Isovanhempien kommentit! Argh!

[Neitoperhonen]

Mitä älyttömyyksiä/ärsyttävyyksiä teidän omat vanhempanne = lastenne isovanhemmat ovat laukoneet?

Meillä on nää iänikuiset jutut:

- Eikö tosiaan saa muuta kuin äidinmaitoa? Eikö nyt vettä kuitenkin? Eikö ne neuvolassa neuvo antamaan vettä? (Täysimetän)
- Heti synnärillä, kun vauva hieman itki: Eikö teillä ole tuttia? Mitäs jos me ostamme tutin? Ja tämä on jatkunut yhä tyyliin: ""Sehän syö koko ajan nyrkkiään, eikö pitäisi tutti hommata?""
- Perhepetiä on appi kauhistellut: sehän tottuu sellaiseen, ""Vieläkö se nukkuu teidän kanssanne?"" (Meillä on osittainen perhepeti, yöt nukkuu pääasiassa pinniksessään sivuvaunussa, mutta joskus helpompi ottaa ihan viereen)

Itseäni ärsyttää ihan superpaljon, kun nämä isovanhemmat puhuvat vauvalle meidän ohi ""Sano sitten isälle ja äidille, että tuovat sua usein mummolle"" tai vähättelevät/nälvivät meitä vauvalle ""Mitä se isä/äiti nyt sillä rätillä suuta pyyhkii kun olet mummon sylissä - ihan tyhmä rätti"", ""Mitä se isä/äiti nyt sinut sinne kaukaloon laittaa, ethän sinä sellaisesta tykkää - voivoi pitäiskö mummon ottaa syliin"" (olemme lähdössä siis autolla liikkeelle!) jne jne. Onneksi vauva ei tajua tuosta vielä, mutta tuossa on mielestäni alku sille, että yrittävät kävellä meidän sääntöjemme yli (""kyllä mummolassa saa tehdä sitä ja sitä"")

Sitten oma äitini paukautti heti synnärillä, kun vauva itki, että ""ei taida maito riittää"". Siis TÄH? No on riittänyt ja hienosti. Onneksi ei ollut oma itsetuntoni imettäjänä tuosta lauseesta kiinni - mutta kyllä sorahti korviin. Nyt sitten kyselee että oletko ymmärtänyt vähentää vaatteita vaunussa ja jos satun kertomaan että vauva aivastelee, niin heti tulee kommentti, että pitäiskö viedä lääkäriin. (sivuhuomautus että olen 30 vee ja ihan mielestäni järki-ihminen enkä mikään holhottava..)

Ja sen sellaista, kaikki nyt ei tule mieleen tällä hetkellä. Välillä tuntuu että isovanhemmuus on heille tärkein juttu, viis siitä että minusta ja miehestäni on tullut äiti ja isä ja että me kasvatamme ja hoidamme tämän lapsen - he ovat jo omansa kasvattaneet.

 

[Tiitu]

Äitini tuli synnärille esikoiseni kanssa vauvaa katsomaan ja jätti meidät hetkeks keskenään kun lähti autolla käymään. Kysy lähtiessään ""päärjätköhän nyt näitten kanssa?"" tokasin takas et korkee aika opetella. Mut toi oli ihan tahatonta ja sille on yhessä naurettu

Onneks on niin ihanat isovanhemmat lapsilla ettei kukaan puutu kasvatukseen eikä tuputa neuvoja ellen niitä kysele. Maidon riittävyydestä kyllä kyselee puol miehen sukua mikä ärsyttää vaikka maito hyvin riittääkin.

 

[kaneli]

täällä myös yksi jolla menee hermot mieheni vanhempiin.

Samaa ""ohi puhumista"" harrastavat nämäkin isovanhemmat. Kaiken huippu oli kun olimme menossa mieheni kanssa vappu piknicille ja vauva lähti tietysti mukaan, niin anoppi se kysyi ainakin 5 erillistä kertaa, josko jättäisimme lapsen heille hoitoon piknicin ajaksi. Loppujen lopuksi hän höpötteli vauvalle ""viekö ne sinut raukan sinne pakokaasuihin ja ihmis vilinään eivätkä jätä tänne mummin luokse hyvään hoitoon"" Ja tällaista ""ohi puhumista"" tapahtuu kaiket päivät. Todella ärsyttävää.

