Isovanhempi tulee asumaan kansanne. Ok?

  • Viestiketjun aloittaja Vanhainkotiin, kiitos
  • Ensimmäinen viesti
Vanhainkotiin, kiitos
Millaisia ehtoja antaisitte isovanhemmalle(meidän tapauksessa miehen isä) joka muuttaa luoksenne? Saako puuttua siihen mitä arkiruokaa ostatte, sanoo miten lapset saa ulkoilla, arvostella lasten harrastusten tarpeellisuutta, arvostella asunnon kokoa(meidän mielestä siis liian pieni asunto mutta appiukon mielestä aivan turhan iso),,,
 
Asenne ratkaisee jos tulette hyvin toimeen NYT niin kestät myös pienen kritiikin jos siihen on aihetta. Jos ongelmia on jo ennen muuttoa kannattaa miettiä tarkkaan ja jättää muutto sikseen. Et voi appiukosta tehdä näkymättömän. Tottakai hän saa esittää toiveita ruokailuun liittyen opastaa ja komentaa lapsia. Sopikaa selvät ja järkevät säännöt. Hänellä tulee olemaan varmaan oma huone tai ns. oma puoli jossa hän saa olla rauhassa silloin kun hän niin haluaa. Asunnon kokoon hänellä ei ole sanomista jos itse maksatte lainat, samoin lasten harrastukset jos maksat lapsellesi harrastuksen ja kuskaat lasta harrastuksiin niin appi varmasti tottuu asiaan. Paras olisi että asutte samassa pihapiirissä, mutta molemmilla on oma yksityisyys. Vanhukset osaavat toki olla myös hyvin rasittavia koska heillä on omat pinttyneet tavat tehdä asioita eli yhteisasumminen on yksi iso kompromissi kuten myös avioliitto.

Jos appiukko on lempeä ja joustava hänestä on iloa ja turvaa myös lapsille ja koko perheelle. Jos appiukko sairastaa tulee ottaa huomioon, että sairaus muuttaa ihmistä. Muistisairaan kanssa ei tule olemaan helppoa, koska esim. Alzhaimer vaan pahenee.

Jos appiukko tulee osallistumaan rahallisesti talouden ja lainan lyhentämiseen, silloin teillä nuorilla tuleee olla kärsivällisyyttä ja joustavuutta!

Minä en pystyisi asumaan anopin kanssa, mutta appiukon kanssa kyllä! Minulla on kaksi appiukkoa ja molemmat ovat mukavia ja lempeitä. miehen äiti, eli anoppini ei ole koskaan minut hyväksynyt miniäksi, mutta olemme kuitenkin oppineet tulemaan toimeen. Asumme eri paikkakunnilla ja nähdään harvoin joten olen opetellut hyväksymään hänet sellaisena kun on emme vihaa toisamme.
 
Viimeksi muokattu:
.......
Mieheni isä asui kuolemaansa asti kanssamme. Loppuajan olimme omaishoitajia. En enää koskaan alkaisi. Viimeiset kaksi vuotta kamalaa sotaa aggressiivisen ja ajoittain tässäpäivässä elävän 35% halvaantuneen miehen kanssa joka luuli minun olevan vaimonsa joka pettää häntä oman poikansa kanssa.

Vuosi sitten käskin anopin lähteä. Hän miesystävänsä kanssa asui meillä vuoden koska oma koti oli hamstrauksen takia täynnä tavaraa eikä siellä voinut asua koska sähköyhtiö oli maksamattomien laskujen vuoksi katkaissut virran ja niitä ei saanutkaan sitten takaisin päälle koska mittaritaulu oli kauhean tavaramäärän takana.

Anoppi oli narsisti ja arvosteli kaikkea, vaihtoi verhot mieleiseksensä, siivosi rojua pois keittiöstä mitä ei kuulemma tarvittu (minun leivontatavarat ensimmäisenä) ja kaikkea mutta. Kaiken tämän hän teki minun töissäollessani. Kun asioista sanoin, ja palautin paikoilleen, tuli armoton sota ja riita. Aloin viihtymään paremmin töissä, (vuorotyö) eikä kotona tiedetty etten aina ollutkaan ylitöissä vaikka niin sanoin. Mieheni sen verta nössykkä ettei äidilleen saanut sanottua. Työkaverit sitten tsemppasivat ja eräänä päivänä pääsin ennemmin töistä ja ajoin kotiin ja käskin pakata omat kamppeensa ja adios! Sanoin että kylään ovat tervetulleita mutteivät asumaan.

ELI en ottaisi ketään ylimääräistä meille asumaan. Kärsii parisuhde, lapset ja ennenkaikkea minuus ja yksityisyys menee.
 
