V
vieras
Vieras
7.2.2008 10:37 (Päivitetty 7.2.2008 12:28)
Isovanhempien alkoholiongelmasta pitää kertoa lapsille avoimesti.
Tuoreen Meidän Perhe -lehden mukaan peittely ja valehtelu vain pahentavat asiaa. Jos asiaa ei selitetä, lapset voivat kuvitella aiheuttavansa itse isovanhempien kummallisen käytöksen.
Lehdessä haastateltu haastateltu riippuvuusterapeutti Irene Kristeri sanoo, että oman perheen hyvinvointi tulee laittaa etusijalle. Alkoholistin juomiseen eivät voi muut vaikuttaa.
Isovanhempien alkoholiongelma vie lapsiperheiltä tärkeän tukiverkon ja vanhemman sukupolven tuen.
Kristerin mukaan vanhempien ei pitäisi väkisin yrittää muodostaa sidettä lapsenlapsen ja juovan vanhemman välille.
- Ehdottomasti helpompaa on suhtautua juoviin isovanhempiin niin, että he ovat menetettyjä tapauksia. Asia pitää hyväksyä ja surra pois. Niin kauan kuin toivoo, että juominen loppuu, ei kykene itse olemaan tilanteen yläpuolella vaan elää perusteettomassa toivossa, Kristeri sanoo.
Vaikeissa tapauksissa hän suosittelee välien katkaisemista juoviin isovanhempiin.
Päihdeperheen malli voi siirtyä
Tutkimusten mukaan alkoholistien lapsenlapsilla on suuri riski alkoholisoitua itse, vaikka oma koti olisi ollut päihteetön. Tämä johtuu siitä, että alkoholistiperheessä kasvaneella käsitys terveen perheen mallista on hämärtynyt.
Vaikka päihteitä ei käytettäisi, alkoholistin lapsi toistaa omassa perheessään samoja perhedynamiikan malleja kuin riippuvuuden riivaamassa lapsuudenkodissa.
Meidän Perhe -lehti kirjoittaa, että alkoholistien lasten vanhemmuuden tavanomaisia piirteitä ovat kulissien rakentaminen, epärealistiset tavoitteet, avun pyytämisen vaikeus, kohtuuttomat tunnereaktiot vastoinkäymisiin, tunteiden ilmaisemisen vaikeus, lasten syyllistäminen ja vaikeiden asioiden pakeneminen näyttäviin lomiin ja lasten harrastuksiin.
Jos näitä käyttäytymismalleja ei korjata, ne voivat siirtyä seuraaville sukupolville. Kristeri neuvoo, että negatiivisten mallien tilalle pitää tietoisesti etsiä parempia. Hän suosittelee alkoholistien aikuisten lasten vertaistukiryhmiä ja keskusteluterapiaa.
STT
Isovanhempien alkoholiongelmasta pitää kertoa lapsille avoimesti.
Tuoreen Meidän Perhe -lehden mukaan peittely ja valehtelu vain pahentavat asiaa. Jos asiaa ei selitetä, lapset voivat kuvitella aiheuttavansa itse isovanhempien kummallisen käytöksen.
Lehdessä haastateltu haastateltu riippuvuusterapeutti Irene Kristeri sanoo, että oman perheen hyvinvointi tulee laittaa etusijalle. Alkoholistin juomiseen eivät voi muut vaikuttaa.
Isovanhempien alkoholiongelma vie lapsiperheiltä tärkeän tukiverkon ja vanhemman sukupolven tuen.
Kristerin mukaan vanhempien ei pitäisi väkisin yrittää muodostaa sidettä lapsenlapsen ja juovan vanhemman välille.
- Ehdottomasti helpompaa on suhtautua juoviin isovanhempiin niin, että he ovat menetettyjä tapauksia. Asia pitää hyväksyä ja surra pois. Niin kauan kuin toivoo, että juominen loppuu, ei kykene itse olemaan tilanteen yläpuolella vaan elää perusteettomassa toivossa, Kristeri sanoo.
Vaikeissa tapauksissa hän suosittelee välien katkaisemista juoviin isovanhempiin.
Päihdeperheen malli voi siirtyä
Tutkimusten mukaan alkoholistien lapsenlapsilla on suuri riski alkoholisoitua itse, vaikka oma koti olisi ollut päihteetön. Tämä johtuu siitä, että alkoholistiperheessä kasvaneella käsitys terveen perheen mallista on hämärtynyt.
Vaikka päihteitä ei käytettäisi, alkoholistin lapsi toistaa omassa perheessään samoja perhedynamiikan malleja kuin riippuvuuden riivaamassa lapsuudenkodissa.
Meidän Perhe -lehti kirjoittaa, että alkoholistien lasten vanhemmuuden tavanomaisia piirteitä ovat kulissien rakentaminen, epärealistiset tavoitteet, avun pyytämisen vaikeus, kohtuuttomat tunnereaktiot vastoinkäymisiin, tunteiden ilmaisemisen vaikeus, lasten syyllistäminen ja vaikeiden asioiden pakeneminen näyttäviin lomiin ja lasten harrastuksiin.
Jos näitä käyttäytymismalleja ei korjata, ne voivat siirtyä seuraaville sukupolville. Kristeri neuvoo, että negatiivisten mallien tilalle pitää tietoisesti etsiä parempia. Hän suosittelee alkoholistien aikuisten lasten vertaistukiryhmiä ja keskusteluterapiaa.
STT
Mä tiedän, että osaavat olla ryyppäämättäkin... Hitto kun osaisikin olla kovana ja olisi rohkeutta pitää puoliani, niin ei tarvitsisi kokonaan välejä katkaista.
Ryyppäis silloin kun ei ole vieraita, kun ei me muutkaan sinne olla ryyppäämään tultu.