Myös kasvatukseen puuttuminen ottaa päähän. Yhdyn edelliseen siinä, että he ovat jo omansa kasvattaneet, nyt on meidän vuoro. Poika vauvalleemme puhutaan koko ajan ""miesten juttuja"" Mitä helkutin MIESTEN juttuja? Meidän mielestä tyttö ja poika vauvoille voi jutella ihan samoja asioita ja muutenkin toimia tasavertaisesti.

Kaikista ärsyttävintä on kun hakee lasta pois mieheni vanhemmilta. (kun se on ollut hoidossa) niin saa joka kerta tapella, että saa oman lapsensa mukaansa. Aina ne väittelee, että saisivat pitää vauvaa vielä pidempään tai yrittävät vetkuttaa minun ja lapsen pois lähtöä sillä että eivät yksinkertaisesti anna lasta minulle syliin vaan pitävät itse. Se tuntuu todella pahalta. Koska kun on joutunut jättämään lapsen hoitoon ja hakee sitä, niin on tietysti jo kova ikävä omaa kultaa. Niin sielä ""anoppilassa"" en saa omaa lasta syliini vaan pitää odottaa siihen asti että pääsen koito ja sit vasta pääsen halaamaan omaa kultaa. Eikö ole uskomatonta? Mutta totta!

 

[mm]

meillä mummi oli auttelemassa vauvan kanssa yhden viikon heti synnäriltä päästyäni. Apu oli kyllä tarpeen, mutta kun tuli mummille kotiin lähdön aika (toiselle paikkakunnalle) sano tämä yhtäkkiä itku silmässä, että ei hän voi tuota pientä jättää... Mulla oli ihan sellainen olo että vauva nyt vaan jätetään johonkin outoon paikkaan. Siis kotiisahan vauva ""jäi"".

Samoin mulle on monta kertaa helistetty sormea ja sanottu että miten pitäis tehdä... no mä teen kuitenkin niin kuin itse haluan ja näen parhaaksi.

Ja sitten on niitä ihmetyksiä ihan älyttömästi että kyllä 30 vuotta sitten syötettiin sitä ja tätä ja tehtiin kaikki asiat toisin... siis eikö sille 2 kuukauden ikäiselle voi tosiaan antaa banaania???!?!? Tai kyllä sitä nyt ½-vuotiaana voi jo saunoa... no onneksi oon pitänyt oman pääni pienistä selkkauksista huolimatta.

 

[yks vaan.]

joo, tuo imetys taitaa olla monella.. meillä kans anoppi on hokenut koko ajan, että ei maito riitä ja se muuttuu vetisemmäksi eikä pidä nälkää eikä ole tarpeeksi ravitsevaa jne..
ja sitten vauvalta kysellään mitäs ootte tehnyt, vaikka eihän raukka osaa puhua! ja hyvänen aika jos minä satun vastaamaan, että ollaan tehty sitä ja tätä, niin mitäs se minä nyt puhumaan kun he viettävät laatuaikaa..
meillä puolet suvusta oli sitä mieltä että tutti vaan suuhun, ja toinen puoli sitten kauhistelee miksi tutin oon antanut.
ja sitten nämä, ""miksi vauvalla ei ole jo hampaita, miksi vauva ei jo ryömi/kontaa/kieri, siinä on varmaan jotain vikaa.., miksi ette käy kylässä (käydään kerran viikossa), miksi vauva nukkuu omassa sängyssä, mutta ei sitä saa nukuttaa vieressäkään, elä opeta sitä pelkästään syliin mutta voi mummin kulta on tänne yksin lattialle jätetty, elä vastaa joka kitinään mutta mikä se vauvalla nyt on kun se noin inahti..
Kyllähän näitä riittää..

 

[=/]

Hyväähän ne vaan tarkoittaa. Olkaa onnellisia, kun teillä sentään on jollain lailla osallistuvat isovanhemmat olemassa.

 

[malla]

Olin ihan hermoraunio äitini kommenteista vauvan syntymän jälkeen. Pari kertaa suutuin kunnolla. Lopulta pidin äidilleni kunnon puhuttelun ja se tepsi vähäksi aikaa. Pian äidillä oli kuitenkin sama meno taas päällä ja kerran jopa heitin hänet ulos kodistani, kun hermot meni niin pahasti Siitä äiti otti opikseen, sillä neuvot ovat vähentyneet.