Äitin kanssa en vois asua just siksi että se on tyyppi jonka on aivan pakko kertoa mielipiteensä kaikesta ja ilmoitella miten hänestä asioiden pitäsi olla. Puuttua kaikkeen.
Mun äiti on ihan samanlainen.
Mm. tämän takia en tule toimeen hänen kanssa ja olen hänen kanssaan tekemisissä mahdollisimman vähän (eli en ollenkaan).
Ja koskaan hän ei tule asumaan mun huushollissa.
 
ap...
Mieheni isä asui kuolemaansa asti kanssamme. Loppuajan olimme omaishoitajia. En enää koskaan alkaisi. Viimeiset kaksi vuotta kamalaa sotaa aggressiivisen ja ajoittain tässäpäivässä elävän 35% halvaantuneen miehen kanssa joka luuli minun olevan vaimonsa joka pettää häntä oman poikansa kanssa.

Vuosi sitten käskin anopin lähteä. Hän miesystävänsä kanssa asui meillä vuoden koska oma koti oli hamstrauksen takia täynnä tavaraa eikä siellä voinut asua koska sähköyhtiö oli maksamattomien laskujen vuoksi katkaissut virran ja niitä ei saanutkaan sitten takaisin päälle koska mittaritaulu oli kauhean tavaramäärän takana.

Anoppi oli narsisti ja arvosteli kaikkea, vaihtoi verhot mieleiseksensä, siivosi rojua pois keittiöstä mitä ei kuulemma tarvittu (minun leivontatavarat ensimmäisenä) ja kaikkea mutta. Kaiken tämän hän teki minun töissäollessani. Kun asioista sanoin, ja palautin paikoilleen, tuli armoton sota ja riita. Aloin viihtymään paremmin töissä, (vuorotyö) eikä kotona tiedetty etten aina ollutkaan ylitöissä vaikka niin sanoin. Mieheni sen verta nössykkä ettei äidilleen saanut sanottua. Työkaverit sitten tsemppasivat ja eräänä päivänä pääsin ennemmin töistä ja ajoin kotiin ja käskin pakata omat kamppeensa ja adios! Sanoin että kylään ovat tervetulleita mutteivät asumaan.

ELI en ottaisi ketään ylimääräistä meille asumaan. Kärsii parisuhde, lapset ja ennenkaikkea minuus ja yksityisyys menee.
No, ihan niin kamala appiukko ei ole. Lähinnä vaan arvostelee esim.ruoka ostoksiamme(ostamme 150g viipaloitu juustopaketin koska emme syö kauhiasti juustoa, mutta appiukko menee lidliin ostamaan kilon saksalaista juustoa joka kuulemma on kilohinnaltaan halvempi kuin suomalainen juusto), arvostelee rahan käytöämme(ostin tytölle lukukirjan joka on kuulemma aivan turhaa), ei lapset tarvii niin hienoo puhelinta, ei vessaa/kylppäriä tarvii siivota-nehän kuitenkin likaantuu uudelleen,,
 
aapp,,,
No, ihan niin kamala appiukko ei ole. Lähinnä vaan arvostelee esim.ruoka ostoksiamme(ostamme 150g viipaloitu juustopaketin koska emme syö kauhiasti juustoa, mutta appiukko menee lidliin ostamaan kilon saksalaista juustoa joka kuulemma on kilohinnaltaan halvempi kuin suomalainen juusto), arvostelee rahan käytöämme(ostin tytölle lukukirjan joka on kuulemma aivan turhaa), ei lapset tarvii niin hienoo puhelinta, ei vessaa/kylppäriä tarvii siivota-nehän kuitenkin likaantuu uudelleen,,
Ai niin, pussilakanaa/aluslakanaa on aivan turhaa vaihtaa kerran 2-3viikossa, ehkä vuoden välein olisi muka sopiva,,,
 
........
Ai niin, pussilakanaa/aluslakanaa on aivan turhaa vaihtaa kerran 2-3viikossa, ehkä vuoden välein olisi muka sopiva,,,
Niinhän sä luulet nyt. Entäs kun iskee alzheimer? niinkuin appiukolleni, ei hänkään alussa, järjellisesti terveenä, kamala ollut. Omalaatuinen ja vahvatahtoinen, mutta kun sairastumistaan ei itse voi tietää eikä etukäteen voi tietää minkälainen ihmisestä tulee kun alzheimeriin sairastuu.

Munkaan appi ei suostunut lakanoiden vaihtoon, joka kolmas kuukausi, kusipullo loiskui ja kaatuili, vaatteet vaihtoi silloin kun kävi suihkussa avustettuna, eli 1-2 kertaa kuukaudessa. Ketään kun ei voi pakottaa. Saa muuten syytteen tai nyrkistä. Mieti miltä kesäkuumalla haisee ihminen joka ei käy pesulla eikä vaihda vaatteitaan.

