Isovanhempien oikeuksista

["Seela"]

Mulla on tässä päätöksen vaikeus johon ajattelin pyytää mielipiteitä. Eli isäni pyysi tavata nyt vuoden ikäistä poikaani jota en ole vielä hänelle halunnut tutustuttaa.

Syy siihen on että isäni käyttäytyi hyvin ahdistavasti sen jälkeen kun lapseni oli syntynyt. Olisi halunnut tulla käymään heti laitokselta päästyämme, mutta en päästänyt kuten en ketään muutakaan. Sanoin että kerron kyllä kun pääsee tapaamaan. Ja siitä se sitten alkoi.... Jatkuvaa kyselyä että millon pääsee ja marttyyrimäistä käytöstä mitä ei todellakaan vastasyntyneen lapsen äiti kaipaa.

Kertaakaan ei kysynyt miten vauva tai minä voidaan vaan jankkasi vaan tapaamista ja että pitää saada valokuvia joita näyttää kavereille. Ei siis soittanut eikä laittanut muuta viestiä kuin että "milloin saan nähdä pojan". Sitten kun hän vihdoin soitti niin kysyin että miksi ei ole pojasta edes kiinnostunut ellei häntä pääse tapaamaan niin se meni ihan riitelyksi eikä äijästä ole kuulunut kuin joulukortin verran, siitä on siis jo yli puoli vuotta aikaa.

Nyt kun alkaa hormoonihöyryt helpottamaan enkä ole enää niin herkkä niin ajattelin että voisinkin häneen ottaa yhteyttä. Nyt tulikin sopivasti taas tuttu viesti "milloin saan nähdä pojan".... Tämän laittoi sähköpostilla joka oli kopioitu 3 muulle ihmisellä, yhdelle tutulle ja kahdelle mulle tuntemattomalle. En tiedä miksi, kai todistaakseen jotain joillekin. Tänä aikana ollaan ehditty olla pitkä ajanjakso sairaalassa sekä ensimmäiset syntymäpäivät juhlittu eikä mitään ole hänestä kuulunut.

Joten nyt pohdinkin että pitäisikö antaa tavata kun poika on jo niin isokin, mutta miksi pitäisi? Tuntuu että häntä kiinnostaa vain status "isoisä" enemmän kuin lapsi oikeasti. En usko että heille kehittyy mitään erityistä sidettä, koska isäni saattaa tosiaan olla pitkiä ajanjaksoja olla ottamatta mitään yhteyttä. Sai kuulla raskaudestanikin 2 viikkoa ennen laskettua aikaa, oli kuulemma suuttunut siitä etten pyytänyt häntä kylään vaikka olin luvannut. Itse en erityisesti pidä koko ihmisestä joten olen pitänyt yhteydenotot ihan minimissä.

Tulipas pitkä ja sekava viesti. Olen täältä saanut paljon hyviä näkökulmia ja neuvoja ennenkin joten ajattelin kysästä teiltä mielipiteitä...

 

[dah]

Ei ole olemassa "isovanhempien oikeutta"

 

[Anatolia]

Tottakai veisin lapsen isoisäänsä tapaamaan tuossa tilanteessa. Ja olisin vienyt jo aikoja sitten.

Kuulostaa joltain ihme valtataistelulta: mä en näytä sulle mun lasta, sun lapsenlastasi, koska sä et oo sellainen kun mä haluaisin sun olevan.

 

["vieras"]

On sulla kyllä aika outo tapa suhtautua isovanhempaan

 

["akka"]

Isovanhemmilla ei ole mitään oikeuksia ja sinä olet kyllä käyttäytynyt todella törkeästi, ei ole kaikki murot kulhossa sulla kyllä.

 

[Keittiönoita]

Mä en ajattelisi isovanhemman oikeutta lapsenlapseen vaan lapsenlapsen oikeutta isovanhempaan. Teillä on ollut aika erikoinen kuvio, mutta tosiasiassa isälläsi ei välttämättä ole hajuakaan synnyttäneen naisen hormoonihuuruista tuollaisessa tilanteessa, jos äidilläsi ei ollut vastaavaa. Sinuna miettisin, mitä sinä tai lapsi menetätte, jos tapaatte isääsi? Eikä lapsen tarvitse tavata isovanhempiaan säännöllisesti, harvemminkin riittää. Useimmille lapsille kuitenkin riittää se, että tietää isovanhempansa ja on joskus saanut heitä tavatakin. Ts isovanhemmat eivät ole vain tuntemattomia henkilöitä vanhoissa valokuvissa.

