\
Alkuperäinen kirjoittaja 09.04.2006 klo 08:55 vieras kirjoitti:
Mielestäni lapsellamme pitää olla hyvät suhteet molemman puolen isovanhempiin. Päätin silloin kun lapsemme syntyi että olen itse aktiivinen ja luon läheiset suhteet kaikkiin, koska isovanhemmat ovat lapselle suuri rikkaus. Jo tässä vaiheessa huomaa (tyttö nyt 7 kk) että tämä ajattelutapa ja toiminta kantaa hedelmää. Ei aina kannata jääräpäisesti odottaa isovanhemmilta yhteydenottoja, sinä voit tehdä niin ja luoda suhteelle sillan. Ja mielestäni välillä voisi appivanhempienkin haukkumisen jättää tekemättä, koska jokainen voisi mennä itseensä ja miettiä omia tekemisiään tai suhtautumistaan asioihin. :heart:
Tuo on ihan hyvä periaate =) Aina se ei ole kuitenkaan omasta halusta tai päätöksistä kiinni. Minä todella haluaisin, että lapsillamme olisi hyvät ja läheiset suhteet kumpiinkin isovanhempiin, ja olemme miehen kanssa yrittäneet ja yritämme edelleen. Miehen vanhemmat ovat vain todella erikoisia ja voin vakuuttaa, he ovat oikeasti vaikeita ihmisiä. Mutta lasten kuullen isovanhemmista ei tietenkään puhuta ikävään sävyyn.
Kerronpa lyhyesti millaisia tyyppejä nuo mun appivanhemmat ovat =) Kun he tulivat meille vuosi sitten keväällä viikoksi, en kertaakaan sen viikon aikana saanut kiitosta mistään ruoasta tai mistään muustakaan. Naama nurinpäin olivat ensimmäiset päivän jälkeen koko loppuviikon. Kun anopilta kysyy haluaako se vaikkapa kahvia, se vaan kohauttaa olkapäitään ja naama menee sellaiseen hälläväliä ilmeeseen, suupielet vähän alaspäin. Siis haluaako vai ei... en tiedä. Mutta parasta on tarjota kuppi eteen kuitenkin,koska appi tulee pian ja kyselee onko vaimolla kaikki hyvin ja jos sillä ei ole jotain juotavaa edessä, se menee itse keittiöön ja hakee sieltä rouvalleen mielenosoituksellisesti lasin vettä.
Rouva ei itse pese hiuksiaan, vaan pesettää kampaamossa. Varasin sille ajan omalle kampaajalleni, joka oli sen mielestä hirveän vanhanaikainen. Varasin sille ajan toiselle kampaajalle ja sen jälkeen anoppi oli vähän aikaa tyytyväinen, mutta loppupäivä oli kuitenkin pilalla, kun tukka lässähti, se kampaaja oli pilannut sen laittamalla liikaa hoitoainetta. Anoppi kulkee mustissa nahkahousuissa (72v), ottaa säännöllisesti botoxia ja kaikenkattavia korjaavia kohennusleikkauksia ja arvostelee kaikkia vastaantulevia ihmisiä junteiksi. Ei arvosta pätkääkään asuinpaikkaamme tai mitään suomalaisuuteen liittyvää (on siis englantilainen). Valittaa, ettei saa täällä ollessaan yöllä nukutuksi,koska patterin pieni punainen valo häiritsee sitä. Ei arvosta kuvia mitä lähetän, koska sillä on jo niiiiiin paaaaaaljoooon kuvia uhhuhuh.... Kerran meidän valitsemassamme ravintolassa se ei syönyt alkupalasta ja pääruoasta kuin keitetyn porkkananpalan, koska muuten ruoka oli syötäväksi kelpaamatonta. Alkupalakeittoa se ei edes maistanut.
Entäs appi sitten. Se yrittää pistellä ja provosoida mua mm. haukkumalla suomea ei-sivistysvaltioksi verrattuna englantiin. Se on ylimielinen eikä kuuntele ketään muita kuin itseään. Yhteenkään mun lähettämään emailiin näiden vuosien aikana en ole saanut vastausta. Jos jotain kerrot, on vastaus "really?" mutta äänensävy evvk. Ja samasta aiheesta voidaan puhua jo hetken kuluttua eikä ukko muista mitään. Se kohtelee myös mun isää nöyryyttävästi, kaksi kertaa ovat tavanneet. Appi lähetti miehelleni joululahjaksi vanhoja valokuvia, joita se oli polttanut cd:lle. Ensimmäisenä komeili mun miehen leveäsi hymyilevä ex-vaimo bikineissään, nainen, josta appi ei pitänyt, kuten ei pidä tyttärensä miehestä tai toisen poikansakaan vaimosta (eikä pidä anoppikaan) ja jonka kanssa sillä oli aina jonkinlaista suukopua. Lapset on sille kamala kiusa. Sitten kun he oppivat pelaamaan golffia, sitten niiden kanssa voi puhua jotain.
Ja näitä tositarinoita mun appivanhemmista riittää.
Mutta kummankin kanssa tullaan toimeen silti. Aurinkoisesti hymyilen kun nähdään. Appiukon kanss yhteinen keskustelunaihe on digikamerat, joista annan se paasata mulle kaiken. Se nauttii kun saa opettaa. En ole huomaavani piikkejä ja muita epäkohteliaisuuksia ja ehkä he pitävät mua vähän yksinkertaisena. Se ei haittaa, en alennu riitelemään moisten kanssa. Miehen kanssa ollaan onneksi samoilla linjoilla hänen vanhempiensa suhteen. Eivät he olekaan juuri miestäni kasvattaneet, mies vietti lapsuutensa kaikki viikonloput ja useat illat omien isovanhempiensa kanssa. On varmasti hyvä niin, mies on täysin erilainen kuin kumpikaan vanhempansa :heart:
<br><br>