kanssa ja tytär saattaa näissä hoitoasioissa ym. olla aktiivisempi äitinsä suuntaan kuin sinä anoppisi. Näm tasapuolisuusjutut tahtovat olla usein aika subjektiivisia. Ehkä appivanhemmat huomaavat myös sen, etä et ole hirveän innostunut heidän vierailuistaan, niin miksi sitten valitat tilanteesta.

 

[niin on]

Olisiko teillä tarvetta enemmälle tuelle ja huomiolle heidän taholtaan? Siis tarvisitteko enemmän hoitoapua?

Tiedän että kyse on osittain valinnoista. Olemme miehen kanssa päättäneet kantaa vastuun lapsista, jotka olemme itse hankkineet. Miehen siskon perheellä taas on toinen ajattelutapa. Heidän mielestä lapset hoidetaan puoliksi isovanhempien kanssa. Ei siinä mitään, mutta väistämättä tietysti näistä lapsista tulee tietyllä tavalla läheisempiä isovanhemmilleen. He saavat kaiken huomion jopa meidän lasten syntymäpäivillä, kun mummo hössöttää koko ajan, että "Pekallekin ostetaan sitten oma lahja, ettei tule paha mieli" jne. Ja kun olemme kylässä, höpöttävät koko ajan miten Pekka teki sitä ja sitten Kalle sanoi tätä, vaikka omat lapsemme ovat siinä vieressä ja haluaisivat myös huomioita.

Itse en halua kuitenkaan lähteä siihen, että anoppi ravaisi meillä monta kertaa viikossa ja appiukko korjaisi vessanpönttöä.

Eli tilanne pitäisi vain hyväksyä, mutta vaikeaa se välillä on.

Kuulostaa kovin tutulta, meillä lapset jo isompia, tilanne tasaantunut aika paljon, isovanhempienkin silmät jossain vaiheessa avautuivat huomaamaan että heitä suorastaan hyväksikäytetään. Mutta rassaavaa oli, söi itsetuntoakin, mietin mikä vika minussa oikein on. Vaikken olisi halunnutkaan olla jatkuvasti tekemisissä. Voimia!

 

[ap]

Useimmiten metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan. Äidit varsinkin ovat todella läheisempiä usein tyttären kanssa ja tytär saattaa näissä hoitoasioissa ym. olla aktiivisempi äitinsä suuntaan kuin sinä anoppisi. Näm tasapuolisuusjutut tahtovat olla usein aika subjektiivisia. Ehkä appivanhemmat huomaavat myös sen, etä et ole hirveän innostunut heidän vierailuistaan, niin miksi sitten valitat tilanteesta.

No, kuten tuossa aiemmin selitin...Ei ole kiva nähdä enää sitäkään vähää, koska kun näemme, puheena ovat ainoastaan miehen siskon lapset, ja se, kuinka he ovat tehneet kaiken paremmin ja ovat muutenkin kaikin puolin ihmeellisempiä kuin nämä meidän. Ja jos on joulu, synttärit tai muu, niin isovanhemmat aloittavat heti siskon lasten "puolustelun", ettei näille tulisi paha mieli kun toisetkin huomioidaan tai saavat lahjoja. Tuntuu että isovanhemmat itse ovat alkaneet arvottaa lapsiaan ja lapsenlapsiaan paremmuusjärjestykseen.


Jos haluaisimme "tasoihin" näiden toisten lapsenlasten kanssa, pitäisi meidän alkaa todella aktiivisesti monta kertaa viikossa ottaa yhteyttä, antaa isovanhempien tulla remontoimaan taloamme, ostamaan lapsillemme vaatteita, viedä lapsia yhtä mittaa yökylään ym ym ym.

Ei kai appivanhempienkaan aika riitä kaikille, joten kyllä se on myös heidän valintansa, keitä pitävät tärkeimpinä ja miten sen osoittavat.

 

[katkera vieras]

Eihän tuo täysin tasapuoliselta kuulosta, mutta elettävältä kuitenkin.

Meillä appi tapaa vain yhtä, vanhempaa lapsenlastaan. Meille ei tule kutsuttaessa kylään, ei edes lasten synttäreille. Ja jos menemme käymään heillä, appi on kaupassa tai muilla asioilla, tai ainakin poistuu sinne hyvin nopeasti.

Olen katsonut peiliin ja miettinyt, onko vika minussa, mutta en keksi, miten olisin apen mielen pahoittanut. Ilmeisesti hänelle vain riittää tuo yksi tärkeä lapsenlapsi. Tämän kanssa hän on viettänyt aikaa vauvaiästä lähtien, joten kyse ei ole siitä, että appi olisi kiinnostunut vain isommista lapsista.

Arvatkaa v*tuttaako lasten puolesta. Onneksi nämä ovat vielä niin pieniä, etteivät ymmärrä. Ja anoppi ja minun vanhampani ovat lapsille ihania.

 

[ninni]

mun mielestä sun ei tarvi puuttua ja jankata siitä miten paljon heidän tyttärensä vie lapsia hoitoon koska se ei kuulu sulle jos haluavat että lapset on paljon mummolassa. Se on heidän oikeus jos mummolassa kerran otetaan lapset vastaan. Se taas on sun ongelma ettet itse halua et asiat on niin vaan haluat hoitaa lapses itse. miehen siskon ei tarvi tehdä asioita niinku te teette sun miehes kanssa ja sen takia vähentää hoitoa ja kanssakäymistä vanhempiin et sulla nyt on vähän pala kurkussa sen takia. Kasva aikuiseksi. se et mummo hössöttää niin kuuluu jokseenkin mummouteen joillain ihmisisllä. voithan sä sanoa myös kovaan ääneen että eihän meidän lapset oo kumminkaan ollu ku kaks kertaa teillä hoidossa.

