Isovanhemmat.

Miksi te siedätte huonoa kohtelua? Luin noita juttuja anopeista ja omista äideistä ja pitää ihmetellä.

Eihän se että on sukua, tarkoita sitä että ko. ihminen voi sanoa/tehdä mitä haluaa. :/ Minulla meni hermot appiukkooni ihan täysin viime vuonna ja laitoin välit poikki, eikä appi saa lastamme nähdä, emmekä pidä sitä pappana ollenkaan lapsellemme. Eikä oteta vastaan lahjoja jouluna/syntymäpäivinä. Kai se hiljalleen alkaa ymmärtämään.

Jos esim. mummo pahoinpitelee lastanne, miksi silloinkin mietitte, että haluatte säilyttää välit? :O Mulle riittäis tosin jo jatkuva arvostelu ja juoruilu välien katkaisemiseen... Pistäkää itsenne ja perheenne etusijalle. Jos joku pahoittaa mielenne, ei sitä tarvi sietää, vaan antakaa samalla mitalla takaisin! Helpottaa kummasti. =)

 

Mun appivanhemmat ovat sellasta sakkia, et heille en nii vaa halua mennä. No onneks he asuvat monen sadan kilsan päässä (Rovaniemellä). Aina ku mennään sovittuna viikon loppuna heille, kumpainenki tai pikemminki appiukko on sellasessa kännissä että. Kyll anoppikin jou muttei nii sillai ku appiukko. Hän on päästäänsä vakavasti sairas (koteloitunu aivokasvain). Eli vaikka hän ei olisikaan kännissä, kävelee ja puhuu niiku olisi kännissä. Mutta nii surkee ihminen.
Oon tässä ollu sellasessa sana sodassa appiukon kans eikä oma nies puuttunu koko riitelyyn. Mieheni on vain tokaissut, et ei hänelle mittää auta sanoa. Ja kui monesti appiukko on kännissään puhunu mulle pervoja ja kosketellu mun rintoja sillo ku olin oman isäni aiheittamista traumoista paranemassa. Siis mieheni ei nuista pahemmin ota kantaa!!! Eikä mua mitenkää puollusta!
Monesti oon miehelleni sanonu, et sai olla viimmenen kerta ku hänen vanhempien luo lähen. Mieheni siihen, et ohan ne mummu ja pappa, lähe lasten takia.
Toivottavasti ei tarttis tänä vuonna lähtee Rovaniemelle kovin montaa kertaa... Enempi ollaan oltu tekemisissä mun vanhempien kans.

Tulipa mulla samalla päästettyä höyryjä...