Tässä muutamia esimerkkejä:

- ""Te olette vilustuttaneet vauvan auton ilmastoinnilla"" (vauvalla oli vähän räkää nenässä)
- ""Vauvalla pitää olla lakki kokoajan päässä""
- ""Teidän pitää laittaa vauva aikaisemmin nukkumaan"" (vastasyntyneenä hän valvoi puolilleöin)
- kun vauva puklasi isänsä syliin: ""tule mummin syliin, isä pitää niin huonosti, että puklu tulee""
- ""Et kai laske vauvaa sohvalle ilman alustaa! Siinähän on vaikka mitä bakteereja!!""
- ""Hui kun pelottaa, että pudotat vauvan portaissa!""

Ylipäätään ohjeita/neuvoja/kommentteja sateli koko ajan. Äiti näytti unohtaneen kokonaan, että ei ole meidän lapsen äiti. Omasta mielestään olisi varmasti homman hoitanut paljon paremmin kuin minä ja mieheni.

Nyt lapsi on jo yli vuoden ja tilanne on helpottunut onneksi kovasti. Edelleen toisin jaksaa jauhaa kaikista bakteereista, jotka kullannuppua ympäristössä vaanii...

 

[kaneli]

pakko kyllä sanoa, että välillä toivon että ne iso vanhemmat ei osallistuisi laisinkaan. Tarkotti hyvää tai ei, niin ei toisten asioihin saa puuttua!!! Kohta en mene enää lapsen kanssa kylään jos tarpeeksi ärsyttävät.

 

[=/]

No pysykää erossa isovanhemmista, jos noin kovasti mokomia asioita stressaatte.
Itse toivoisin, että edes olisi mummola missä käydä.

 

[kaneli]

vali vali..sä voit viedä lapses meidän anoppilaan kasvatettavaksi jos siltä tuntuu?

 

[mm]

ymmärrän hyvin sinuakin... mutta näin ensimmäisen lapsen kanssa tulee vähän yliherkäksi noille toisten varsinkin mummien kommenteille. Ne vaan jotenkin ottaa niin sanatarkasti ja sitten niitä kääntelee ja vääntelee mielessään. Mulle ainakin jäi pienimmätkin asiat mieleen ja sitten tulee tosi epäonnistunut olo.

Vaatteiden vähyydestä meillä on ollut monesti puhetta. Mummit pukis varmaan kesälläkin vielä toppahaalarin.

Meillä myös herkästi isovanhemmat puhuvat ihan niin kuin mua ei olis lähimaillakaan. Tyyliin ""äiti on taas laittanut sut siihen yksinään""... tai ""me lähdetään tästä nyt ulos kärryttelemään""... vauvalla just ruoka-aika?!?

Tuo on myös mulle tuttua ettei saa omaa vauvaansa syliin silloin kuin haluaisi. Oon sitten kyllä ilmoittanut ihan reilusti että mulla on nyt ikävä mun vauvaa, että antakaas se tänne!

Joskus kyllä toivois ettei isovanhemmat ihan kokoaikaa olis tyrkyttämässä neuvolaan, mutta onhan niistä suunnattomasti apuakin.

 

[=)]

Omalta äidiltä jotenkin ""sietää"" paremmin noi typeryydet mutta anopilta ei...

Meillä sateli ja paljon neuvoja, ei tuttia ja imetä pitkään ettei tule allergioita, otettiin vauva pois meidän sylistä kun itki, kun ette saa rauhoittumaan ja puhuttiin ohi jne.

Nyt suurin ongelma on kun mennään hakemaan esikoista mammalta hoidosta niin lähtötilanteessa alkaa se lapsen huudatus, ""etkö nyt jäisi vielä mamman luo, mammalle tulee kova ikävä ja jäisit nyt vielä ja blaa, blaa...""
Mitä tekee siinä tilanteessa 3vuotias? Menee hämilleen kun haluaisi miellyttää niin mammaa kun vanhempia. Miksei voi vain sanoa että oli kivaa kun olit hoidossa ja nähdään taas pian tms. Välillä kyllä kyrsii ihan älyttömästi.
Turha alkaa sanomaan että mitäs viette hoitoon jos ärsyttää, on siinä anopissa hyviäkin puolia...