 

["Seela"]

Tottakai veisin lapsen isoisäänsä tapaamaan tuossa tilanteessa. Ja olisin vienyt jo aikoja sitten.

Kuulostaa joltain ihme valtataistelulta: mä en näytä sulle mun lasta, sun lapsenlastasi, koska sä et oo sellainen kun mä haluaisin sun olevan.

Joo ei tullut yhtään mieleen valtataistelu.... kiristystä tuli isäni puolelta kyllä. Pyysin sukulaisen puolesta jonka puheluihin hän ei vastaa ottamaan yhteyttä erittäin tärkeän asian tiimoilta. Miksi kuulemma pitäisi kun ei pääse poikaakaan tapaamaan. Siinä vaiheessa poika oli 2.5 viikkoa vanha ja vietimme lapsivuodeaikaa.

 

["Seela"]

Mä en ajattelisi isovanhemman oikeutta lapsenlapseen vaan lapsenlapsen oikeutta isovanhempaan. Teillä on ollut aika erikoinen kuvio, mutta tosiasiassa isälläsi ei välttämättä ole hajuakaan synnyttäneen naisen hormoonihuuruista tuollaisessa tilanteessa, jos äidilläsi ei ollut vastaavaa. Sinuna miettisin, mitä sinä tai lapsi menetätte, jos tapaatte isääsi? Eikä lapsen tarvitse tavata isovanhempiaan säännöllisesti, harvemminkin riittää. Useimmille lapsille kuitenkin riittää se, että tietää isovanhempansa ja on joskus saanut heitä tavatakin. Ts isovanhemmat eivät ole vain tuntemattomia henkilöitä vanhoissa valokuvissa.

Joo totta sillä ei ollut varmasi hajuakaan koska sitä ei paljon kiinnostanut kun me olimme vauvoja. Silloin tilanne meni niin että äitini joutui pakenemaan kodista kun itkettiin koska isäni hermostui niin paljon että rupesi heittelemään tavaroita tai huutamaan.

Minä luultavasti menetän hermoni ja ahdistun jos hänet joudun tapaamaan. Tässä jo mietin että pitäiskö antaa sitten tavata ilman että olen mukana.

Mutta siis eniten tuli nyt mieleen että miksi pitäisi antaa tavata? Meille lähes tuntematon ihminen.

 

["vieras"]

[QUOTE="Seela";26729483]Joo ei tullut yhtään mieleen valtataistelu.... kiristystä tuli isäni puolelta kyllä. Pyysin sukulaisen puolesta jonka puheluihin hän ei vastaa ottamaan yhteyttä erittäin tärkeän asian tiimoilta. Miksi kuulemma pitäisi kun ei pääse poikaakaan tapaamaan. Siinä vaiheessa poika oli 2.5 viikkoa vanha ja vietimme lapsivuodeaikaa.[/QUOTE]

Kyllä mun mielestä on aika outoa jos lapsen oma isovanhempi ei saa edes nähdä lasta ensimmäisen 2,5 viikon aikana! Eihän sitä olisi tarvinut kuin näyttää, olisi varmaan tällä hetkellä asiat hieman eri tavalla.............. Outo olet.

 

["vieras"]

Sulle on jäänyt pahoja traumoja lapsuudestasi. Mutta oletko ajatellut, että isäsi saattaa olla muuttunut parempaan suuntaan? Kannattaisi varmaan tavata ja jos tapaamisessa asiat menee pieleen, ei tarvitse uudestaan yrittää. Voisin sanoa, että armahda isääsi!

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="Seela";26729509]Joo totta sillä ei ollut varmasi hajuakaan koska sitä ei paljon kiinnostanut kun me olimme vauvoja. Silloin tilanne meni niin että äitini joutui pakenemaan kodista kun itkettiin koska isäni hermostui niin paljon että rupesi heittelemään tavaroita tai huutamaan.