Soitti nimittäin kerran poliisit kun sattui istahtamaan suihkutuoliin väliajalle ja kärräsin pesuhuoneeseen ja ilmoitin että se on joko suihku tai hoitokoti. Kiltissti antoi pestä ja vaihtaa vaatteet ja lakanat mutta kunhan pääsi sänkyynsä niin soitti poliisit; että vaimo täällä pahoinpitelee. Oli poliisien ilmeet hyvät kun tulivat ja kuulivat... HUoh
 
vierass
Miksi appiukko muuttaa teille vaikkei selvastikaan ole viela mikaan avun tarpeessa oleva hauras vanhus? Et kai ap ole vaankynnysmattona nyt? Kenen ajatus muutto on ja kuka siita hyotyy? Ajattelitteko etta appiukon vuokrarahalla voisi lyhentaa lainaa tai jotakin?
 
halipupu harmaana
Näen punaista jo ajatuksestakin, että meille muuttaisi miehen isä tai edes oma äitini. Jonkun aikaa menee saman katon alla ja lomilla ollaan yhdessä, mutta että asumaan, ei ikinä. Jos sellainen järjestely pitäisi tehdä, niin sitten vain sen takia ettei vanhus enää järjää yksin kotona, joten silloin ei kyllä meidän asioihinkaan enää puuttuisi.
 
ghhs
Ei olisi lupa puuttua meidän asioihimme. Itseään koskevista asioista voisi päättää jonkin verran, mutta todennäköisesti siinäkin suhteessa olisi jo joutunut luopumaan päätösvallasta melkoisesti meille muuttaessaan.
 
vieras, minäkin
En ota asumaan kotiini vanhempiani tai appivanhempiani! Miehelläni menee sukset ristiin äitini kanssa jo vuorokauden sisällä - enkä minäkään pidä äitini besserwisser-asenteesta, isäni on työnarkomaani ja narsisti, appivanhemmat alkoholisoituneita ja muutenkin ongelmatapauksia.
 
vieras...
Asuin itse lapsena talossa jossa asui isäni vanhemmat ja myöhemmin vain hänen äitinsä. Sen verran suurta sotaa kaikki, joten miehelleni olen sanonut ettei hänen äitinsä tule asumaan lähellekään meitä eikä tosiaan ainakaan samalle tontille ja sama talo ei ole edes vaihtoehto. Asia toiminee joillakin, mutta itselläni on huonoja kokemuksia ja anopin kanssa emme ole samalla aaltopituudella nytkään vaikka asumme eri paikkakunnilla. Lopputulos olisi sotatila, joten kaikille on parempi välimatka ja mitä pidempi sen parempi ettei luumua nurkissa koko aikaa.
 
nuttu nurin:-)
Asuin itse lapsena talossa jossa asui isäni vanhemmat ja myöhemmin vain hänen äitinsä. Sen verran suurta sotaa kaikki, joten miehelleni olen sanonut ettei hänen äitinsä tule asumaan lähellekään meitä eikä tosiaan ainakaan samalle tontille ja sama talo ei ole edes vaihtoehto. Asia toiminee joillakin, mutta itselläni on huonoja kokemuksia ja anopin kanssa emme ole samalla aaltopituudella nytkään vaikka asumme eri paikkakunnilla. Lopputulos olisi sotatila, joten kaikille on parempi välimatka ja mitä pidempi sen parempi ettei luumua nurkissa koko aikaa.
Onkohan heillä ollut kyytinkisopimus?

Syytinki – Wikipedia
 
aika kamalaa...
Siis SYYTINKI - kannattaa siitäkin tietää jotain, ettei tule väärinkäsityksiä:
http://www.ayrshire-finland.com/suomi/keskustelu/index.php/topic,1813.15.html?PHPSESSID=tagbt82b72qa5vpp55sligpts5
 
sama vieras.
Onkohan heillä ollut kyytinkisopimus?

Syytinki – Wikipedia
Ei ollut edes syytinkiä vaan talot ja kaikki oli isäni vanhempien ja myöhemmin hänen äitinsä nimissä. Isäni ei ollut edes ainoa lapsi ja isäni kuoli vielä vuosia ennen äitiänsä. Vihoviimeinen soppahan se oli lopulta kun kaikki oli jakamatta näiltä ukilta ja mummolta ja kaikki heidän lapsensa kuoli ennen mummoa. Äitini ei saanut mitään lopulta vaan ikävät muistot elosta samassa taloudessa miehen vanhempien kanssa. Omat kokemukseni lapsena tässä välissä on aivan eri lukunsa.
 

Yhteistyössä