 

[kypsä]

Argh tosiaan!

Äitini on alkoholisti, joka on nyt olllut juomatta neljä vuotta! Ja nyt tuntuu, että oli helpompaa silloin kun hän joi, vaikka (kauheaa se oli silloinkin).

Piina alkoi, kun tulin raskaaksi. Olin hänen mielestä läski ""eikös sen mahan vain pitäisi kasvaa eikä perseen"" menin noista kommenteista aina sanattomaksi ja itsekseni itkin pahaa mieltäni. Sitä mollaamista jatkui koko raskaus ajan. Oletin (tyhmä minä), että kyllä se siitä helpottaa, ja äitinikin ymmärtää lopettaa moittimiset, kunhan vauva syntyy.

Toisin on käynyt. Vauvani on nyt 3 kk ja koko kylä tietää, etten anna lapselleni vettä (ennen kuulumatonta), näännytän sen kerrassaan!!! Haukkana on vieressä, jos sattuu meillä olemaan käymässä, kun imetän. Tulee ""tökkimään"" vauvaa, että kestää hereillä syödessään!!! Ja ruokaahan annetaan vain joka neljäs tunti! Ei ole mennyt vielä äitini kuuppaan perille sellainen tieto, että minä annan ruokaa silloin, kun vauva tarvitsee. Koko kylä tietää myöskin sen, että jatkuvasti syöttää, niin tottakai mahaan koskee ""mahan täytyy antaa levätä"", eli minä aiheutan tahallani vauvalleni vatsakivut.

Myös kylvettäminen on asia, jonka teen väärin. ""Vauvalta pitää pestä joka ilta likakuonat pois, muuten iho ei hengitä"" Ja kun sitä en tee (kylvetän n. 2x viikossa) aiheutan kaikki tulevat ihottumat ja ihoallergiat: ""tule sitten sanomaan, kun vauvalla alkaa tulla allergioita, ett voi kunpa olisin uskonut sinua kaikkitietävä äitini""
Isi ei osaa kuulemma kantaa vauvaa oikein, vaan huudattaa pientä. Tämä lista jatkuu loputtomiin....

KYLLÄ ärsyttää!!!! loppuun kysymys? Pääseekö suvusta eroon

 

[Jeps vanhempi]

Voi että, jätä huomiotta tai yritä ainakin. Toki helpompi sanoa, kuin tehdä.

Mutta tuosta, että äitisi kertoilee pitkin kyliä noita asioitanne.

Niin itsensä siinä tyhmäksi tekee. Toki nuo ovat olleet suosituksia aikoinaan mutta jokainen ketä on nykyisin ollut vauvojen kanssa tekemisissä. Tietää että nykysuositukset ovat noin miten te teette. Eli itsensä siinä tekee tyhmäksi, kun ei tiedä tai usko nykysuosituksia.

Tuli vain asian vierstä mieleen, että ennen kun vauvalle annettiin tuokaa ""vain"" 4h välein, on varmasti tarinnutkin antaa vettä. Että saa ""tarpeeksi"" nestettä. Eli vauva on voinut myös olla ""ennen"" janoinen, kun ei ole saanut ""nestettä"" kuin 4h välein.

 

[Pahvi]

Lapsi on nyt 10 kk, tässä parhaat (anopilta, mun mutsille tyttö on kolmas lapsenlapsi, joten osaa jo suhtautua!)

- Itkevälle lapselle pitää antaa vesipullo (täysimetys, lapsi 2kk)
- Viekää se lapsi saunaan (lapsi 2kk)
- Jätätte sitten tytön mummille viikoksi hoitoon teidän etelänmatkan ajaksi (tyttö silloin 7kk; ei jäänyt!)
- Jättäkää tänne vain hoitoon niin me tytöt saunotaan kunnolla!
- Anna vain 2kk pottumuussia illalla niin nukkuu koko yön! Neiti nukkui kyllä pelkällä tissillä 3kk iässä 10 tuntia...
- Ostetaanko leikkikehä?? Neiti 6kk oppi kääntymään.
- Ostetaanko kypärä?? Neiti 8kk nousi tukea vasten seisomaan.
- Laita se valkoisen lakanan päälle (tyttö 9kk halusi actionia elämään eikä istua sylissä päivällisaikaan)
- Odota puoli tuntia niin mummi lähtee kärryttelemään (lapsi 9kk huusi pää punaisena väsymystä toppahaalarissa).
- Odota puoli tuntia niin ruoka on valmista (9kk huusi nälkäänsä)

Onhan näitä Ja tietenkin imetys ei voi jatkua enää kun neiti on 10kk koska anopilla kahden lapsen kanssa ja anopin äidillä kolmen lapsen kanssa loppui maito yhdessä yössä kun lapsi täytti 6kk... On se hyvä kun nykyään on asiallistakin imetystietoutta tarjolla!