Minä luultavasti menetän hermoni ja ahdistun jos hänet joudun tapaamaan. Tässä jo mietin että pitäiskö antaa sitten tavata ilman että olen mukana.

Mutta siis eniten tuli nyt mieleen että miksi pitäisi antaa tavata? Meille lähes tuntematon ihminen.[/QUOTE]
Lapsen vuoksi. Mun kuopuksen isovanhemmat lakkasivat tapaamasta pojanpoikaansa lapsen ollessa 3 v. Kesti 12 vuotta ennenkuin isovanhemmat taas vaihtoivat uskonlahkoaan ja palasivat pojanpoikansa elämään. Sinä aikana kuopukselle oli tosi tärkeää välillä edes katsoa valokuvia, missä hän istuu mummin ja ukin sylissä tai viipottaa mummolan pihalla. Olen iloinen siitä, että 12:n vuoden jälkeen isovanhemmat palasivat, mutta olisi hyvin voinut käydä niinkin, että ne valokuvat olisivat jääneet pojan ainoiksi muistoiksi yhdessäolostaan isovanhempiensa kanssa.

 

[Nooh]

Kyllä mä antaisin tavata jos kerran itse olisin siinä mukana koko ajan siinä tapaamisessa. Eikai sellaisessa mitään pahaa ole? Eri asia sitten uskaltaisiko hänelle jättää lasta hoitoon. Sanoisin että ei.

 

[Minuli]

Tottakai veisin lapsen isoisäänsä tapaamaan tuossa tilanteessa. Ja olisin vienyt jo aikoja sitten.

Kuulostaa joltain ihme valtataistelulta: mä en näytä sulle mun lasta, sun lapsenlastasi, koska sä et oo sellainen kun mä haluaisin sun olevan.

Sama tuli mieleen, itse olen toivonut että omat vanhempani tulevat jo synnärille tutustumaan uuteen lapsenlapseensa, ei tulisi mieleenkään alkaa panttaamaan tutustumista, tai ylipäätään kiusaamaan tollasella asialla! :stick:

Tuli myös mieleen että uskookohan isäsi sun oikeesti olleen raskaana ja saaneen lapsen, jos ei raskaudesta kerrottu ja nyt ei saisi missään nimestä lastakaan tavata outojen tekosyiden varjolla, vaikka lapsi on jo iso.. Entä ootko miettiny mitä kerrot lapselle kun kyselee isoisästään? Että "ukki olis halunnu liian kovasti nähdä sut, niin pistettiinpä välit poikki"?

 

[Señora]

Kyllä on oudot kuviot teillä. Mikään pakko ei tietenkään ole tavata, mutta en ymmärrä, mitä haittaa siitä olisi lapselle. Enkä ymmärrä sitäkään, miksei ole voinut tulla käymään, kun olet päässyt laitokselta, itse en voisi kieltää läheisiäni tulemasta.

 

["Seela"]

[QUOTE="vieras";26729517]Kyllä mun mielestä on aika outoa jos lapsen oma isovanhempi ei saa edes nähdä lasta ensimmäisen 2,5 viikon aikana! Eihän sitä olisi tarvinut kuin näyttää, olisi varmaan tällä hetkellä asiat hieman eri tavalla.............. Outo olet.[/QUOTE]

Niin tossa se just tuli. Miksi sitä pitäisi näyttää vain siksi koska toinen on isovanhempi? Tiedän että jos hän olisi päässyt käymään koko vierailu olisi mennyt siihen että hän valittaa kun vauva nukkuu tai ollaan rauhassa syömässä toisessa huoneessa. Eli ei olisi edes riittänyt näyttäminen vaan häntä olisi pitänyt vielä viihdyttää siinä samassa.