 

[Lissu]

Ap, mä ymmärrän sua niin hyvin. Mun veljen lapset on mummolassa hoidossa monta kertaa viikossa, lähes päivittäin. Meidän olleet tänä vuonna kahdesti, pari tuntia kerrallaan. En mäkään haluaisi lapsiani sysätä mummon kasvatettavaksi kuten veljeni, mutta harmittaa se kun omat lapset jää sen vuoksi niin paljon paitsioon. Mummo puhuu koko ajan veljen lapsista, mitä ovat oppineet ja sanoneet. Ja yhtä lailla mua harmitti eräissä sukujuhlissa kun eräs ihminen kovaan ääneen kailotti että "teidän muksuthan on paljon mummolla hoidossa". Joo, tosi paljon, tänä vuonna kaikkiaan neljä tuntia...

 

[K]

Minäkin ymmärrän mitä ap ajaa takaa. Varmasti tosi kurjaa kuunnella kun toisten lapsia kehutaan ja ylistetään omien seistessä vierellä. Kyllähän sitä toivoisi että isovanhemmat silloin keskittyisivät niihin läsnä oleviin lapsenlapsiin!

Meillä onneksi mieheni ainoa lapsi eli hänen puoleltaan lapsemme saavat jakamattoman huomion! Toisin kuin taas oma äitini, hän vie joka kesä veljeni lapset kesäteatteriin ja sirkukseen. Toissapäivänä sitten jutteli mulle puhelimessa että pitää taas viedä veljeni lapsia sirkukseen kun kerran on tapana ollut, sanoin sitten suoraan että olisiko ensi kesänä meidän lasten vuoro päästä teatteriin ja sirkukseen että olisi hieman tasapuolista tämä touhu???

Ja siis veljeni asuu anoppilansa naapurissa, lapset ovat siellä päivittäin tekemisissä äitinsä vanhempien kanssa, ei siis ole kyse siitä että nämä lapset olisivat jotenkin ilman isovanhempien huomiota ellei äitini heitä veisi näihin tapahtumiin.

Lisäksi äitini tietää että meillä tällä hetkellä taloudellisesti tiukkaa, jäin työttömäksi ja meillä iso asuntolaina harteilla. Toisin kuin veljeni on asuntolainansa maksanut, molemmat käyvät työssä jne. Olisi siis iso helpotus meidänkin perheelle jos hän veisi meidän lapsia sirkukseen tai teatteriin, no, sirkukseen saimme säästettyä rahat kirpparimyynnistä joten siitä ei tarvinnut jääd paitsi tänä vuonna, kesäteatterin jätimme sitten tänä kesänä väliin. Enkä siis tarkoita että joka kesä meidän lapsia veisi johonkin, mielestäni vuorovuosin olisi hyvä. Tai sitten niin että toisia vie kesäteatteriin, toisia sirkukseen, seuraavana kesänä toisin päin...

 

[asddas]

mun mielestä sun ei tarvi puuttua ja jankata siitä miten paljon heidän tyttärensä vie lapsia hoitoon koska se ei kuulu sulle jos haluavat että lapset on paljon mummolassa. Se on heidän oikeus jos mummolassa kerran otetaan lapset vastaan. Se taas on sun ongelma ettet itse halua et asiat on niin vaan haluat hoitaa lapses itse. miehen siskon ei tarvi tehdä asioita niinku te teette sun miehes kanssa ja sen takia vähentää hoitoa ja kanssakäymistä vanhempiin et sulla nyt on vähän pala kurkussa sen takia. Kasva aikuiseksi. se et mummo hössöttää niin kuuluu jokseenkin mummouteen joillain ihmisisllä. voithan sä sanoa myös kovaan ääneen että eihän meidän lapset oo kumminkaan ollu ku kaks kertaa teillä hoidossa.

Kolahtiko jotenkin?

 

[epeli]

jos te kerran haluatte hoitaa lapsenne mielummin itse niin mikä tässä nyt oli pointti?mun isäni eläkkeelle päästyään suorastaan änkeää meille useamman kerran vkossa lapsia kaitsemaan vaikka sanon ettei tarvitse.veljien luo ei kehtaa niin usein mennä kun siellä on miniät eikä oma tytär.

 

[chrissy]

jos te kerran haluatte hoitaa lapsenne mielummin itse niin mikä tässä nyt oli pointti?mun isäni eläkkeelle päästyään suorastaan änkeää meille useamman kerran vkossa lapsia kaitsemaan vaikka sanon ettei tarvitse.veljien luo ei kehtaa niin usein mennä kun siellä on miniät eikä oma tytär.

pointti oli se että mummoa ei niinkään kiinnosta ap:n lapset vaan miehen siskon lapset ovat tärkeämpiä. He eivät pelkää sitä osoittaa ja näin ollen loukkaa ap:ta.

kyse ei ollut siitä kummat ovat enemmän hoidossa vaan siitä miten mummo suhtautuu ap:n lapsiin heidän siellä ollessa ja miten isovanhemmat yleensäkkin käyttäytyy ap:n lapsia kohtaan.


mikä tossa oli vaikeeta ymmärtää?

 

[Juu]

Miehen sisko viettää lisäksi päiviä vanhempiensa luona

Kyläillään heillä ehkä kerran kuussa

Tässäpä tais se syy tulla. Teille isovanhemmat kelpais lapsenvahdeiksi, siskolle he kelpaa ihan seuraksikin.