[QUOTE="vieras";27433521]Mä myönnän että mulle olisi täysin vieras asia käsiteltäväksi. Mun mielestä napanuora aikuisen ja vanhemman välillä tulee katkaista kun on oma perhe.
Ja älkää lukeko rivien välistä että välit pitää katkaista. Sitä se ei tarkoita. Mutta päivittäinen tapaaminen on jo aikuisiällä kohtuutonta. Parhaimmillaan suhde isovanhempiin toimii ja rakentuu sillä ettei heistä tule tapa.
Toki jos asia toimii puolin ja toisin niin mikäs siinä mutta kannattaa ajatellla sitäkin näkökantaa että lapsi osittain "menettää" tällaisessa jatkuvassa tapaamisessa sen jännityksen ja odotuksen voiman joka näillä pidemmän matkan lapsenlapsilla on ja jota he voivat kokea.[/QUOTE]
Ohhoh. Tulipas yllättävä vastaus.
Miksi ihmeessä joku napanuora pitäisi katkaista? En vois kuvitellakaan että tapaisin äitiäni vaikka kerran viikossa, puhumattakaan että harvemmin. Ei siinä ole mitään kohtuutonta, että lapset on lämpimissä väleissä vanhempiensa kanssa.
Onneksi mun isä kävi meillä joka päivä siihen asti kunnes sairastui ja menehtyi. Sai lapsetkin olla paljon papan kanssa. Olen ihan satavarma, ettei pappa käynyt lapsille "tylsäksi", vaikka kävikin paljon, ihan hassu ajatus sellainen. Luulen, että aika moni lapsi, joka sitä "jännityksen ja odotuksen voimaa" joutuu kokemaan, vaihtaisi sen mielummin siihen että näkisi isovanhempiaan useammin.
Minulle on aivan vieras käsitys se, että käydään mummolassa 2 kertaa vuodessa.
Ymmärrän sen, jos isovanhemmilla on jotain henkilökohtaisia ongelmia, tai välit ovat jostain (hyvästä) syystä katkenneet jo aiemmin.
Mutta se, että ollaan ihan hyvissä väleissä, muttei vaan viitsitä... sitä en tajua.
Mutta onneksi mun ei tarvitsekaan