 

["vieras"]

[QUOTE="Seela";26729548]Niin tossa se just tuli. Miksi sitä pitäisi näyttää vain siksi koska toinen on isovanhempi? Tiedän että jos hän olisi päässyt käymään koko vierailu olisi mennyt siihen että hän valittaa kun vauva nukkuu tai ollaan rauhassa syömässä toisessa huoneessa. Eli ei olisi edes riittänyt näyttäminen vaan häntä olisi pitänyt vielä viihdyttää siinä samassa.[/QUOTE]

Anteeksi, mutta mistä sen oikeasti tiedät? Voit arvella tai luulla, muttet voi tietää miten tapahtumaton tapaaminen olisi mennyt.

 

["Sirkkeli"]

Voi jestas sentään. On kyllä ollut ihmeellistä käytöstä sulta ap. Sulla on vissiin enemmänkin tapana tuo ihmisten pompottelu mieles mukaan?

 

[Minuli]

Kuulostaa vaan siltä, että sulla on jo valmiiks tietynlainen ennakkoasenne ja kauna isääsi kohtaan ja olet nyt löytänyt mielestäsi tarpeeks hyvät tekosyyt blokataksesi hänet myös lapsesi elämästä.

 

["vieras"]

Jessus, ammattivalittajan klooni

 

["Seela"]

Lapsen vuoksi. Mun kuopuksen isovanhemmat lakkasivat tapaamasta pojanpoikaansa lapsen ollessa 3 v. Kesti 12 vuotta ennenkuin isovanhemmat taas vaihtoivat uskonlahkoaan ja palasivat pojanpoikansa elämään. Sinä aikana kuopukselle oli tosi tärkeää välillä edes katsoa valokuvia, missä hän istuu mummin ja ukin sylissä tai viipottaa mummolan pihalla. Olen iloinen siitä, että 12:n vuoden jälkeen isovanhemmat palasivat, mutta olisi hyvin voinut käydä niinkin, että ne valokuvat olisivat jääneet pojan ainoiksi muistoiksi yhdessäolostaan isovanhempiensa kanssa.

Kiitos, tämä avarsi asiaa. Omat isovanhempani asuivat toisella puolella maata eivätkä koskaan tulleet tapaamaan joten en heitä myöskään osannut kaivata.

 

["vieras"]

[QUOTE="Seela";26729417]En usko että heille kehittyy mitään erityistä sidettä, koska isäni saattaa tosiaan olla pitkiä ajanjaksoja olla ottamatta mitään yhteyttä. [/QUOTE]

No ei varmasti kehitykään, kiitos sinun. On aika vaikea kehittää suhdetta lapsenlapseen jota ei saa tavata. Sä et voi tietää, millainen isoisä sun isä olisi, jos saisi siihen tilaisuuden. Mun appi ei hoitanut miestäni juuri yhtään miehen ollessa vauva, mutta meidän lapselle appi on ollut aivan ihana pappa. Anoppi on mun mielestä ihan raivostutta ja on kohdellut mua inhottavasti, mutta lapselle hän on ihana ja mummo on lapselle varmaan yksi rakkaimmista ihmisistä.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";26729582]Jessus, ammattivalittajan klooni [/QUOTE]

Oikea Äitzilla Anteeksi ap, se oli vitsi.

 

[Glenn]

Jestas sentään.

Helpointa olis ollut pyytää se isoisä kahville kun tulitte laitokselta kotiin. Mutta nyt se on jo myöhäistä

Nyt tuntuu, että teet asiasta vähän suuremman ongelman, kuin se nyt onkaan. Pyydät isäsi käymään kylässä ja sillä siisti.

 

[outokoka]

Oletko näyttänyt lastasi muille ihmisille, vai onko tämä tilanne vain isoisän kanssa?

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="Seela";26729585]Kiitos, tämä avarsi asiaa. Omat isovanhempani asuivat toisella puolella maata eivätkä koskaan tulleet tapaamaan joten en heitä myöskään osannut kaivata.[/QUOTE]
Johtuisiko tuosta, että et pidä isovanhemmuutta lapsen kannalta tarpeellisena? Mulla on ollut - enemmän ja vähemmän - elämässäni kaikki muut isovanhemmat paitsi isäni isä, joka kuoli ennen mun syntymääni. Ja mä olisin ollut hyvin iloinen, jos mulla olisi ollut edes yksi valokuva papasta ja minusta yhdessä.