Isovanhemmat

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja mamma joskus
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

mamma joskus

Vieras
Käsi ylös rehellisesti kuka ei saa apua vanhemmiltaan/miehen vanhemmilta lasten hoidossa ja miltä se tuntuu? Isovanhempien tehtävä ei ole hoitaa lapsia, se sanottakoon tähän kun joku siitä kuitenkin alkaa valittamaan. Mutta olisihan se kiva jos isovanhemmat kuuluisiat lapsen elämään muutenkin kuin paperilla.

Me emme juurikaan saa. Kerran vuodessa vanhempani voivat katsoa lapsiani sen verran, että käyn hammaslääkärissä (jois mies on töissä). Silloinkin mun tulee kattaa ruokapöytä täyteen. Tuttaville sittenkin esitetäänkin niin osallistuvaa mummia ja ukkia, vaikka todellisuun on ihan muuta. Äitini kävi meillä pari päivää sitten kahvilla (olen hoitovapaalla). Nuorimmaisella 1v oli korkea kuume ja nukkui. Vettä satoi kaatamalla ja vanhin lapsi pääsi koulusta. Lapsella oli unohtunut sadetakki ja -varjoi kotiin. Ajattelin, että josko hän sen ajan voisi olla kuumeisen lapsen kanssa kun haen esikoisen (koulumatkaa reilu 3km ja oli kävellen) jottei kastu läpimäräksi. Eipä voinut, oli luvannut mennä keittämään isälleni kahvia. Siispä puin kuumeisen lapsen ja lähdimme poikaa vastaan. Äitini kyllä kehtasi pyytää kyytiä kotiin (alle 200m) jottei kastu.
 
Ei saada apua. Omalta äidiltäni saatiin ennen mutta sitten selvisi että oli monet kerrat juonut itsensä tolkuttomaan känniin ja sekoillut vaikka mitä kun lapset siellä hoidossa, oma isäni on maailman itsekkäin ihminen, ei ikinä pienenä hoitanut minuakaan niin saatika lapsenlapsia. Miehen vanhemmat hoitavat joskus mutta asuvat monen sadan km päässä eli arjessa ei apuja saada.
 
[QUOTE="vieras";28389329]Ei saada apua. Omalta äidiltäni saatiin ennen mutta sitten selvisi että oli monet kerrat juonut itsensä tolkuttomaan känniin ja sekoillut vaikka mitä kun lapset siellä hoidossa, oma isäni on maailman itsekkäin ihminen, ei ikinä pienenä hoitanut minuakaan niin saatika lapsenlapsia. Miehen vanhemmat hoitavat joskus mutta asuvat monen sadan km päässä eli arjessa ei apuja saada.[/QUOTE]
Ja paskamaseltahan tämä tuntuu. Olisi ihana kun ei jokaista menoa tarvitsisi sumplia, olen myös joutunut perumaan esim. lääkäriaikojani kun en ole saanut lapsia hoitoon. Ja olisi ihan luksusta joskus päästä jonnekin kaksin.
 
Huhhuh, jopas on kaikenlaisia mummoja. Kuulostaa harvinaisen itsekkäältä tapaukselta.

Meillä mummot eivät ole arjessa mukana, koska asuvat kaukana, mutta hoitavat kuitenkin innokkaasti lapsia loma-aikoina. Kesälomalla lapset ovat toisessa mummolassa pari viikkoa ja toisessa mummolassa kaksi viikkoa. Tai sitten mummo tulee meille hoitamaan lapsia.
 
Meillä ei ole isovanhemmat arjessa mukana lainkaan, kummaltakaan puolelta. Välimatkaa 500km. Mutta ei saatais vaikka asuttais naapureina, mun vanhemmat on edesvastuuttomia sekopäitä ja miehen vanhemmat ihania, mutta huonossa kunnossa.
Kyllä me keskenämme saadaan nää arkimenot sumplittua suunnilleen, mutta sääli sinällään, että olis muksuille tärkeää, että heidän elämässään olis heistä kiinnostuneita läheisiä aikuisia muitakin kuin äiskä ja iskä.
Sellaisesta arjenjakamis-avusta en uskalla edes haaveilla.
 
Meillä ei omia biologisia isovanhempia elossa, mutta tukimummi/varamummi on ja ihan kuin oikea mummi! Hoitaa lasta, ottaa yökylään, vie retkille ja museoihin ym., syöttää ja juottaa ja pitää kuin omaansa. Kullan arvoinen ja lapselle tärkeä aikuinen elämässä.
 
Minun äitiäni ei kiinnosta tippaakaan mun asiat tai lapset :( Siskopuoli vie kaiken huomion lapsineen...Miehen äiti auttaa tarvittaessa =) Kummalakaan meistä ei ole isää , minun isä on kuollut ja mieheni ei ole tekemisissä isänsä kanssa.
 

Yhteistyössä