M
mamalini
Vieras
Hei! Kaipaisin mielipiteitä meidän tilanteesta, liittyen isovanhempiin.. Eli mun vanhemmat on aina olleet oikein välittäviä isovanhempia meidän esikoiselle, ottaneet hoitoon mielellään jne. Mutta..
Ongelma on siinä että siellä ei ole mitään rajoja, ja jos olemme(kuten nykyään aina ) koko perheellä siellä niin jos minä tai mieheni kielletään jotain niin heti on mummi ja ukki lapselle lässyttämässä et " ei se mitään, saahan niin tehdä" ym. Meillä on kotona tietyt säännöt ja niistä pidetään kiinni, myös kyläillessä.
Toisessa mummolassa ongelmia tässä suhteessa ei ole, siis miehen vanhempien luona, toki lapsella hieman erilainen meno mummoloissa saakin olla, mutta mun vanhemmat ihan kuin tahallaan vetää aivan överiksi..=/
Asiasta on sanottu, tuloksetta, joko tulee hirveä suuttunut hyökkäys siitä miten me toimitaan väärin ja he oikein, tai sit martyyrimaista mökötystä, mut pointti on et mikään ei muutu.
Mun äiti ei myöskään juttele meidän kanssa enää ollenkaan eikä ole tippaakaan kiinnostunut mun raskaudesta ja tulevasta vauvasta(aivan erilaista oli esikoisen raskausaikana), eli kun mennään kylään niin hän leikkii mein esikoisen kanssa toisessa huoneessa ja heippa sit meille sanoo kun lähdetään.. Mun isä sen sijaan sentään juttelee ja kyselee kuulumisia(yrittää ihanan liikuttavasti paikata meidän äitin tökeryyttä ja kyselee raskaudestakin vaikkei kovin luotevasti osaakaan sellaisista jutella).
Mutta siis, ärsyttää et lapsi on ihan ylikierroksilla kun sieltä tullaan ja sit omatkin hermot menee kun ei mikään normaali onnistu(heitellään vaatteita ympäriinsä kun pitäs pukea, pissataan housuun jne..lapsi yli 3-v siis.. kun mummolasta on tultu) ja se, et tuntuu ettei meillä miehen kaa eikä tulevalla vauvalla oo mitään väliä kun mummi vaan esikoisen kaa touhuaa. Ei kiinnostaisi enää käydä, mut velvollisuuden tunne pakottaa..
Onko vastaavia kokemuksia tai neuvoja?onko teillä normaalia et mummolassa isovanhemmat tai toinen heistä on VAIN leikkimässä lapsen kanssa eikä edes puhu aikuisille?
Ongelma on siinä että siellä ei ole mitään rajoja, ja jos olemme(kuten nykyään aina ) koko perheellä siellä niin jos minä tai mieheni kielletään jotain niin heti on mummi ja ukki lapselle lässyttämässä et " ei se mitään, saahan niin tehdä" ym. Meillä on kotona tietyt säännöt ja niistä pidetään kiinni, myös kyläillessä.
Toisessa mummolassa ongelmia tässä suhteessa ei ole, siis miehen vanhempien luona, toki lapsella hieman erilainen meno mummoloissa saakin olla, mutta mun vanhemmat ihan kuin tahallaan vetää aivan överiksi..=/
Asiasta on sanottu, tuloksetta, joko tulee hirveä suuttunut hyökkäys siitä miten me toimitaan väärin ja he oikein, tai sit martyyrimaista mökötystä, mut pointti on et mikään ei muutu.
Mun äiti ei myöskään juttele meidän kanssa enää ollenkaan eikä ole tippaakaan kiinnostunut mun raskaudesta ja tulevasta vauvasta(aivan erilaista oli esikoisen raskausaikana), eli kun mennään kylään niin hän leikkii mein esikoisen kanssa toisessa huoneessa ja heippa sit meille sanoo kun lähdetään.. Mun isä sen sijaan sentään juttelee ja kyselee kuulumisia(yrittää ihanan liikuttavasti paikata meidän äitin tökeryyttä ja kyselee raskaudestakin vaikkei kovin luotevasti osaakaan sellaisista jutella).
Mutta siis, ärsyttää et lapsi on ihan ylikierroksilla kun sieltä tullaan ja sit omatkin hermot menee kun ei mikään normaali onnistu(heitellään vaatteita ympäriinsä kun pitäs pukea, pissataan housuun jne..lapsi yli 3-v siis.. kun mummolasta on tultu) ja se, et tuntuu ettei meillä miehen kaa eikä tulevalla vauvalla oo mitään väliä kun mummi vaan esikoisen kaa touhuaa. Ei kiinnostaisi enää käydä, mut velvollisuuden tunne pakottaa..
Onko vastaavia kokemuksia tai neuvoja?onko teillä normaalia et mummolassa isovanhemmat tai toinen heistä on VAIN leikkimässä lapsen kanssa eikä edes puhu aikuisille?