 

[klaudia]

kyllä meilläkin molempien vanhemmat on jotain letkautellut, mutta pakko kuitenkin sanoa että niin suuri apu on ollut kaikista (oma äitini, isäpuoleni todella suuriapu, isäni, mieheni äiti, mieheni isä sekä mieheni ""äitipuoli"").
on todella turvallista tietää että on niin suuri tukiverkosto ja että vaikka keskellä yötä voi soittaa ja kysyä että mitäs nyt pitäisi tehdä.
olen itse ollut todella paljon lasten kanssa tekemisissä ja luulin että tämän oman lapsen kanssa olisin jo ""puoli ammattilainen"", mutta olen saanut huomata että näin ei kuitenkaan ole ollut.

mutta kyllä on pakko tämän puolustus puheen jälkeen vähän moitittavakin. kun vauvamme alkoi 2 viikkoisena kärsiä koliikista oli äitini ja anoppini mielestä vauva vaan komensi minua, vaikka itse kuinka yritin sanoa että vauva itkee kipua ja ettei niin pieni osaa olla ""tuhma"". kun sitten kävimme vyöhyketeräpiassa ja he näkivät tämän jälkeen vauvan niin eivät olleet uskoa silmiään kun tyttö oli aivan eri lapsi.

mutta ovat kyllä nuo meidän isovanhemmat korvaamattomia ja olen siitä tyytyväinen että heitä on extra määrä

 

[mom]

Meillä appi on neuvomassa kuinka vauvaa pidellään oikein. huutaa mulle aina että ""varo niskaa!"" vaikka vauva jo puoli vuotta. Itse sitten roikottaa vauvaa ihan ihmeellisesti. Mummo aina sanoo että syötän vauvaa liian vähän ja ukki kyselee,olenhan muistanut juottaa vauvaa ettei kuivu. Appi on aina työntämässä vauvan suuhun kaikkea,esim.kermavaahtoa! Ärsyttää kun vauvan omien vanhempien pyyntöjä kunnioiteta!

 

[heps]

hepskukkuu.

älkää nyt olko niin herkkänahkaisia hyvät ihmiset! ihan varmasti ärsyttää monikin kommentti (niin itseänikin) mutta eihän ne mummot ja papat varmasti pahaa tarkoita. antakaa ihmeessä lapsi hoitoon mummolaan, jotta saavat puolin ja toisin tutustua (enkä nyt tarkoita mitään muutaman viikon ikäisen ipanan raahaamista mummolaan joka päivä yökylään).

monilla ei ole mummolaa lainkaan!

 

[mom]

Tottakai isovanhemmat on hirmuisen tärkeitä ja ihania! Tässä vaan kyseltiin mitkä kommentit ärsyttävät.

 

[äidit]

Muistakaa, että nämä samat ""ilkeät"" appivanhemmat/omat vanhemmat ovat osanneet hoitaa ja kasvattaa teidät..., he ovat aikuisia ihmisiä joille voi kohteliaasti huomauttaa teitä häiritsevistä asioista.

 

[meillä käly..]

Meillä taas miehen sisko eli käly ottaa mua päähän niin maan h**tisti. Se kutsuu lasta lempinimellä, joka on ruma ja jonka olemme moneen kertaan pyytäneet jättämään pois käytöstä. Käly ei vastaa, korkeintaan sanoo vauvalle että onpas sulla tyhmä äiskä. Niin tosiaan, kutsuu minua äiskäksi, vaikka olen senkin kieltänyt (olen _äiti_).

Opettaa lapselle kirosanoja ja sellaisia juttuja kun että ""äiskä on läski/lehmä/lesbo/ruma, täti on paras"" jne (en kyllä ole mitään noita edellä mainittuja, ainakaan omasta mielestäni..). Puhuu myös vauvalle meidän ohi samaan tyyliin, että ""mitä se tyhmä äiskä sut laittaa nukkumaan, et sä sinne halua mennä"" tai ""mitä se lehmä sulle syöttää lihaa/tissiä/puuroa, antaisi nyt edes jotain hyvää"".

Vauva ei vielä onneksi osaa puhua, mutta kohta se alkaa tajuta nuo jutut ja sitten ei varmasti halua nukkua tai syödä jne. Ja varmaan oppii nuo jututkin, enkä kyllä halua sen niitä toistelevan..

Olen koettanut tosi kärsivällisesti suhtautua, mutta en kohta enää kestä! Hankkisi oman lapsen, jolle opettaisi noita juttuja. (Siitä varmaan kiikastaakin, että ei ole miestä eikä lasta..)

 

[Iitu]

Minun mummoni jaksaa aina huolehtia ettei vaan syötetä poikaa liikaa.Eikä särkylääkkeitä saisi antaa koskaan ettei vaan tule riippuvaiseksi.Omat vanhempani eivät ole mitenkään asioihin puuttuneet.Eikä miehen sukulaiset.

 

[just]

Kun vauva oli pieni, mun vanhempien mukaan joka itkuun oli syynä nälkä, kun taas anopin mukaan ei saanut syöttää liikaa... oli siinä tuore äiti ihmeissään.

Nyt kun vauva on ½-vuotta ja hampaat tuli niin ei oikein syönyt mitään, mutta oli selvästi nälkäinen niin tyrkytin vähän väliä jotain syötävää. Tää oli sitten isovanhempien mielestä ihan vaan sitä että vauva pompotteli meitä vanhempia. Onneks ne hampaat on nyt tulleet ja vauva syö taas ihan kaikkea... Aina ei viittis vastaankaan sanoa noille isovanhemmille, mutta välillä kyllä ärsyttää niin että on pakko sivaltaa sanallisesti!

 

[Sirenia]

Että aloin taas kihistä raivosta kun näitä luin... Miten noita ärsyttäviä kommentteja jakelevia vanhoja (yleensä) akkoja riittääkin noin paljon?

Meillä anoppi kans harrastaa tätä ohipuhumista jatkuvasti. Ennen 3kk tytölle ois hänen mielestään pitäny alottaa perunan syöttö, talkkia olis laittanu naamaankin kun oli niin hikinäppyä (oikeesti oli hormoninäppyjä mutta hänen mielestään sellaisia ei ole). Myöskin pidämme ihan väärin ottein tyttöä, sai kamalan kohtauksen kun pidimme 4kk tyttöä sylissä istumassa, ei saa istuttaa ennen 6kk... ja nyt kun tyttö on 6kk niin yhtäkkiä pitäs laittaa syöttötuoliin. Miten se siinä osais istua jos ei ois yhtään saanu harjotella?

Imetin n. 4kk ja senkin osittain. Ei oikein mennyt putkeen imetys kun rintakumilla jouduin imettämään koko ajan. Anoppi kyseli jo kun tyttö oli 2kk että vieläkö sinä tosiaan imetät? itse hän on imettänyt lapsiaan n. kuukauden. Oma äitini taas kauhisteli että joko sinä nyt lopetit imetyksen, kyllä se lapsi vaan niin tykkäis tissiä syödä. Huoh... aina jonkun mielestä tekee väärin.
Muuten oma äitini antaa hoitaa tytön niinkuin itse parhaaksi näämme. Ja mun vanhemmille tämä on eka lapsenlapsi, appivanhemmilleni jo seitsemäs eikä anopin neuvontainto ole laantunut vieläkään... eikä tässä tosiaan ollut kaikki, lähinnä ne mitä ekana tuli mieleen.

 

[puh]

Meillä isovanhemmat yrittävät opettaa vauvaa 4,5kk pakosta juomaan vettä. Eihän vauva voi maitoa janoonsa juoda! Itse yritän selittää, että maitoa menee liian vähän ja olisi hyvä jos joisikin sitä enemmän.Vauva syö kiinteitä pari kertaa päivässä ja maitoa ei uppoa kuin n. puoli litraa päivässä.